Minusta on tyhmää vinkua vanhemmilta toista koiraa jos on valmiiksi jo yksi tai useampi koira,
miettien nyt esimerkiksi sitä että joillakin ei ole yhtään koiraa niinkuin esim. minulla. Help, rakkaat koiraihmiset, miten saan isän suostumaan ottamaan koiran? Asiaa on jo pohdittu ja käyty iänikuisia "ei se nyt käy, siinä on niin iso vaiva, mietitään nyt vielä" en aio koiraa suinkaan ruinaamalla pyytää, vaan järkevästi, mutta miten? ja yks kysymys: ulvoiko/vinkuiko teidän koiranne ensimmäiset yöt teille tultua, jos ja jos asut kerrostalossa miten naapurit suhtautui?? Odotan pian apuja ja vastauksia!! =)
miettien nyt esimerkiksi sitä että joillakin ei ole yhtään koiraa niinkuin esim. minulla. Help, rakkaat koiraihmiset, miten saan isän suostumaan ottamaan koiran? Asiaa on jo pohdittu ja käyty iänikuisia "ei se nyt käy, siinä on niin iso vaiva, mietitään nyt vielä" en aio koiraa suinkaan ruinaamalla pyytää, vaan järkevästi, mutta miten? ja yks kysymys: ulvoiko/vinkuiko teidän koiranne ensimmäiset yöt teille tultua, jos ja jos asut kerrostalossa miten naapurit suhtautui?? Odotan pian apuja ja vastauksia!! =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
voisitko kertoa ensialkuun,että kuinka vanha olet? itsekin vinguin ja sain koiran 11 veevä, muutaman vuoden se oli kivaa. kunnes kasvoin, ja tuli kaverit, ym. iltajuoksut tärkeemmiksi. koira jäi lopulta vanhempieni hoidettavaksi. kyllä koko perheen on oltava innoissaan ja sitoutuneita koiran hoitoon, jos sellainen hankitaan. koira vaistoaa erittäin helposti, jos joku pitää sitä perheessä ei-toivottuna jäsenenä, ja silloin koira kärsii.
voisitko kertoa ensialkuun,että kuinka vanha olet? itsekin vinguin ja sain koiran 11 veevä, muutaman vuoden se oli kivaa. kunnes kasvoin, ja tuli kaverit, ym. iltajuoksut tärkeemmiksi. koira jäi lopulta vanhempieni hoidettavaksi. kyllä koko perheen on oltava innoissaan ja sitoutuneita koiran hoitoon, jos sellainen hankitaan. koira vaistoaa erittäin helposti, jos joku pitää sitä perheessä ei-toivottuna jäsenenä, ja silloin koira kärsii.
voisitko kertoa ensialkuun,että kuinka vanha olet? itsekin vinguin ja sain koiran 11 veevä, muutaman vuoden se oli kivaa. kunnes kasvoin, ja tuli kaverit, ym. iltajuoksut tärkeemmiksi. koira jäi lopulta vanhempieni hoidettavaksi. kyllä koko perheen on oltava innoissaan ja sitoutuneita koiran hoitoon, jos sellainen hankitaan. koira vaistoaa erittäin helposti, jos joku pitää sitä perheessä ei-toivottuna jäsenenä, ja silloin koira kärsii.
tietokone herjasi nimimerkin olevan jo jollain toisella, ja sitä sitten muutin...
olen eläinrakas 12w. Ennen oli Suomenlapinkoira joskus 2vuotta sitten ja nyt saan joskus lenkkeilyttää tolleria. Asiaa on jo todellakin 2vuotta mietitty.
viides tulossa. Se on mun ikioma. Ei musta ole tyhmää pyytää toista tai kolmatta koiraa.
koska ainakun mun 6,5 viikkoinen hauvavauva heräsi niin otin sen syliin ja se rauhottu heti ja yöt nukuin vieressä... eli patjalla pentu kainalossa... se otti minut emokseen ja se onkin helpottanut huomattavasti kasvatusta...
