...Täällä useassa viestissä joku kirjoittaa, että älkää vaan antako toiseksi tai kolmanneksi nimeksi sitä eikä tota, lasta kiusataan siitä nimestä.
Luulis, et nimestä kiusaaminen sijoittuu tonne ala-asteen aikaan eniten. En mä ainakaan ole koskaan tiennyt mikä mun luokkakavereiden toiset nimet on, saati sitte pystyny kiusaamaan niitä siitä? Mulla on hyvä nimimuisti, enkä tosiaan tiedä kun joidenkin siihen aikaa parhaimpien kavereiden toiset nimet. Kuinka paljon sitä toista tai kolmatta nimeä käytetään, muuta ku papereita täytettäessä? Vai onks aika muuttunut nyt niin paljon, että nykyään lapset esittelee itsensä olen Pekka Heikki Kalevi Virtanen?
Luulis, et nimestä kiusaaminen sijoittuu tonne ala-asteen aikaan eniten. En mä ainakaan ole koskaan tiennyt mikä mun luokkakavereiden toiset nimet on, saati sitte pystyny kiusaamaan niitä siitä? Mulla on hyvä nimimuisti, enkä tosiaan tiedä kun joidenkin siihen aikaa parhaimpien kavereiden toiset nimet. Kuinka paljon sitä toista tai kolmatta nimeä käytetään, muuta ku papereita täytettäessä? Vai onks aika muuttunut nyt niin paljon, että nykyään lapset esittelee itsensä olen Pekka Heikki Kalevi Virtanen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiusaamista syntyy niin monesta asiasta. Nimi on vain pieni osa. MUTTA, minusta tuntuu, että "aikuiset" niitä pahimpia kiusaajia ja luulottelijoita ovat. Lapsi on itsessään viaton, mutta oppii ilkeän aikuisen opastuksella kiusaajaksi, tai jopa pelkäämään kiusatuksi tulemista!
Sitähän se on jos kuulee jatkuvasti, miten äiti ja isi arvostelevat toisia, oppii lapsi pian saman. Kyllä se on paljonkin kasvatuksesta ja roolimallista kiinni, kiusaako joku vai ei. Nimi taas on vain huono tekosyy kiusaamisen aiheelle. Kiusaaja kiusaisi joka tapauksessa.
Se on sitten eri asia, antaako vanhempi näille "kiusaajille" niin suuren VALLAN, että täytyy siksi antaa lapselle mahdollisimman huomaamaton ja tavallinen nimi. Ja nimi, josta ei sitten varmasti keksitä mitään ilkeää väännöstä (normaalikin nimi taipuu lapsellisen tai vähän yksinkertaisen ihmisen suussa).
Aika sääli, jos liian kovasti ennakoidaan ja laskelmoidaan ja jätetään sitten antamatta se kaunis nimi. Ettei vaan lasta kiusata.
Otetaanpa hyvä esimerkki, jossa kahdella lapsella on sama sukunimi. Toista kiusataan puoli elämäänsä tuosta nimestä, toista taas ei koskaan. Mikä siihen on syynä? Lapsen luonne ratkaisee eniten, kiusataanko (antaako jonkun kiusata) häntä vai ei.
Minä muistan edelleen monenkin ala-asteen luokkakaverin (myös niiden ei-kavereiden) toiset nimet. Sitä en osaa sanoa, mistä ne alunperin on tulleet ilmi, mutta tiedossa ovat olleet.
En kuitenkaan muista, että ketään olisi koskaan nimen takia kiusattu, vaikka meidänkin luokalla erikoisia nimiä oli. Kyllä kiusaamiseen syy jostain keksitään, ikävä kyllä.
Ihan totta, ettei joidenkin vielä syntymättömien, mahdollisesti tulevien kiusaajien kannata antaa vaikuttaa nimivalintaan. Aina kiusaaja jonkun syyn kiusaamiselle keksii, jos on ihan pakko kiusata.
Tosin myönnän syyllistyneeni itsekin varoitteluun, jos joku on kysynyt mielipidettä sellaisesta nimestä josta ilmiselvästi vääntyy jotain ikävää.
Hyvä vain tietää ja ottaa huomioon myös tuo kiusaamiskysymys, jos lapsesta meinaa tulla esim. Anu Saukko tai Pentti Hirvonen.
Ei vanhempien ainakaan tahallaan kannata antaa nimeksi mitään noin ilmiselvästi vääntyvää nimeä ja sitten toivoa ettei Pikku-Pentille tule mitään ikävyyksiä nimensä kanssa. Taatusti tulee jos nimestä saa noin ilmiselvän väännöksen muuttamalla sukunimen ja etunimen paikkoja.
Sen sijaan kaukaa haettuja väännöksiä tuskin kannattaa miettiä. Mistä tahansa nimestä saa väännettyä mitä tahansa kun vähän miettii.
Nojoo, jos ihan anusaukkoa joku meinaa antaa lapselleen nimeksi, kyllä minäkin varottelisin. Kuitenkin varmaan ymmärsit pointin!
Ja kiusaaja kyllä keksii halutessaan syyn kiusata. Siinä ei tyypin nimi paljon vaikuta.
Ps. Eipä ole omassakaan lapsuudessani kukaan nimen takia kiusannut ketään. Kyllä syyt ovat olleet aivan muut.