Vieläkö unelmoit?Entä voiko 70v unelmat toteutua?Tietenkin riippuu vähän siitäkin mistä unelmoi.
Minä olen unelmoinut ihan määrätyn tyyppisestä Omakotitalosta,se unelma ei ainakaan enää ole mahdollinen kun olen jo yksineläjä.Matkustelemisesta myös unelmoin,se mahdollista kunhan hieman kuntoudun.Onkohan näin että kaikki unelmat "suuria"?Minkälainen on pieni unelma?Kesällä tuntea kukkien tuoksu?Kastella varpaat järveen?Kerro mitä unelmia sinulla on?
Minä olen unelmoinut ihan määrätyn tyyppisestä Omakotitalosta,se unelma ei ainakaan enää ole mahdollinen kun olen jo yksineläjä.Matkustelemisesta myös unelmoin,se mahdollista kunhan hieman kuntoudun.Onkohan näin että kaikki unelmat "suuria"?Minkälainen on pieni unelma?Kesällä tuntea kukkien tuoksu?Kastella varpaat järveen?Kerro mitä unelmia sinulla on?
Vastaukset 22
Vanhimmat
haave vielä omaksi itsekseni tulla ja muille ihminen olla.
Tämä tarkoittaa sitä että ryhdyn pian viettämään itsellistä elämää -pitkästä aikaa.
Asua yksin, päättää itse omista menoistaan, tuloistaan. Syödä silloin kun huvittaa ja mitä haluttaa. Siis vastata vain itsestään.
En kuitenkaan ihan erakoksi halua, vain itselliseksi ihmiseksi.
Tämä on ollut ajatukseni jo monta vuotta ja nyt se on toteutumassa.
Olen huomannut ennenkin, että haaveileminen ei ole turhaa. Haave voi jopa toteutua.
on unelma saada taaaperrettua nämä viimeiset elinvuodet omin voimin ja ehdoin. Järjenkin haluaisin säilyvän ja kipujen pysyvän loitolla.
Toiveita ei ole niinkuin entisellä pyynmetsästäjällä.
Kuultuaan ensimmäisen pyyn vihellyksen hän riemuissaan hihkaisi: "Kun tuon saan ja yhden toisen, niin kolme enää viidestä puuttuu".
Onko tuo, tai samansisältöinen tarina, tuttu?
Toinen versio samasta aiheesta:
Mies löysi hevosenkengän ja lausahti:
"Nyt ei puutu enää kuin kolme kenkää
ja hevonen!"
Mutta haaveista: matka Phuketiin on mielessä.
Silti hiukan pelottaa se niissä maisemissa 26.12.2004 tapahtunut yllättävä katastrofi, jonka tsunami aiheutti.
Uskaltaisinko lähteä seikkailemaan, en tiedä.
Ehkäpä tuo hevosenkenkätarina sopii tilanteeseeni.
Ruuneperi kirjoitti:
"Toiveita ei ole niinkuin entisellä pyynmetsästäjällä.
Kuultuaan ensimmäisen pyyn vihellyksen hän riemuissaan hihkaisi: "Kun tuon saan ja yhden toisen, niin kolme enää viidestä puuttuu."
Toiveita minullakin, ei unelmia. Kunhan terveenä kuolla saisin.
Sanoihan realistinen pyyn metsästäjäkin kaverilleen: "Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla."
Mitä haluan ja voin toteuttaa, sen teen.
Unelmoin sellaisesta henkisestä kehittymisestä, johon vain vanhalla on mahdollisuus. Se on ulkopuolella nuoruuden aherruksen, ulkopuolella tavanomaisen menestyksen, sillä ei ole mitään tekemistä rikkauden eikä köyhyyden, ei edes terveyden tai sairauden kanssa.
Kuvittelen sellaisen olevan meidän jokaisen tähän ikään ehtineiden ulottuvilla.
Minulla on unelma tulla suureksi kirjailijaksi.
23 kirjaa on julkaistu minulta.
Silti olen keskitasoa.
on ollut täynä unelmia.
Näin elonkuun viimeistä päivää elävänä, toiveena on päästä täältä saappaat jalassa. Suorin jaloi, pystyssä seisten.
Kaikkein vaikein tilanne olisi jos joutuisi olemaan viimeiset ajat toisten huolenpidon kohteena. Turvautumaan jatkuvaan avunsaantiin.
Siis kaiken olen saanut jopa liikaakin. Tosin on varmaankin myös saamatta, vaan mitä ?
Unelmilla on vaikkakin viiveelä tulla todeksi.
Elämä vain ohjautuu ja valikoituu unelmien toteutumiseen.
Unelmani toteutui kun muutaman vuoden
' maaseutukierroksen' jälkeen onnistuin palaamaan takaisin niinsanotusti ihmisten ilmoille kun ei vanha koira oppinutkaan enää istumaan. En kadu, sain paljon uusia kokemuksia, tutustuin uusiin ihmisiin ja kuitenkin putosin kuin kissa taas jaloilleni. Tulipas nyt sanontoja eläinmaailmastakin kuvaamaan olotilaani, joka on nyt suorastaan onnellinen.
Samaa toivon toisillekin!
pidä paikkaansa
katsoa elämää eteenpäin . Ja haaveilla.
Olin taas eilen täällä vieraalla maalla meidän Suomalaisten eläkeläisten parissa ,kokoonnumme joka viikko tiistaisin, n 4tuntia,aika menee niin että eisitä meinaa huomata ,että taas aika loppui.
