Tuokoin vain
mä sinun rinnalla
astella sain
sitten läksit vain pois
ei ovet paukkuen
vaan iloisesti hymyillen
meni kuukausia ennen kuin
huomasin että yksinhän
minä asustelin
miksi siis enään
pimenossa istumaan
vaan ulos maailmaa
katsomaan.
mä sinun rinnalla
astella sain
sitten läksit vain pois
ei ovet paukkuen
vaan iloisesti hymyillen
meni kuukausia ennen kuin
huomasin että yksinhän
minä asustelin
miksi siis enään
pimenossa istumaan
vaan ulos maailmaa
katsomaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.