PK-seudun kummituspaikkoja

Turun alueen kummituspaikoista, tai lähinnä Paraisilta? Yhdes edellises viestiketjus puhutaan paljo kummituksista. Otapa paikasta selvää, kun näitä oot näköjään tutkinu.

aiheesta aiempi viestiketju:

AIHE: Helsingissä
Kirjoittanut: Herttoniemen kartanossa 25.5.2007 klo 00.25
......................

kertoivat tuttavani nähneensä kummajaisen. (kartanon puistossa liikkuva sinertävä valo ja myös sisätiloissa väitettiin jotakin outoa tapahtuneen)
Aikaa jo 15 vuotta, liekö kummajainen enää voimissaan. Kumlingessa Ahvenanmaalla oli hotelli Remmaren, jossa piti kummitella.(entinen sairaala) Tuli siellä yövyttyäkin mutta eipä kummituksia näkynyt. (Ei ollut mikään kummitussafari, tavallinen kesälomareissu vain.)
......................
AIHE: Herttoniemen kartanosta
Kirjoittanut: Spiral. 25.5.2007 klo 10.08


Asuin aiemmin Herttoniemessä, ja kävin monta kertaa kävelyllä Herttoniemen kartanon puistossa, myös syyspimeällä ja talvella. En kuitenkaan koko 7 vuoden aikana nähnyt alueella mitään kummallista. Voisi sanoa että valitettavasti. Missähän osaa puistoa ilmiö näkyi? Voisi käydä verestämässä vanhoja muistoja...
....................
AIHE: en millään
Kirjoittanut: voi kuvata 25.5.2007 klo 16.14


tarkasti missä kohtaa puistoa ilmiö tapahtui, en ole liikkunut siellä pitkiin aikoihin. Tapaus jäi vain mieleen, kun sukulaisnuorukaiset niin tosissaan siitä puhuivat, vaikka heille päin naamaa naurettiin. Sisällä kartanossa huhuttiin Carl Olof Cronstedtin ( tai jonkun perheenjäsenen ) kummittelevan . Tieto oli joltakin kartanon henkilökuntaan kuuluvalta. Mutta aikaa tästä on kulunut jo yli 15 vuotta.

Hassua, että mainitsit "kavereittesikin nähneen" hahmon kynttilä kädessään kulkevan Espoonkartanon käytävillä.

Ilmeisimmin tämä "kummitustarina" on lähtöisin Runebergin runosta "Matkamiehen näky", ja se perustuu runon väärin ymmärtämiseen.


"Matkamiehen näky" (J.L. Runeberg)

1. Kenenkä linna se, jonk' äskettäin
tien varrell' illan hämärässä näin?
Niin komeaa ei tienoill' ollut toista.
Mut kolkoksi kuin haudan muistan sen
ja synkäks, autioksi; akkunoista
vain valo loisti yhden huonehen.


2. Ma seisahduin ja katsoin: kartanon
salista valo virtas varjoton.
Niin tarkkahan, kuin suinkin näkö jaksoi,
sielt' ihmisiä etsin silmilläin,
mut vaivaa tuskin tarkastus se maksoi,
ma haamua vain kaksi siellä näin.


3. Ol' vaimo toinen, suruvaatteissaan
ylevä, vaikka kumarruksissaan;
hopeina valui pitkät suortuvansa.
Mies toinen oli, mustissa myös tää,
pää pystyssä, vaikk' ikä lumillansa
sen peitti myös hän kantoi kynttilää.


4. Mä katsoin vielä. Salin seinähän
ol' asetettu kuva; taulun tän
likellä näin mä vielä taulun toisen.
Kun nainen ehti niiden etehen,
kohotti katsantonsa hän ja loi sen
kuin rukoellen niiden puolehen.


5. Ken oli hän? On hetki kulunut:
hän mennyt on ja valo sammunut,
kuin kartanossa kaikki oisi maannut.
Kenties hän oli haamu rauhaton
tai kuvain kumartaja? Liekö saanut
vieraalla maalla vieraan uskonnon?


