onko täällä yhtään miestä, jonka tyttöystävää/vaimoa ois käytetty joskus hyväksi tai raiskattu?! miten te ootte tähän asiaan suhtautunu? ite oon kokenu tuon, ja en tiä, mitenkähän miehet tulee tähän tietoon suhtautumaan... oonhan tahrattu, liattu, saastanen... en kuitenkaan ole itse syypää tähän, lieventääkö se asiaa yhtään?! kiitos kaikille, jotka vaivaudutte vastaamaan... olen aika epätietoinen... angel83
kohtalotovereit?!
minä vain...
5427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miten te haluutte et me suhtauduttais siihen
tarviiko sitä edes kysyä?! sääliä en ole kaivannut koskaan, enkä kaipaa sitä vieläkään, mutta asiallista suhtautumista, ymmärrystä tapahtuneelle... tai ainakin, hyväksymistä!! tehtyä ei saa tekemättömäksi, ei vaikka kuinka haluaisi!! oisiko aivan mahdoton ajatus kohdella tällaista naista kuten "normaaliakin"? tuossa kysymys, johon kaipaan saada vastauksen...
olet se mies jonka tyttöystävä tai vaimo tai kihlattu on raiskattu, sinun tarvitsisi olla naisesi tukena ja apuna eikä yhtään ihmetellä omien tuntemustesi tai pelkojesi kanssa, pelkästään huolehtia , että Rakkaallesi koittaisi parempi ja onnellisempi huomen.
Jos taas olet itse se nainen joka on raiskattu, pyydän koko miessukukunnan puolesta anteeksi. Valitettavasti se ei Sinun tuskaasi pysty poistamaan, ja varsinkin jos ns. rakkaasi vielä Sinua syrjii tai väheksyy tapahtuneen takia, lienee olosi varsin kurja ja ikävä. Semmoinen mies joka Sinua siitä syystä syrjii tai hyljeksii ei muuten ole edes mies, vaan Suuri Raukka, kuten raiskaajasikin. Toivon että pääset jollain tavoin yli kaikesta mieltäsi pahoittaneesta, ja pystyt silti rakentamaan elämäsi hyväksi ja onnelliseksikin, Rakkauden voimalla!
olen se nainen... oikeastaan silloin, olin lapsi vain, 5 ja 6 vuotias... mutta, olen selvinnyt ja pystyn jo hyväksyneentapahtuneen!! tuota asiaa olen vain viime päivinä miettinyt, olenko kelvollinen enää yhdellekkään miehelle?!?! sydämelläni on kyllä vahva halu olla... yksi mies,kun olin muutaman vuodn tästä nuorempi. halveksi sekä minua että hyväksikäyttäjääni tapahtuneen takia... se sattui! todella sattui!! kaikesta huolimatta rakastan myös hyväksikäyttäjäni, pystyn nyt antamaan hänelle anteeksi kaiken täydestä sydämestäni, sillä tiedän, hän oli itse tuolloin lapsi myös, 16 vuotias. myös veljeni, ja nykyisin minulla on hyvät välit häneen sekä hänen vaimoonsa. joskus vieläkin kapinoin, miksi hänen piti pilata elämästäni melkein 20 vuotta, mutta... emmehän me kaikkea voi ymmärtää eikä meidän tarvitsekkaan! tuollakin tapahtuneella oli tarkoitus, näin uskon... se on tehnyt minusta sen, mitä olen tänään; onnellinen, uskova nuori, jolla on herkkä sydän, avoin luonne ja sydämessä aina tilaa ystäville, läheisille sekä apua tarvitseville!! en ole onneton, en... hyvää kevättä sinullekkin, wanha mies!! kuin wanha muuten oikeasti olet, kun tuollaista nimimerkkiä käytät?! aattelinpa vaan...;)
Itellä myös seurustelukumppani, joka kokenut samoja asioita kun sä, mutta mulle niillä asioilla ei ole mitään väliä, koska mä rakastan kyseistä henkilöä koko sydämestäni =)
Eihän ne tapahtumat sun syytä sitä paitsi oo !!
Tsemppii !!