likka

vaan... kirjoitti:

sen piti olla, vain kaverin kanssa reissu kylpylässä... mutta siitä tulikin jotain aivan muuta...

sä tulit sinne yli sadan joukossa mut sut huomasin.. sä mulle hymyilit aina kun ohi mentiin...

te tulitte kannustamaan meitä kun minä ja ystäväni pelattiin kilpaa autoilla...

sä katoit mua aiva välillä ja hymyilit...

mä luotin suhun kun kädestäsi kiinni otin...
mutta mä tein virheen... jota en koskaan itelleni anteeksi anna.

nyt saan hammasta purren kantaa ikävän mukanani ja tuskaa lisää nyt kuva ja tieto missä ehkä olet mutta koskaan en pääse sun luo en saa koskaan korjata virhettäni...

vaikkette te ole enään vierellämme tulette aina olemaan mun ja ystävi sydämmessä teitä me ei unoheta koskaan...

mä tekisin mitä vaan että saan korjata virheeni,

VAIKKA OLEN ONNELLINEN ETTÄ SAIN HETKEN OLLA SINUN KANSSASI JA TEIDÄN, SILTI, IKÄVÄ, TUSKA SURU, MILJOONAT KYYNELEET, JA VIILTO SYDÄMMESSÄNI ON SINUN JÄLJILTÄSI, MUTTEN KOSKAAN KADU ETTÄ ME NÄIMME...

elämä on epäreiluu... mutta pitää vaan oppii virheistään...

oisko vaan ollu sittenkin parempi ettei oliskaan menty ollenkaan eedeniin? vai miksi näin, kaikki tää????

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä