Uuden puolison muuttoon yhteiseen kotiin? Kotihan on jo lapsen/lasten. Meillä puolisoni aikanaan kysyi lapsilta luvan kosia minua. Mielestäni se oli kauniisti tehty. Ja antoi hyvän pohjan yhteiselämälle.
kysyttekö
lapsiltanne luvan?
10972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...vaikuttaa lapsen/lasten ikä asiaan. Jotenkin ei tunnu oikealta kysyä lapselta moista, liian iso taakka pienille harteille. Eihän lupaa kysytty erotessakaan, eihän?
Eiköhän aikuinen mies tai nainen itse päätä jo alussa kenen uuden kumppanin kotiinsa laskee lastensa eteen.
Näin se homma sujuu sitten kun aika on päättää antaako tälle toiselle avaimet vai ei. Siinähän aikuinen on jo valmiiksi varmistunut että tämä suhde tulee kestämään ja uusi kumppani on osoittanut pärjäävänsä kullannuppujen kanssa.
Ei lapsille tuollaista päätösvaltaa voi antaa. Ajatteleppa vähän lasten kypsyyttä ylipäätään päätöstentekoon. Teinitkin ovat vielä loistavia kriitikoita vanhemmilleen vaikka missä asiassa ... mutta kun kysyt ongelmallisen asian kumoaamiseen perusteluja ja jonkun toisen vaihtoehdon esittämistä paremmilla perusteluilla niin saat tuntea tuta #¤%&/ (näin karrikoidusti sanoen).
Niin ei tietenkään kannata kysellä vaan tuupata uusi kumppani sisään vaan. Ajatteleppa vähän aikuistenkin kypsyyttä, mitä aikuiset edellä sitä teinitkin perässä. Tuskin teininkään tarvitsee opetella silloin ottaan muita ihmisiäkään huomioon. Hän voisi kysymättä tuoda poikakaverinsakkin samaan syssyyn, avaimet vaan käteen. Tai kuka tahansa tuo kadulta kenet tahansa kyselemättä. Opetetaan ettei samassa taloudessa asuvien tarvitse ottaa kenenkään mielipiteitä huomioon.Eikö aikuisen tehtävä ole olla malli lapsille/nuorille? Jos uusi kumppani on fiksu niin hän ei töykeesti muuta toisten nurkkiin tunnustelematta lapsilta onko edes toivottu sinne.
Mistä voit tietää uuden suhteen keston ja lastesi kanssa toimeentulemisen jos et uskalla kysyäkkään? Onko noin kova pelko siitä ettei lapset kenties haluakkaan uutta kumppaniasi samaan asuntoon? Johan yli 11v on katsottu kypsäksi päättään senkin kumman vanhemman luona haluaa asua. Mieti itse jos olisit lapsi/nuori, haluaisitko samankaton alle jonkun tyypin jota inhoot? Onko se oikein että 16v lähtee kotoo pois ennemmin kuin se ulkopuolinen tulokas?
teiniä aikuisena ihmisenä ja tämä omistaa talon tai vaihtoehtoisesti poikaystävä maksaa vuokraa ja säännöistä pääsee sopimukseen niin miksikäs ei. Olen vastaavaa kuullut. Mutta kyllä mun täytyy ihmetellä ihmisiä, jotka elävät niin lapsen ehdoilla että valitsevat rakastumisensakin sen perusteella mitä lapsi käskee ja eivät uskalla sanoa ei jos hänen holhouksen alainen teini-ikäinen raahaa asumaan poika/tyttöystävänsä... Mutta makunsa kullakin. Musta typerää lähteä itse leikkimään lasta ja tekemään lapsesta aikuista, jolla aikuisen vastuu ja vapaus.
saako muuttaa, mutta kysynyt tykkäätkö aaposta, jos olisi kuulunut että en, niin selvitellyt miksi ei tykkää ja odotellut että lapseni ja miesystäväni tutustuvat paremmin.
Lapseni on minulle tärkein ja minun olisi todella vaikea muuttaa yhteen uuden mieheni kanssa, jos lapseni ei siitä miehestä pidä - tuloksena siinä tilanteessa olisi kauheita ristiriitoja ja lapseni saattaisi ajatella, että välitän enemmän siitä miehestä kuin hänestä.
onko se lasten asia päättää loppupeleissä...