Se vaan surettaa että se menee melkein aina
"vanhojen muisteluksi",nyt kyllä suunnittelimme
laivareissua Helsinkiin - Silakka markkinoille, lähdemme 8päivä lokakuuta.
Meitä onkin iso porukka sinne tulossa ,n 16 henkilöä.
Suurin osa on jo niin iäkkäitä ,ja huonojalkasia että eivät varmaankaan viitsi,lähteä kaupunkia katselemaan ,ja eikä se ole viimenäkemän varmaankaan paljoa muuttunutkaan.
Minä ja me "nuoremmat" kyllä meinataan katsella kaupunkia.
Meidän joukossa on monta yli 80,ja taitaa siinä olla yksi 90 ,jos nyt hän jaksaa lähteä, meni lonkka viime talvena liukkailla ,ja ei lupaa istua rullatuolissa , Suomalainen SISU,se vaan pysyy vaikka on ollut jo 60vuotta pois suomesta.
Iloista mieltä ja positiivisia unelmia ,niin se elämäkin tuntuu paljon mukavammalta.
Hommaa ET-lehti paikalle tekemään juttu niistä ruotsinsuomalaisista Helsingin Silakkamarkkinoille osallistuvista. Lehti menisi kaupaksi kuin kuumille kiville. Odotamme innolla.
Varmaan tiedät, mistä Suomessa saa ostaa aitoa, kunnollista ja ihanaa ruotsalaisten hapansilakkaa. Täkäläiset eivät osaa sitä tehdä eikä syödä. Aion osallistua viikonloppuna Kalaryssäykseen, ostella monenmoista purkillista säilyvää ja maukasta.
Mitä itse pidät ruotsalaisesta, mahtavanmakuisesta hapansilakasta ?
Minä unelmoin ensinnäkin siitä että lapseni pysyisivät naimisissa nykyisten aviopuolisoitten kanssa vaikka huonolta näyttää ja onko se edes minun unelma ?Sitten unelmoin siitä että pysyisin henkisesti siinä tilassa että osaisin hoitaa asiani ja itseni enkä olisi kellekään vaivaksi, myös siitä että pystyisin auttamaan naapuria vaikka vähän jos hän huonompi kuntoinen
silloin voisin toteuttaa käskyn, mitä toivoisit sinulle tehtävän tee se toisille,Suopursu33
maistamatta hapansilakat.
Ja se lehtijuttukin kyllä jää meidän porukalta ,me tykätään sellaisesta "matalasta profiilista".
Nautimme kun saa puhua omaa äidinkieltään sydämmen kyllyydestä.
Torilla käydään ja aina sitä löytää jotain kivaa kotiinvietävää. Ja mummulta odotetaan tuliaisia ,niitäkin on katseltava.
Laivalla en taida käydä syömässäkään ,saanyt nähdä. Jos porukat tykkää että mennään johonkin kivaan paikkaan syömään sitten Helsingissä .
Sinähän Fanni tiedätkin jonkun hyvän ruokapaikan siinä lähellä satamaa .tai n 1km säteellä -!!!
Sorry, minun ruokapaikkatietous Hesassa on yli kymmenen vuoden takaista, kun sinne suuntasin "päiville". Vapaalle päästyäni matkat käyvät vain läpi kaupungin satamaan tai lentäen yli.
Te paremmin viihtyisiä ruokapaikkoja tuntevat, voisitteko vihjata 16 henkilön retkikunnalle hyvän ruokapaikan sataman tuntumassa ! Ehkä sen löytäisi netistäkin.
Toivomme hyvää retkisäätä ruotsalaisrouville ja miellyttävää lepotaukoa hyvän aterian äärellä !
Turhauttavaa kirjoittaa asiaa turhanpäiten
VIKA
Jotta vika korjattaisiin. Palvelimien pääpaikka on kuulemma ruotsissa. Oiskohan siinä perää ja siksikö tämä suma on jatkuvaa.
Umelmani on muistaa olla ystävällinen, vaikka pipo ois kireälläkin.
Tuntuvat olevan unelmanne ja toteuttamiskelpoisia.Kyllä selvästi unelmointi saa toisentyyppisen kohteen kuin nuorena.Terveyttä halutaan,raihnaisena ei ole kiva kuolla.Nuorena sitä unelmoi kaikenkattavasta rakkaudesta,joka veisi jalat alta.Oliko elämäsi rakkaus sitä,vai yhdessä arjessa ahertamista?
Minulla ensimmäiset 5v auvoista onnea,sitten vahva kiintymys toiseen,halu tehdä yhdessä tulevaisuutta.Jossain vaiheessa huomasi arjen tulleen vastaan liiankin totisena.Huomasimme yhdessä,että jokainen on oman onnensa seppä.Viimeiset vuodet olivat kaikkein parhaimpia,kumpikin tiesi mitä toinen kaipaa ja vastasi siihen.Nyt kun kumppani on poissa ovat hyvät muistot seurana ja kiitollisuus kaikesta mitä toiselta sai.
Juuri noin kirjoittaakin leski? Miksi pitää liioitella? Vai onko tuollainen lesken "höpinä" vainajan kunnioitusta?
Vai,onko tosiaan niin,että ei todellakaan muista tai halua muistaa totuutta?
Mikä on siis unelmasi,nyt?
Main-Eko, sitähän se oli meidänkin liitto.
Kyllä tuntui, että puolet itsestäkin katosi,
kun tauti vei hänet.
Palautumista tapahtuu kaiken aikaa.
paremp vielä kuoltuais. Suomalainen sanalasku eli vaunajista ei saa puhua pahaa.