Niin oletteko kertoneet perheillenne mitä olette?
oletteko kertoneet
perheillenne?
222262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei ole tarvetta kertoa kellekkään, että olen bi.
Koska se, että olen bi, ei haittaa omaani eikä muittenkaan elämää. Kerron vain sellaiset asiat muille ihmisille, millä on jotain ns. väliä.
No ei tulis eihan heti mieleen kerto ainakaan vanhemmille. Ovat niin homokammoisia että! Puolisolle olen kertonut (pienet lapset), mutta kaduin välittömästi, sillä hän alkoi heti epäillä jokaista ystävääni... Otin sanoja takaisin myöhemmin, mutta en tiedä uskoiko hän. Parille kaverille olen kertonut ja he ovat suhtautuneet oikein hyvin. Toisaalta en näe suurta syytä edes kertoa asiasta ihmisille, sillä henk.koht. mieltymykseni eivät kuulu kenellekään.
No jos tarkotat "kertomisella" sit, että käsken porukoita istumaan oikeen alas ja kuuntelemaan, että "OON BI!" niin en.Muttenole koskaan seksuaalisuuttani myöskään piilotellut.
JOtenkin sellanen olo, ettei meidän perheessä sillä olisi muutenkaan mitään väliä.Mussa on niin paljon muutakin kuin vaan tää seksuaalisuus, joka taas ei kuulu mitenkään mun porukoille, saati sitten niitä kiinostaa.
tiedä, että olen bi, mutta mieheni ja veljeni tietää..
No vastailen tässä nyt itsekkin.
Mulla tilanne on seuraavanlainen että olen aviossa oleva bi-nainen ja heti alussa kerroin miehelleni että olen bi.Hän oli asian kanssa välittömästi sinut ja tapasi jopa entisiä naisystäviäni.
Joten sillä saralla kaikki on ok.
Vanhempani ja sisarukseni eivät taida asiaa tajuta.
Sinänsä aika ihmeellistä sillä vielä kotona asuessani toin tyttöjä kotiimme,nukuimme alasti samassa sängyssä ja peseydyimme yhdessä ja pitelimme toisiamme kädestä.
Olen siis täten elänyt siinä uskossa että minun vanhempani ovat todella avoimia ja suvaitsevaisia.
Sain kuitenkin viikonloppuna perhejuhlissa huomata ettei asia niin ole.
Tuli siinä sitten puhetta lesbopareista,hedelmöityshoidoista ja sateenkaari perheistä.
Yllätyin todella kun vanhempani ilmoittivat asian lähes niin ,että lapsen on parempi elää hetero perheessä missä on väkivaltaa ja alkoholin väärinkäyttöä ,kuin että lapsi eläisi vaikka kahden naisen kanssa.
Keskustelu oli aikas kärkästä.Ja vanhempieni naamat venähtivät kun sanoin ,että jos minun tyttäreni ottaisi kumppanikseen naisen ja he yhdessä saisivat lapsen tanskalaisella lahjaspermalla niin se olisi musta täysin ok.
Olisin onnellinen heidän puolestaan.
Jotenkin vaan koin että saa olla mitä muuta tahansa muttei seksuaalisesti poikkeava.
Äiti oli ehdottomasti sitä mieltä ,ettei kahden naisen kanssa kasvaneet lapset voi millään tavalla olla tasapainoisia ihmisiä.
Jotenkin toi keskustelu herätti mussa vaan ihan helvetinmoisen pettymyksen ja jotenkin se vaan loukkas.
Koska oikeasti mun kaksi ihanaa lasta olisi aivan hyvin voineet syntyä lahjaspermasta ja naisen kanssa.
Ja olen puhunutkin mieheni kanssa että kun hänestä aika jättää en ota itselleni enää miestä vain naisen.
Ja vaikka aika aikaistahan se on tässä vaiheessa ajatella,että jos mieheni kuolisi , ottaisin mitä suuremmalla todennäköisyydellä naisen asumaan minun ja lapsiemme kanssa.Vanhempani hylkäisivät meidät.
Enkä voinut olla hämmentämättä asiaa vielä kun lähdimme heidän luotaan.Sanoin äidilleni että mistäs voit olla varma etteivät tyttären tyttäresikin ole lahjaspermasta alkuaan saaneet.
Hänestä veri veren tuntee:/
No asia voisi olla täysin niinkin ,sillä mieheni ja minä kävimme lapsettomuus tutkimuksissa ja mieheni sperma ei ollut ihan parasta A-luokkaa.
