Se toistaa jo pahasti itseään,
pitkästyttää sanoillaan.
Se on kopio ja toisto,
iskelmävanukas.
Se tarvitsee aina naisen illuusioittensa tueksi.
Että joku rakastaisi sen luomaa hahmoa.
Jos nainen pääsee sen ihon alle,
se haukkuu sen pataluhaksi,
uhkaa, nälvii ja räiskii pannukakuksi.
Se kultaa vanhoja muistoja,
kirjoittaa niistä runoja.
Kehuu aina omiaan,
tai vihaa omaa itseään.
Sillä on varmasti paha olla.
Ei ole kivaa olla vain nolla.
Siinä pettää polla.
Se oli joskus vähän aito.
Siitä on kauan.
Jollekin sekin on rakas.
pitkästyttää sanoillaan.
Se on kopio ja toisto,
iskelmävanukas.
Se tarvitsee aina naisen illuusioittensa tueksi.
Että joku rakastaisi sen luomaa hahmoa.
Jos nainen pääsee sen ihon alle,
se haukkuu sen pataluhaksi,
uhkaa, nälvii ja räiskii pannukakuksi.
Se kultaa vanhoja muistoja,
kirjoittaa niistä runoja.
Kehuu aina omiaan,
tai vihaa omaa itseään.
Sillä on varmasti paha olla.
Ei ole kivaa olla vain nolla.
Siinä pettää polla.
Se oli joskus vähän aito.
Siitä on kauan.
Jollekin sekin on rakas.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jättäjän jälkijättöinen häpeä.
katkeruus..
ilkeän ihmisen kirjoittamalta runolta. Onneks täällä on paljon kivojen ihmistenkin kirjoittamia.
Ilkeästi kirjoittaa tämän tekijä.
Miksi pitää purkaa pahaa oloaan toista mitätöimällä ja pilkkaamalla?
Rakkausrunopalstahan tämän pitäisi olla, eikä toisten mielen pahoittamispalsta.
nautintosi vaan kasvaa,
kun saat paljon
"imartelevia" kommentteja!