6. Ei, haamu hän ei ollut rauhaton -
mit näit, se rauhaisaa ja totta on.
Mut samaa matkaa jos sä kuljet toiste
sivuitse linnan samaan aikahan,
salista kohtaa sua sama loiste,
ja vanhuksen näät siellä kulkevan.


7. Jo monta ajastaikaa peräkkäin
tään saman palvelijan kanssa näin
hän ennen yötä astuu kaikin illoin.
Sen hetken päästä hänt' et nähdä saa;
kun hetki toinen kulkee, hän jo silloin
on ottamassa unta rauhaisaa.


8. Ne kuvat, joita siinä katsoivat,
ne kaksi Ramsay veljest' olivat,
he kasvoivat tään linna katon alla.
Lemulla toinen sortui kuolemaan
ja toinen heti jälkeen Lapualla,
ja kumpainenkin eestä synnyinmaan.


9. Heist' urhotöitä taru kertoilee,
ja Suomen runo vielä laulelee,
kuin kuoloon nuorna veljespari moinen
maan eestä voittain oli lähtenyt,
ykskolmatta kun vuotta oli toinen,
yhdeksäntoista toinen täyttänyt.


10. Vaan vaimo, jonka veljeksien luo
näit hiljalleen kuin haamun käyvän, tuo
ol' äiti urhoveljein. Yöt' ei voinut
hän käymätt' olla muistoaarteilleen:
hän kuvia ei siellä jumaloinut,
hän hyvää yötä lausui lapsilleen.



Siis: Runeberg kuvailee runossaan näkemäänsä:

"Kenties hän oli haamu rauhaton..."

Mutta myöhemmin runossa kieltää kielikuvansa:

"Ei, haamu hän ei ollut rauhaton -
mit näit, se rauhaisaa ja totta on."


Toisin sanoen, Runeberg ei kuvaa nähneensä rouva Ramsayn haamua, vaan todellisen rouva Ramsayn, joka kävi katsomassa sodassa kaatuneiden poikiensa kuvia viimeisenä iltapuhteenaan.

Toinen pojista kaatui Lemun taistelussa ja toinen pian tämän jälkeen Lapualla.

"Tuomarinkylän kartano, jossa valkea rouva, jossa hän suree vastasyntyneenä kuollutta lastaan."

Tuomarinkylän valkea rouva, jonka siivooja mainitsi nähneensä kulkeneen vintillä olevan rautaisen palo-oven läpi, liitetään tavallisesti kartanon omistaneen Jakob Kavaleffin tyttäreen Natalie Stiernschantziin, jonka yksi poikalapsi todella kuoli synnytykseen ja on tiettävästi haudattu (tai ainakin hänen muistokivensä löytyy) kartanon julkisivun puolen oikealta puolelta kiviaidan luota.

Itse olin kyseisessä talossa museon palveluksessa useita vuosia enkä koskaan nähnyt mitään valkeaa rouvaa. Ei liioin museolehtori, jonka työhuone oli kartanon vintillä.

Natalie Stiernschantz kuoli seuraavaan synnytykseensä, joka tosin tapahtui Hämeenlinnassa, jossa hänen rautateillä työskentelevä miehensä oli töissä.

Natalien pitäisi mielestäni mieluummin kummitella Hämeenlinnassa.

"Viikin kartanossa romanien on kuultu juhlivan entisistä renkituvista. Tämä ilmiö on ilmeisesti kadonnut jo taivaan tuuliin."

Viikin kartanon renkitupa on aikaa sitten purettu, kuten myös Mäkkylän (Pitäjänmäen) kummitusmökki.

"Puotinkylän kartano, jossa Birgitta Jägerhornin aave näyttäytyy puistossa ja sen ympäristössä. Birgitan väitetään odottavan sulhastaan, joka kaatui Pultavan taistelussa 1709."



Fakta: Pultavan taistelu oli 1709.
Fakta 2: Jägerhorneja on asunut Puotilassa vasta 1756-1774.
Fakta 3: Birgitta-nimistä Jägerhornia ei ainakaan tässä kartanossa tunneta. Joko häntä ei ole koskaan ollutkaan, tai hänet yhdistetään tässä väärään paikkaan.