En voinut olla ajattelematta että vähenisikö rakkaus jos ilmottaisimme että lapsemme olisivat anonyymista spermasta.
Ja kaiken tämän seurauksena olen alkanut pohtia että pitäisikö minun jo hyvissä ajoin kertoa mitä olen,ettei se sitten tulisi yllätyksenä ja järkytyksenä.
Koska jos mieheni jälkeen löytäisin elämääni ihanan naisen en voisi piilotella suhdetta.
Onpas tää nyt sekavaa tilitystä,toivottavasti joku saa selvää.
Halusin vain tietää että onko kukaan saanut kerrottua perheelleen suuntautumisestaan.
Itse en aikaisemmin kokenut tarvetta kertoa.
Nyt en ole enää varma...
Toisaalta en ole koskaan pyrkinyt salamaan suhteitani,olen aina ajatellut että jos suhteeni herättävät kysymyksiä niin kyllä minä avoimiin kysymyksiin sitten vastaan.
Ja toisaalta viikonloppuna minun teki enää jossain vaiheessa mieli noista pystyyn ja alkaa kiljumaan että en se minäkään mikään hetero ole.
En yksinkertaisesti sulattanut sitä kun vanhempini pokkana sanoivat että homosuhteet ja biseksuaalisuus nykypäivän trendinä ovat syy yhteiskunnan rappeutumiseen.
Millä tavalla minä nyt sitten olen tätä yhteiskuntaa omalla olemassa olollani rappeuttanut?
Eipä tullut mieleenikään että kun 12-13 vanhana tajusin olevani jotain muuta kuin hetero,että se olisi tänäpäivänä trendi.Olenpahan trendikäs sitten edes yhdessä asiassa*wirn*.
Muuta en voi oikein sanoa kuin että pettymys oman perheen suhteen on suuri ja sydämmeen sattuu moisten keskustelujen jälkeen.
No sainpahan tännekin näitä sekavia tuntojani purettua.
Tuo on aika surullisen kuuloista oikeesti. Toisaalta taitavat olla minunkin vanhempani aika homokammoisia, vaikkeivat sitä sanokaan. Äiti ehkä vähemmän, kun sille selvisi, että Jari Sillanpää on homo =)
mutta en ole minäkään kertonut vanhemmilleni, mutta ei ole oikeastaan tarvettakaan. Olen 22-v. bi-mies ja seurustelen tytön kanssa. Jos tämä menee joskus poikki (aika julmasti sanottu, mutta kuitenkin), niin kokeilen varmaankin miestä. Vaikka eihän sitä varmasti osaa sanoa kuka seuraavana mahdollisesti saa sukkani pyörimään kengissäni. Tyttöystävä tietää tästä, että olen bi . Aluksi hän vähän kakisteli, mutta nyt asia taitaa olla ihan ok.
Itelläni on kova halu kokeilla olenko bi vai mitä elikkäs jos menee poikki varaan sunt ! :) muista se !
Sori, mutta hiukan tärähtää korvaan, kun jotenki tekstisi on tällainen "sitten kun mieheni kuolee, niin otan naisen"... Jessus. Aika kauheen kuulosta. Et varmaan tarkoita sitä ihan noin...?
Vai onko miehesi jotenkin kuolemaisillaan johonkin sairauteen??
Mutta asiaan: En ole kertonut sukulaisilleni, en muutenkaan ole mitenkään erityisesti heidän kanssaan tekemisissä. Mitä nyt jossain synttäreillä. Mieheni tietää, ja on minulla muutamia pikku suhteita tässä avioliittoni aikana ollut. Niistäkin mieheni tietää. Muutama ystäväni tietää, koska on nähnyt minut joskus naisen kanssa kulkevan.. En näe mitään syytä, miksi pitäisi kailottaa kaikille/kenellekään, että olen bi. Ja jos avioliittoni joskus päättyy eroon, en osaa sanoa alkaisinko katsella miehiä vai naisia. Ihastun/rakastun persoonaan, en sukupuoleen.
Heips!
Vastailen nyt kun on aikaa.Joo eli arvasinkin että jollekin särähtää korvaan ,kun mieheni kuolee.
Kyllä asiasta on mieheni kanssani keskusteltu hyvinkin avoimesti.Meillä sellainen avoimuus ja suoruus nyt vain on tyyli.
Itse koen asian niin että jos ja kun miehestäni joskus aika jättää ,todennäköisesti otan kumppanikseni naisen.