ja toinen pentuni kun otin sen 4kk ikäisenä niin melkein sama juttu mut se otti paikkansa minun ja tämäb vabhennab pennut vierestä... nyt ei päästä pois näkyvistään...
eli on aika tärkeätä että kommunikoit koiran kansa hyvin niin että se tuntee olonsa kotoisaksi ja tietää että olet sen tuki ja turva.
asun kt ja naapurit suhtautuvat hyvin, koirat on aina vieraan varaisia ja tervehtivät iloisesti...
sinun kannattaa osoittaa vanhemmillesi että olet tarpeeksi kypsä koiran pitämiseen...
etsin nyt kolmatta hauvavauvaa kun koirani ovat nyt 12kk ja 10kk...
toi on tuttu tilanne, yritin nuorena saada toisen koiran entisen koirani kaveriksi mutta aina mentiin ees ja taas - tyyliin... mutta koira on todella iso päätös ja pitkäaikainen... täytyy olla varma kun sellaista ruvetaan hankkimaan...
ensin etsit rodun mikä kiinnostaa eniten ja itten kehittelet sellaisen "puheen" että saat vanhempasi puolellesi... jos kyseessä on seropi niin katso silti rotuja tarkasti... ei se ole ihan sama minkä rotuinen koira on.
onnea yritykselle :)
Meiltä löytyy 3 koiraa tällä hetkellä ja neljäs tulossa pian. Musta ei ole yhtään tyhmää, jos on useampi koira. Niistähän on vaan seuraa toisilleen. Tosin, jos ensimmäisen kaveriksi toisen ottaa niin tulee sen ensimmäisen olla hyvin koulutettu ja muutenkin hyvä käytöksinen, jotta pentu oppisi hyvän käytöksen ensimmäiseltä koiralta. Sama pätee, jos ottaa kolmannen, neljännen tai vaikka seitsemännen koiran. Ja tosiaan, mitä enemmän koiria on niin sitä enemmän aikaa ne vaati. Jokaisella koiralla kun on omat tarpeensa, jotka on pystyttävä täyttämään, jotta koira saa parhaan mahdollisen, onnellisen ja tasapainoisen elämän. Näin myös vältytään tulevilta ongelmilta.
Meillä on pennut yleensä vinkuneet ensimmäisen yön (koiria siis ollut koko elämäni ajan - 19 vuotta). Kuitenkaan vinkuminen ei ole häirinnyt naapureita millään tavalla (kerrostalossa asutaan). Ei pennun vingunta ole niin kovaäänistä ja jotkut pennut eivät vingu yhtään edes ekana yönä. Tästä ei siis turhaa stressiä kannata ottaa ;)
Voit saada isäsi suostumaan koiran hankintaa todistamalla hänelle, että olet sen ansainnut ja todella sitä haluat. Koira tosiaan tuo paljon vastuuta ja varsinkin nuorilla tuppaa olemaan niin, että ensin koiraa halutaan, mutta sitten kun sitä pitäisi ulkoiluttaa ja muutenkin hoitaa niin kaikki muu on tärkeämpää.
Jos kuitenkin olet varma, että jaksat koiraa hoitaa/sinulla on sille aikaa ja rahaa koiran kuluihin löytyy (koiran hinta tulee olemaan pienin kaikista kuluista!) niin en siinä tapauksessa näe mitään syytä miksi koiraa ei voisi edes harkita.
Muista myös isällesi "esitellä" rotua/rotuja, jotka sinua kiinnostavat ja käykää ihmeessä kasvattajien luona tutustumassa eri rotuihin ja kyselkää kaikki mahdolliset kysymykset, jotka häiritsevät. Jos isäsi tietää rodusta enemmän niin mahdollisuutesi saada oma koira, on huomattavasti suurempi.