Oon kirjotellu runoja, novelleja ja jopa pari "kirjaa". Ei tietenkään painoon asti päässeet koska en ole edes kokeillut. Maalaan ja piirrän, kuuntelen heviä, progea ja metallia. Kuuntelen koskettavien nightwishin sanoja ja piirrän niistä kuvia tai maalauksia. Piirrän ja maalaan kauniita maisemia, yleensä sellaisia maisemia, josta unelmoin.
Unelmani olisi olla laulaja, tai näyttelijä. Haluaisin aloittaa teatterikoulun ja käydä taidekoulussa. Olisi mahtavaa laulaa tarja turusen äänellä miljoonien ihmisten edessä ja kuulla heidän taputukset ja huudot jälkeenpäin. Minusta pidettäisiin, minusta välitettäisiin.
Välitetäänhän minusta nytkin. Mulla on perhe, rakastettava poikaystävä sekä paljon hyviä ystäviä. Harva kuitenkaan ymmärtää kuinka paljon haluaisin unelmani toteuttaa. Ne, joille oon kertonu unelmistani, sanovat: "mee sitten taidekouluun" tai "no mikset tee mitään?".
Ongelmani tulee tässä: En uskalla.
Olin kiusattu seiskalla. Minua haukuttiin niin pahasti ja iskettiin puukolla sydämeen etten enää jaksa uskoa itseeni.
Monessa unessa oon noussu lavalle ja lopulta kaikki nousevat seisomaan ja nauravat.
Olen kateellinen pikkusiskolleni. Hän on kiinnostunut samoista asioista kun minä. Pikkusisko kirjottaa runoja, satuja ja on mukana teatterikoulussa. MUTTA pikkusisko on ollut mukana jo näytelmissä. Se on lukenu runoja ihmisten edessä torilla pääsiäisenä (se on vasta 9). Sen IHKA OMIA runoja. Ja ihmiset ovat puhuneet siitä tyyliin: "tuosta tytöstä kuullaan vielä".
Itse omassa rauhassa kirjoittelen runojani ja novellejani. Eikä niitä koskaan kukaan lue, paitsi ne runot ja novellit jotka lähetän lehtiin. Nekin aina nimimerkillä.
Unelmani olisi olla laulaja, tai näyttelijä. Haluaisin aloittaa teatterikoulun ja käydä taidekoulussa. Olisi mahtavaa laulaa tarja turusen äänellä miljoonien ihmisten edessä ja kuulla heidän taputukset ja huudot jälkeenpäin. Minusta pidettäisiin, minusta välitettäisiin.
Välitetäänhän minusta nytkin. Mulla on perhe, rakastettava poikaystävä sekä paljon hyviä ystäviä. Harva kuitenkaan ymmärtää kuinka paljon haluaisin unelmani toteuttaa. Ne, joille oon kertonu unelmistani, sanovat: "mee sitten taidekouluun" tai "no mikset tee mitään?".
Ongelmani tulee tässä: En uskalla.
Olin kiusattu seiskalla. Minua haukuttiin niin pahasti ja iskettiin puukolla sydämeen etten enää jaksa uskoa itseeni.
Monessa unessa oon noussu lavalle ja lopulta kaikki nousevat seisomaan ja nauravat.
Olen kateellinen pikkusiskolleni. Hän on kiinnostunut samoista asioista kun minä. Pikkusisko kirjottaa runoja, satuja ja on mukana teatterikoulussa. MUTTA pikkusisko on ollut mukana jo näytelmissä. Se on lukenu runoja ihmisten edessä torilla pääsiäisenä (se on vasta 9). Sen IHKA OMIA runoja. Ja ihmiset ovat puhuneet siitä tyyliin: "tuosta tytöstä kuullaan vielä".
Itse omassa rauhassa kirjoittelen runojani ja novellejani. Eikä niitä koskaan kukaan lue, paitsi ne runot ja novellit jotka lähetän lehtiin. Nekin aina nimimerkillä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olin myös kiusattu ala-asteella ja ylä-asteellakin tuli nyrkkiä huidottua useampaan otteeseen. Itselleni nuo tapahtumat ovat vain ja ainoastaan toimineet innoittajana. Itse olen nyt Kuvataidelukiossa ja aion pyrkiä TaiK:iin Elokuvataiteen osastolle ohjaajaksi. Kirjoittelen ja maalaan myös aika paljon.
Omasta mielestäni ei kyllä mitään saa aikaan käsien päälklä istumalla. Mieluummin vaikka nolaan itseni ja epäonnistun, kun olen yrittämättä. Ajattele näin: Laulaessasi ihmisjoukolle, joka ei sinua arvosta sanot kovaan ääneen, että "haistakaa vittu!" ja marssit pois. Siinä sinulla olisi ainakin jo oikea asenne.