Ennen miestäni olin varsin suuresti kallellaan vain naisiin.Ja kun tapasin mieheni pidin sitä ihmeenä.Miten ihmeellinen ihminen ja persoona hän onkaan.Aivan kerrassaan mahtava.Joten eihän se ole niin sanottua että otan sitten jatkossa vaan naisia.Mistä tästä elämästä koskaan tietää.
Asiasta nyt vain on miehen kanssa keskusteltu.
Eikä minusta siinä ole mitään kauheaa että puhuu toisen kuolemasta ,kuolema vain nyt sattuu olemaan niitä elämän realiteetteja.Mutta näistä asioista on jokaisen hyvä keskustella sen oman kumppanin kanssa.
Mutta eipä tässä nyt muuta sen kummemmin tuu mieleen.
..perheelle ja vieläpä juurikin niin että "istutaampas alas ja jutellaan". Minä olen siis nuori mies ja tulin bisseyteni kanssa "kaapista ulos"! Minä tein sen siksi että mielestäni vanhempieni kuului tietää missä menen elämässä, tämä oli myös itselleni tärkeää. En ole oikein koskaan vanhemmilleni avautunut ja ensimmäisen kerran tuntui että "Hei tässä minä ja minun mieleni ovat juuri nyt tällä saraa, tässä elämäni vaiheessa"! Itse bisseys on hankala näköjään sisäistää, koska heti tuli kysymyksiä, oletko ollut miesten kanssa? yms. Eli "homominäni", jos näin voi sanoa, saa aika paljon huomiota nähden "heterominääni". Itse tunnen nyt olevani ok itseni kanssa, olen myös kertonut muutamalle hyvälle ystävälleni olevani bi, hekin heti innostuivat enemmän tästä "Mitä siis näät miehissä ja blaaahh..."?! Itse en käsitä koko asiaa, mitä tässä nyt muiden on ymmärrettävää, itse olen tiedostanut asia pitkään asian julki tuominen toi itseni lähemmäs vanhempiani ja ystäviäni. En ole muuttumassa mihinkään ja ajatukseni tai tapani toimia ylipäänsä, eivät tule muuttumaan, olen yhä se ja sama mikä ennen kuin möläytin totuuden muille suustani... No ajan kanssa tulevat tämän huomaamaan, itselleni on kuitenkin tärkeää muiden olla kartalla siitä missä menen, ensimmäistä kertaa, tällä seksuaalisuuteni saralla tosin? :) Ja mitä tulee jatkoon, aijon pitää asian osana itseäni, en salaile, mutten lähde moista toitottamaan kylillekään, enkä edes näe siihen mitään syytä. Tosin sen verran avaan itseäni, että olen "kaapista" ulos tulon jälkeen itseasiassa huomannut haluavani yhä enemmän heterosuhteen ja perheen... En sitten tiedä, mutta asian julki tuominen vanhemmilleni ei todellakaan ollut turhaa?
Sain itse tietää äitini olevan Bi, tässä jokin aika sitten.Hän ei itse sitä kertonut vaan kuulin asiasta muualta, ja kun kysyin niin ei kieltänytkään. (Tosin kutsuin kyllä lesboksi, mutta kai bi on oikeampi kun minäkin olen olemassa). Nyt myöhemmin hän on itse sanonut olevansa bi.
En tule koskaan hyväksymään asiaa. En sitä miten minulle ei ole asiasta kerrottu koko elämäni aikana (olen 24 vuotias), vaikka se on ollut hänen tiedossaan jo ennen minun syntymää. enkä myöskään tule hyväksymään koko elämäntapaa. Minusta henkilökohtaisesti se on kuvottavaa ja väärin. En koskaan tule hyväksymään hänen elämän kumppaniian, jonka mielummin toivoisin mätänevän helvetissä. Minua kuvottaa pelkkä ajatus heidän yhteis elostaan. Häpen häntä ja häpeän sitä miten asia vaikuttaa minuun , ja se vaikutta, vaikka ette uskoisikaan. Myös minut on leimattu Bi/lesboksi äitini takia ihmisten silmissä, koska se on heidän mielestään perinnöllistä. Vaikka elän parisuhteessa miehen kanssa. Minulta tullaan kyselemään äidistäni ja minä saan halveerausta osakseni. Olen saanut kärsiä isä suhteestani, tai paremminkin sen puutteesta. Minua on kiusattu koulussa asian takia. Onnena tässä kaikessa on se että olen kuitenkin saanut äidiltä vahvan kasvatuksen siihen että minä olen ja saan olla sitä mitä minä olen , ja minulla on suhteellisen vahva itsetunto.
Mutta ennen kaikkea, olen ikuisesti katkera siitä että minulle ei lapsena jo asiasta kerrottu. Silloin EHKÄ voisin olla ymmärtäväisempi.
Miten sinua on voitu kiusata koulussa äitisi seksuaalisesta suuntautumisesta, jos a) olet nyt 24-vuotias, b) sait tietää asiasta vasta äsken ja c) kävit peruskoulusi loppuun ennen 19 vuoden ikää... En oikein jaksa uskoa, että 24-vuotiasta enää kiusataan omasta äidistä.
narinaa. Ei oikein tuommoinen provo uppoa kehenkään...
Ajattelin että ei asiat mistä minulle sanottiin olleet totta. En ollut mikään luokan suosituin. Ajattelin sen olevan vaan Suunsoittoa. Enkä edes osannut epäillä mitään tuollaista, enhän koskaan edes tiennyt äitini pitävän naisista sillä tavoin. Miehistä tiesin koska hän seurustelikin erään miehen kanssa.
Koska minä olen ollut naivi enkä ole tajunnut asiaa. Olen halunnut sulkea silmäni. Minä en todellakaan tiennyt asiasta, mutta kyllähän se herätti epäilysty muissa ihmisissä,kun asuin ilman isää äitini ja toisen naisen kanssa. Eli muut ovat osanneet laskea yhtäläisyys merkkejä. minä en. Tästä voin kyllä syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Tosin tuolloisen asuin kumppanimme ja äitini välillään ei ole ollut mitään muuta kun ystävyyttä (olen kysynyt näin jälkikäteen, ja uskon että hän kertoi totuuden, hänen mielestään äitini olisi pitänyt kertoa tästä ajat sitten). Mutta muiden silmissä asia oli toisin. Lapset osaavat olla julmia. Aikuiset puhuu lapset kuulee ja toistaa sen mitä vanhemmiltaan kuulee...Nämä ovat tapahtuneet silloin kun olin ylä asteella, siitä on jo aikaa.
Ja tämä kun ei ole provo. Rehellisesti kerron oman tarinani. sama se minulle on mitä kukin seksuaalivetovoimaa tuntee. Minä en sitä ymmärrä. Niinkuin ei välttämättä bi/lesbot ymmärrä miksi minä olen hetero, en voi tietää.
Pointtini tässä koko jutussa oli, että omien kokemusten pohjalta totuuden kertominen on tärkeää. JOs minut olisi kasvatettu niin että asia olisi ollut julkista olisin voinut seistä asian takana. Salailemalla kukaan ei ole voittanut tässä tilanteessa mitään.
Kuten jo ylle laiton, en ole provoilija. Rehellisesti kerroin oman tarinani. Jos et halua uskoa, niin älä usko. Minua se ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. JOs joku minun tarinani kautta ymmärtää sen, että asian salaaminen läheisiltä ihmisiltä ei auta ketään, olen tyytyväinen. Totuus kun tulee julki kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja silloin se sattuu.Etenkin jos asiasta kuulee väärää kautta (kuten minä)
Mielelläni keskustelen rakentavasti, ja yrtitän ymmärtää muiden kantaa. Siksi tänne palstalle alunperinkin tulin. Jotta kirjoituksianne lukemalla voisin ehkä ymmärtää äitiäni hieman paremmin.
Ja tiedän sen myös että jos äitini sattuu samoja palstoja lukemaan (ainakin joskus käyttää suomi24 palvelua) hän tunnistaa minut nimimerkistä, joten miksi provoisin?
Miksi äitisi olisi pitänyt kertoa sinulle lapsuudessasi, että hän on bi? Varsinkin kun tämän hänen kanssaan asuneen naisen kanssa olivat vain ystäviä? Tuntuuko sinusta, että sinun pitäisi kertoa tuleville lapsillesi kaikki itsestäsi? Haaveesi? Salaisuutesi? Mahdolliset fantasiasi? Minusta äitisi teki täysin oikein. Miksi hänen olisi pitänyt omaa hehkilökohtaista asiaansa (tuossa vaiheessa vielä mahdollisesti pelkkää fantasiaa), kertoa pienelle lapselle tai edes murrosikäiselle (jolla on varmasti riittävästi painimista omassa seksuaalisessa kasvussaankin)?
Tuo, että olet tavallaan kääntynyt äitiäsi vastaan ja toivot hänen elämänkumppaninsa mätänevän helvetissä kertoo todella paljon sinusta. On todella järkyttävää, ettei läheisilleen voi toivoa parasta elämässä ja olla vilpittömästi onnellinen heidän onnestaan.
Lesbot ei ymmärrä mitä on olla hetero, eikä heterot mitä on olla lesbo. Ei tarvitsekaan. Riittää kun annamme toistemme olla sitä mitä olemme ja hyväksymme erilaisuutemme.
Ja minun pointtini on tässä se että katkeroitumalla myrkytät oman sydämesi.
Kyllä, Haluan kertoa lapselleni, jos joskus sellainen minulle suodaan, kaiken tärkeän. En tarkoita että jokainen pikku salaisuus on kerrottava, ei tietenkään. Mutta suuret asiat kyllä. Ja minusta seksuaalisuus on suuri asia. Olen pohtinut tätä paljon, pakosta. Kuten sanoin, kaikki tulee julki lopulta kuitenkin. On siis mielestäni parempi, että tieto asioista kuin asioista (en puhu nyt pelkästään seksuaalisuuntautumisista) tulee jo ajoissa, jolloin lapsi kykenee kasvamaan tiedon kanssa. Ja olen puhunut tästä äitini kanssa. Hän on itseasiassa samaa mieltä kanssani, ainakin osittain. Hänen olisi pitänyt kertoa asiasta ITSE ja paljon paljon aikaisemmin. Kuitenkin asiasta ovat tieneet muut, jotka ovat sanoneet äidilleni että minun tulisi tietää, mutta hän ei silti kertonut asiasta. Ja korostan tähän ,että meillä on aijemmin olleet todella todellä läheiset välit äitini kanssa. Se loukkaa minua ,että hän on sanonut että minä en kerro hänelle mitään, vaikka olen kertonut hänelle kaiken! Olen aijemmin pitänyt häntä myös ystävänä en pelkästään äitinä, vaikka sitä hän suurimmaksi osaksi onkin.
Varmasti kertookin paljon minusta minun tunteeni, mutta ne ovat minnun tunteeni joille en voi mitään. Olen sanonut tunteeni suoraan. Se satuttaa tiedän, koska se satuttaa minuakin. Mutta parempi sanoa suoraan kuin haudata kaikki sisälleen. Varmasti tunteeni ajan kanssa helpottaa, mutta se vie paljon aikaa. Nyt en siihen pysty. Tämä tämänhetkinen kumppani aiheuttaaa minussa pelkkä inhoa. Ja minun mielestä miksi minun tulisi yrittää teeskennellä jotain muuta? Lopulta kuitenkin minä elän omaa elämään, äitini omaa. Valitettavasti molempien teot vaikuttaa toiseen osapuoleen. tiedän, että olen monesti elämän aikana satuttanut häntä (henkisesti) ja niin on hän minua. Tarkoittamattamme. Kaikki kunnia siitä että pystyn tällähetkellä edes kommunikoimaan "teeskennellen" äitini kanssa kuuluu ystävilleni ja miehelleni jotka käänsivät pääni. Tulen kuulemma katumaan vielä jos en anna mahdollisuutta äidilleni. totta varmasti. Itselleni asia on vielä niin arka, että en näe asiaa niin. Hänen kanssaan yritän olla tekimisissä, mutta en kumppanin.
Kuten sanottua en tule koskaan ymmärtämään lesboilua enkä myöskään homoilua. Mies ja nainen kuuluvat yhteen (minun mielestä), johan se jo biologisestikkin on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Se mitä jossain raamatussa sanotaan, ei minua hetkauta, kun en usko jumalaan. Mies ja mies eikä nainen ja nainen, eivät voi saada lapsia biologisesti. Ja adoptiosta tiedän paljon. SE on rankka prosessi jo ihan heteroperheessäkin, ja olisi varmasti paljon raskaanpaa homo/lesboparien lapsille. Oma kummityttöni On yh äidin(hetero) adoptoitu lapsi, omempaa ei voisi olla(siis äidilleen), mutta tyttö 7v kaipaisi kosvasti äidilleen miestä ,että saisi isän. Hän tietää olevansa adoptoitu. Itse olen kasvanut ilman isää, ja se ei ole ollut hyväksi. Tosin oma isäni on alkoholisoitunut, joten lapsuus on ollut siinä mielessä parempi ilman isää, mutta miehen malli on kuitenkin puuttunut. Joka on aiheuttanut
Eksyin nyt kyllä ihan alkuperäisestä aiheesta. Anteeksi.
Ja koska joku loukkaantuu nyt sanomistani,niin sanon nyt tähän että tämä teksti ei ole loukkaukseksi ketään kohtaan. Nämä ovat vain minun ajatuksiani, jotka ovat elämän kiemurat ja kokemukset tuoneet päähän. Ja olenhan vasta 24vuotias, ja elämää paljon edessä, ja myös niitä kokemuksia, ne mielipiteet voivat vielä muuttua. Kaikki asiat mitä elämässämme tapahtuu ihan vauvasta alkaen, muokkaavat omaa minäkuvaa ja sitä miten suhtautuu asioihin. Olen löytänyt itsestäni tämän asian takia puolia, joiden olemassa olosta en aikaisemmin edes tiennyt. Ja ne nyt ei ole olleet kauhen positiivisia.
Jos jotain hyvää tässä kaikessa on, on se että minun ja mieheni suhde on tiedon "julkistamisen" jälkeen kasvanut huomattavasti. Olemme lähentyneet uudella (henkisellä) asteella ja lisäksi jostain kumman syystä seksielämämmekin parani! heh. Kai se oma ukko yritti lohduttaafyysisesti kun ei sanoaja aina osonnaut sanoa.
Puolisoni tietää minun olevan biseksuaali. Lapset ovat vielä niin pieniä (2,5v. ja 5v.), että heille en ole nähnyt tarpeelliseksi käydä asiaa purkaman. Tavoitteenani on kasvattaa lapseni niin, että seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuus on heille itsestäänselvyys. Tällä hetkellä se tarkottaa vaikka sitä, että lapset tietävät että "tädit voivat rakastaa toisaan" tai että jotkut "sedät haluavat joskus näyttää tädeiltä", ja että sellaiset asiat ovat ihan hyväksyttävää käytöstä. Käytännön tilanteiden myötä yritän opettaa lapsia ymmärtämään ihan joka tasolla että ihmiset ovat erilaisia, ja kaikki yhtä arvokkaita.
Vanhempani ja sisarukseni tietävät biseksuaalisuudesta, jos ovat kehdanneet kysyä. En ole pitänyt sitä salassa, mutten myöskään järjestänyt "virallista kaapista ulos tulemis- tilaisuutta". Käytännössä siis äidin ja siskon kanssa olen jutellut asiasta, isä ja veli ovat valinneet vaikenemisen.
Lapsille kerron silloin kun asia tulee ajankohtaiseksi. Ehkä sitten kun muutenkin pitäisi alkaa sukupuolivalistusasioita puhumaan. Milloin se lienee? Lähempänä kymmentä vuotta kuitenkin.
kertoa, että olet bi? Siis kun olet kuitenkin naimisissa miehen kanssa? Lasten isän? Tämä ei millään mahdu mun jakeluu, että lapsille pitäisi vanhempien alkaa jossain vaiheessa kertoilemaan omasta seksuaalisuudestaan. Siis tietenkin eri asia jos olisit suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Mutta sinullehan bi'ys on ilmeisesti tässä vaiheessa vain ajatustasolla? Ja vaikka käytännössä totetuttaisitkin puoltasi, eli pettäisit miestäsi toisen naisen kanssa, miksi ihmeessä siitä pitäisi lasten kanssa puhua?
Tuo mitä ensimmäisessä kappaleessasi on minusta erittäin hyvä tapa kasvattaa lapsia avoimiksi ja ymmärtäväisiksi. Mutta ei lapsien tarvitse kaikkea tietää vanhempiensa seksielämästä!!!
En ole aikonut kertoa seksielämästäni (elleivät sitten aikuisena kysy, ja on sellainen suhde että voi niistäkin asioista jotain puhella). Enemminkin siltä kantilta että miuta viehättää ihmiset sukupuolesta riippumatta. Että se on ihan ok.
Piti vain mainita että kun haluaa toteuttaa biseksuaalista puoltaan siinä tapauksessa että on jo suhteessa, ei 'pettäminen' ole välttämättä ainoa vaihtoehto.
Et ehkä tätä tarkoittanutkaan, mutta ajattelin vain korjata varmuuden vuoksi.
Sukulaiset ja isä eivät tiedä, kun en ole nähnyt syytä kertoa heille, kun ollaan sen verran etäisiä.
Äiti ja minä tiedämme toistemme biseksuaalisuudesta, kiitos erään lörppähuulen. Sisko on minulle epäsuorasti kertonut olevansa bi, minä en hänelle, mutta en ole salannutkaan yhtään, joten todennäköisesti hän tietää myös.