Tuiverrus

En lähtenyt perääsi,
kutsusi kuitenkin houkutti.
Pehmeän äänesi lempeä
sointi kiihotti.

Mistä olin saanut
rohkeuden olla vahva
ja yhtaikaa pehmeä?
Minua tuulentuiverrus kiikutti.

Annoin tuulen viedä,
se tiesi paremmin,
kuin minä ikinä.
Koivu apeana oksiaan riiputti.

Pimeyden jälkeen iski voimakas
valo suoraan kasvoihin,
löysi tiensä myös
sydämen luo, pieni lilliputti.

Polun mustan kuljin,
miltei eksyinkin,
ohjaaja tämän elämän,
minut oikeaan kohtaan kiikutti.

Sain elämäni takaisin.
ketä kiittäisin siitä,
rakkaus, palasi luokseni,
Tunne voimakas mieltäni liikutti.
8315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

eikä lempeä sointi äänessä *wirn*. Sinulla taitaa olla vilkas mielikuvitus?
Sitä paitsi lastesi isällä, eli aviomiehelläsi, on paljon miellyttävämpi ääni *huoh*

Todella kaunis runo. Ihan kyynel tulee silmään.

Rattoisaa syysiltaa sinnekin päin. Lempeitä tuulia ja sateen tihutusta
*kikatusta*

Äänestä

eikä lempeä sointi äänessä *wirn*. Sinulla taitaa olla vilkas mielikuvitus?
Sitä paitsi lastesi isällä on paljon miellyttävämpi ääni.....*huoh*

Kauniisti runoja kirjoitat.... :)
Loppusoinnutkin melkein kuin Koskenniemellä.

Rattoisaa syysiltaa sinnekin päin.

*kikattaa* :D

Äänestä
  • luulet Wirn*uilevasi?

    Ohita, kun seuraavan kerran näet nimeni.

    Mikä sinua vaivaa?

    Äänestä

kirjoittamasi! Kiitos ja hyvää illan jatkoa :)

Äänestä
  • olen iloinen sanoistasi. :)

    Sinulle myös miellyttävää iltaa.

    Äänestä

luin, uni vei :)

Äänestä

Ei houkutusten perään
aina sovi mennä
ei pehmeän
ei lempeän äänen
matkaan tohdi :)

Vahvuus ja pehmeys
käsi kädessä kulkevat

Tuuli tietää aina
eikä ajatukset paina

Valo ohjaa tien sydämeen
ohjaaja näyttää tien elämään

Kaunis oli runosi, sait elämäsi takaisin ja rakkauden palaamaan, kiitos tästä!

Äänestä
  • niin kiitollinen sanoistasi, ettet uskokaan.

    Täällä tuiverruksessa, me toisiamme tuetaan, kovia kokeneet kanssasisaret. Kiitos sinulle :))

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Marin Frist kirjoitti:

En lähtenyt perääsi,
kutsusi kuitenkin houkutti.
Pehmeän äänesi lempeä
sointi kiihotti.

Mistä olin saanut
rohkeuden olla vahva
ja yhtaikaa pehmeä?
Minua tuulentuiverrus kiikutti.

Annoin tuulen viedä,
se tiesi paremmin,
kuin minä ikinä.
Koivu apeana oksiaan riiputti.

Pimeyden jälkeen iski voimakas
valo suoraan kasvoihin,
löysi tiensä myös
sydämen luo, pieni lilliputti.

Polun mustan kuljin,
miltei eksyinkin,
ohjaaja tämän elämän,
minut oikeaan kohtaan kiikutti.

Sain elämäni takaisin.
ketä kiittäisin siitä,
rakkaus, palasi luokseni,
Tunne voimakas mieltäni liikutti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu