Kuin kyyneleitä,
vesipisaroita katolta alas vierineitä.
Niistäkään jäljellä mitään ole ei,
aamu mukanaan kaiken pois vei.
Joskus mietin,
sitä aikaa,
jonka kanssasi vietin.
En haluaisi noita aikoja muistaa,
kuitenkaan niiltä karkuun,
ei voi noin vaan luistaa.
Onneksi aika turruttaa,
haavoja ummistaa,
pään voi huomenna taas ylös nostaa.
vesipisaroita katolta alas vierineitä.
Niistäkään jäljellä mitään ole ei,
aamu mukanaan kaiken pois vei.
Joskus mietin,
sitä aikaa,
jonka kanssasi vietin.
En haluaisi noita aikoja muistaa,
kuitenkaan niiltä karkuun,
ei voi noin vaan luistaa.
Onneksi aika turruttaa,
haavoja ummistaa,
pään voi huomenna taas ylös nostaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.