En tiedä mitä töitä merkonomina hakisin. En pärjää asiakaspalvelussa mutta pää ei kestä tylsää arkistointiakaan tai mitä lie toimistohommia.
Olen nyt jonkin aikaa työskennellyt kaupassa missä tarvitaan kassa- ja asiakaspalvelutaitoja. Varsinkin yksin on ahdistavaa, ja varsinkin jos asiakkaina on nuoria miehiä. En tunne olevani se asiantuntija ja auttaja. Mielestäni paikkani on siellä autettavan roolissa.
En tiedä mitään, jos asiakas kysyy jotain. Asiakas ei kuule mitä sanon, koska välillä en saa ääntä kunnolla kuuluviin. Kassalla ei meinaa ajatus juosta. Kerrankin kun asiakas maksoi 19,10 maksavan tuotteen, ja antoi 20e ja 10centiä, tuijotin vaan tyhmänä että mitäs nyt teen. Mutta tietenkin siinä sitten annetaan euro takaisin. Siis tuollaisissa ihan tyhmissä asioissa sekoilen. Asiakkaat joutuvat auttamaan minua enkä minä heitä.
Hyvinä hetkinä olen reipas asiakaspalvelija, mutta auta armias kun olen itsetunnottomalla tuulella. Melkein alan itkemään jos asiakas kysyy jotain. Kädet tärisevät. En uskalla tervehtiä asiakkaita.
Mitä tässä nyt sitten tekisi huoh...
Olen nyt jonkin aikaa työskennellyt kaupassa missä tarvitaan kassa- ja asiakaspalvelutaitoja. Varsinkin yksin on ahdistavaa, ja varsinkin jos asiakkaina on nuoria miehiä. En tunne olevani se asiantuntija ja auttaja. Mielestäni paikkani on siellä autettavan roolissa.
En tiedä mitään, jos asiakas kysyy jotain. Asiakas ei kuule mitä sanon, koska välillä en saa ääntä kunnolla kuuluviin. Kassalla ei meinaa ajatus juosta. Kerrankin kun asiakas maksoi 19,10 maksavan tuotteen, ja antoi 20e ja 10centiä, tuijotin vaan tyhmänä että mitäs nyt teen. Mutta tietenkin siinä sitten annetaan euro takaisin. Siis tuollaisissa ihan tyhmissä asioissa sekoilen. Asiakkaat joutuvat auttamaan minua enkä minä heitä.
Hyvinä hetkinä olen reipas asiakaspalvelija, mutta auta armias kun olen itsetunnottomalla tuulella. Melkein alan itkemään jos asiakas kysyy jotain. Kädet tärisevät. En uskalla tervehtiä asiakkaita.
Mitä tässä nyt sitten tekisi huoh...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olisin kyllä hypnoosin tai psykiatrin tarpeessa mutten ole koskaan sellaiseen hakeutunut. Minua kiusattiin koulussa aina 8 luokkaan asti, lisäksi huonoa itsetuntoani kasvatti tätini läskiksi haukkumiset joita sain kuulla jo ihan pienestä.
Nyt vanhempana(olen yli 20)olen vasta tajunnut että olen todella sosiaalinen luonne ja tykkäisin työskentelystä asiakaspalvelussa mutta kuinka päästä eroon siitä tukosta ja epävarmuudesta joka hankaloittaa työskentelyä. Olen myös erittäin huono juuri tuollaisissa rahanvaihto jutuissa, en ole koskaan kunnolla oppinut matematiikan saloja. Olen melkein valmis merkonomi, huomannut olevani hyvä monissa asioissa mutta epävarmuuteni ei siitä pienene.
Tuskin se helpottaa mutta et ole ainut. Zemppiä.
ujon kannata olla.Se on yhtä kärvistelyä.Oletko ajatellut jatkaa opintoja,että saat mieluisa ammatin siinä kun joutuu pitkät ajat ahkeroimaan.
Rohkeutta tulee lisää, kun vain uskaltaa olla rohkea. Joskus en uskaltanut olla lähelläkään asiakkaita, mutta kun asiakaspalvelutyössä piti olla niin kaikkeen tottuu. Nykyään en voisi ajatellakkaan muuta työtä, tulen hulluksi jos en saa höpötellä vieraiden ihmisten kanssa. Tosin eihän se aina mukavaa työtä ole, mutta mikä olisi. Itse taisin rohkaistua suurimmaksi osaksi 2kk reissulla ulkomailla, kun oli pakko tulla toimeen vieraalla kielellä...enpä ole sen jälkeen mennyt lukkoon vaikka joku tulee puhumaan englantia tai mitä tahansa kieltä vaikkei heitä aina ymmärrä. Ja kun työ tulee tutuksi, niin osaa sujuvasti vastata asiakkaiden kysymyksiin...
jep. ite olin ennen törkeen ujo. nyt olen ollut reilu vuoden kassalla aika isossa tavaratalossa. en edes uskalla rupeamaan ajatella kuinka monta ihmistä tapaan päivässä.
pelkäsin suorastaan ensimmäisinä päivinä. se jännitys on kadonnut kun ei ole oikeasti mitään pelättävää?
Minä pelkäsin alussa niitä aivan kusipäisiä asiakkaita, mutta niitä ei rehellisesti ole ollut kuin 1 kpl ja sekin ulkomaalainen kun rupesi valittamaan kun osti kodinkoneita enkä tarjonnut muovipussia, koska oli semmonen fiilis että noi menee kyllä ihan hyvin noissa kärryissä autoon tai minne meneekään. Haukkui englanniksi jälkeenjääneeksi ja muuta paskaa. Sitten kun yritin laittaa kodinkonetta sinne muovipussiin niin ei se mahtunut sinne ja oli kyllä semmonen fiilis että NONIIN TÄMMÖSTÄ.. Eli niin asiakkaan piikkiin.. naurattaa vaan pirusti nyt jälkeenpäin mutta silloin tilanne suorastaan raivostutti korvista ulos.
Niinkuin yksi fysioterapeutti sanoi yhdelle työntekijälle joka valitti vittumaisista asiakkaista:
"kannattaa ottaa semmonen voittaja asenne!"
jep. nimenomaan. sillä oon pärjänny itekki. Eli kun tervehdit olet itsevarma. Eikä kukaan ole oikeasti ollut tervehtimättä takaisin kun tervehdin. Enkä ole se puutarhan kaunein kukka kenen kassalle kaikki tahtoo tulla :D . ROHKEUTTA!! Ja jos ei kuule kun vaikka latoo tavaraa siihen hihnalle parin metrin päässä niin tervehtii siinä vaiheessa kun ohittaa kassan.
Tsemii sulle, voittaja asennetta vaan kehiin niin sunkin olo paranee huomattavasti ja on mukava tulla töihin eikä oo sitä että EIKAI TAAS TÖIHIN!!
Tuommoista se oli mullakin kun aloitin. Olen koko ikäni ollut ujo ja alalle lähtiessäni en tajunnut sen vaativan näin läheistä kontaktia asiakkaiden kanssa. Punastuin tosi helposti. Niin vieläkin joskus, mutta itsevarmuutta tullut tuntuvasti lisää. Kokemuksen myötä se sullakin helpottaa. Niin mullakin ja nyt nautin siitä, että saan olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Tosin joskus on huonojakin päiviä, mutta ei se maailmanloppu ole. Rohkeasti vaan. Hommat tulee hoidettua kun on pakko ja huomaamattasi olet saanut kerättyä roppa kaupalla lisää kokemusta ja kokemuksen tuomaa itsevarmuutta. Tsemppiä sulle!