Eikä minultakaan kukaan kysynyt, saako mieheni lapset muuttaa MINUN ja mieheni yhteiseen kotiin, he vain muuttivat.
Että kai aikuisiltakin pitäis kysyä, jos kerran lapsiltakin!
saako mieheni lapset muuttaa meidän tai oikeastaan 75% minun taloon ja 25% miehen taloon. Miehen 18-vuotias tytär vaan oli muuttanut sisään kun tulin työmatkalta kotiin. Isä oli luvannut :)
No, eipä silti mukavat lapset minun miehellä, on mutta olisi se ihan asiallista kysyä siltä toiseltakin maksumieheltä, joka vielä maksaa suurimman osan menoista.
Tuossa tilanteessa ennemmin kertoisin lasten iän mukaisesti ymmärrettävällä tavalla, että tämä äidin miesystävä on sellainen aikuinen kumppani, jonka kanssa äiti jakaa aikuisten rakkautta - jota ei tietenkään voi verrata äidin rakkauteen lapsiaan kohtaan - mutta joka tekee äidin onnelliseksi, koska aikuiset kaipaavat rinnalleen toista aikuista. Sitten voisin kertoa, että äiti on ajatellut pyytää tuota miesystävää asumaan meille kotiin, koska uskoisi sen olevan hyvän asian. Että mies rakastaa äitiä ja myös lapset ovat hänelle tulleet tärkeiksi (toivottavasti näin on), ja hän mielellään jakaisi yhdessä kanssamme oman kodin.
Sitten voisi kysyä, mitä ajatuksia tämä lapsissa herättää, kuunnella myös mahdolliset pelot tai negatiiviset asiat (ei niitä välttämättä edes tule) käyden niitä käytännön esimerkkeinä läpi. Esim. jos Juulia 13-vee sanoo, että pelkää miesystävän puuttuvan hänen kavereidensa vierailuihin tai hänen käymisiinsä heidän luonaan, voi äiti kertoa, että asiat sovitaan yhdessä sellaisiksi, että niistä ei tarvitse murehtia, eikä kenenkään muun puuttua jälkikäteen. Ja jos Mikko 8-vee kysyy, ehtiikö äiti sitten enää koskaan hänelle lukemaan iltasatua, voi kertoa, ettei sellaiset rutiinit muutu, että totta kai äiti antaa samanverran aikaansa kuin ennemminkin. Ja sitten on hyvä kertoa sekin, että yksi aikuinen lisää talossa toki tarkoittaa, että tämä aikuinen saa puuttua lasten tekemisiin, jos ne näyttävät siltä, että niistä aiheutuu itselle tai muille pahaa, mutta että äiti on silti päävastuussa asioista kuten enneminkin. Ja että yhdessäkin varmasti tehtäisiin asioita, joista kaikki voisivat pitää.
Jotain tämän suuntaista minä tekisin sinun tilanteessasi.
Ja siten lapsille tuli tunne että myös he ovat tärkeitä,heitä ei unohdeta vaikka äidillä uusi kumppani onkin.Itse myös selitin sen,että äiti on nyt onnellinen ja haluaa tuon ihmisen kanssa elää loppuelämänsä...Siitä lapset tiesivät että järjestely on pysyvä.
Meillä lisäksi mies jutteli lapsille,ja vietti heidän kanssaan aikaa..joten tutustuivat toisiinsa
paremmin,heti alusta alkaen.
Ei ole ollut suurempia ongelmia,vaikka murkkuikä pojilla painaakin päälle..tulevat isäpuolensa kanssa toimeen välillä jopa paremmin kuin minun kanssani,vaikk äiti oonkin.
Ei ole silti helppoa yhteensovittaa uusperheen kaikkia osapuolia yhteen...sitä uusperhekuviota kun hämmentäis niin mielellään myös ne ent.kumppanit...Sopeutumista,ja pitkää pinnaa se vaatii sekä suuren määrän rakkautta.