Olemme siinä onnellisess asemassa, että 9-vuotiaan tyttäremme ei ole tarvinnut pakosta olla vielä tuntia kauempaa yksin kotona ennen tai jälkeen koulun, mielestäni 9-vuotias tyttönen on vielä liian pieni olemaan yksin useita tunteja ilman aikuisen seuraa. Nyt tunnen olevani kiusallisessa välikädessä kun en "päästä" tyttöä kavereiden kotiin, jossa ei ole vanhemmat kotona.
Tyttäremme kyllä hyväksyy sen mutta kavereiden äidit ei. Olen pyytänyt kavereita meille kotiin jossa on aina joku aikuinen paikalla, mutta ei tunnu oikein olevan mieleistä.
Muiden kokemuksia asiasta?
Tyttäremme kyllä hyväksyy sen mutta kavereiden äidit ei. Olen pyytänyt kavereita meille kotiin jossa on aina joku aikuinen paikalla, mutta ei tunnu oikein olevan mieleistä.
Muiden kokemuksia asiasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Poikani oli yksin...tai oikeastaan koiran kanssa...iltapäivät heti ekasta luokasta lähtien. On hurjan mukavaa, jos poika on voinut mennä jollekin kaverille, jonka jompi kumpi vanhemmista on ollut kotona. MUTTA haluan myös, että lapsi tulee ensin koulusta kotiin, ilmoittaa minulle töihin mihin menee ja kenen kanssa, milloin tulee ja mistä hänet tavoittaa. Lisäksi pojan pitää syödä välipalansa kotona ennen kavereille lähtöä. En todellakaan voi edellyttää, että kavereiden vanhemmat tarjoaisivat lapselleni joka päivä välipalan...varsinkin kun kyseessä on suursyömäri, joka putsaa jääkaapin alta aikayksikön.
Etukäteen sopimalla ja nyt, kun pojalla on kännykkä, voi hän mennä myös suoraan koulusta kavereilleen. Mutta "vuoroin vieraissa" -periaattella.
on yksin kotona esim. koulun jälkeen niin ei me ainakaan päästetä lasta kavereiden kotiin jossa ei ole ketään aikuista paikanpäällä.
Eikä meille saa tuoda kavereita sisälle jos ei ole aikuiset kotosalla. Koulusta suoraan kotia ja syö välipalan kotona leikkii ulkona kavereiden kanssa ja meillä sisällä jos huvitta, olen itse päivisin kotona.
Tuon ikäiset tarvitsevat hyvinkin valvontaa ja huolenpitoa. Sitä sanotaan niin helposti että lapsi on niin itsenäinen mutta mikä on itsenäinen lapsi se on usein väärä olettamus. Minulla on pitkäaikainen kokemus Oikeasti itsenäisistä lapsista sekä oletetuista itsenäisistä lapsista jotka ovat olosuhteiden pakosta joutunuut selviytymään itse joka päivä arjessa.
Nyt kasvatamme heitä itsenäisiksi oikealla tavalla luottamaan aikuisiin ja omaan itseensä.
Me emme jätä 11 vuotiasta yksin ilman että on joku aikuinen joka ottaa vastuun ja valvoo tekemisiä. Emme ole mitenkään yli huolehtivia vaan annamme turvallisuutta lapselle jonka hän myös tietää ja kokee hyvänä olona. Kyllä sitä protestia saa kuulla mutta aikansa se kestää ennen kuin olo muuttuu ja ymmärtää omat edut. Otamme huolta myös muiden kavereiden läsnä olosta ja mikä sen mukavempaa lapsille kun on aikuis verkosto joka toimii. Siihen liittyy niin ilkiteot kuten varastamiset, luvattomissa paikoissa olemiset. On kuin yhdessä kasvamista ottaa huomioon toiset sekä muutenkin käyttäytyminen ja toisten ihmisten kunnioittaminen.
On katsottava kauas tulevaisuuteen koska heistäkin kasvaa aikuisia jotka tarvitsevat monipuolisia elämän ohjeita.
Miksi tunnet olevasi kiusallisessa välikädessä ole aikuinen ja sano selvästi mitä haluat lapsesi ja myös muiden lasten hyväksi ja miksi näin. Käske äitien motivoida heidän oma kannanotto eri asioista joista et ole aina samaa mieltä. Tee se myös itse ja varsinkin itsellesi, niin on hyvä ottaa vastaan ehkä kritiikkiäkin jota aina tulee saamaan ja antamaan myös itse.
Näinhän me kasvamme omassa äiti/isä roolissa.
Selvät säännöt ja rajat eikä niistä ole varaa tinkiä. Silloin on elämä helpompaa ja voitte yhdessä nauttia vapaudesta jonka se antaa teille kaikille. Sitä vaan kun ei moni oikein ymmärrä mitä sillä meinataan. Se ei ole vapautta kenellekään jos lapsi saa tehdä mitä lystää eikä ole mitään väliä noudattaa muiden haluamia tahtoja.
Kiitos "isä" palautteestasi. Olen saanut viime aikoina myönteistä palautetta ja tukea ajatuksilleni. On hyvä huomata, että suuri osa vanhemmista ajattelee aikuisen tasolla "lapsimyönteisesti", vastuunsa ja velvollisuutensa tuntien.
Saamani palaute rohkaisee sanomaan mielipiteeni ääneen ja pitämään myös kantani.
Luulisi jo 11-vuotiaalla olevan sen verran älyä että pärjää koulun jälkeiset pari tuntiset yksinkin, tai kavereiden kanssa. Täällä päin (Pohjoisessa) ei kellään tuntemallani tuon ikäisellä ole ympärivuorokautista vanhemman valvomista...
Ja pullossa kasvatetut pennut eivät välty vaaroilta sen suuremmin kuin muutkaan. Päinvastoin.
Omassa nuoruudessani pumpulissa ja tiukassa kurissa ja valvonnassa eläneet lapset eivät olletkaan enään niin herttaisia.
Yksi joutui vatsahuuhteluun juodessaan ensimmäistä kertaa(ei tiennyt paljonko sitä olisi sopivaa ottaa ja miten).
Yksi kokeili erilaisia huumeita ilman sen suurempia mietiskelyjä (Ei ollut koskaan nähnyt millainen näky narkkari on muista haitoissa ei paljon puhuttu)
Yksi ei tajunnut käyttää ehkäisyä ja sai sukupuolitaudin jne jne.
Kaikki tapaukset sattuivat tyttöjen ollessa n.14 vuoden iässä kun äidit jatkoivat kuvitelmiaan heidän kilteistä pikkutyttöistä joita he olivat pahalta maailmalta suojelleet.
Mielestäni lapselle tulee antaa vastuuta itsestään, että hän ei koko loppuikäänsä ajattele jonkun muun huolehtivan hänestä. Toki lapsella pitää antaa rajoja ja turvallisuuden tunnettakkin. Niitä vain on turha antaa liikaa sillä jokainen niihin viimeistään murros-iän kynnyksellä uhmaa ja siitä voikin sitten seurata huonoa...
Mutta kukin tyylillään, riippuuhan nämäkin asiat hieman asuinympäristöstä, kavereiden luotettavuudesta ja tietysti siitä voiko lapsen omaan harkintakykyyn ja käytökseen luottaa.
Kiitti kommentistasi Liisa. Olen samaa mieltä. ´Lapsella kuuluu olla rajat, rakkaus, huolenpito, se on aikuisen tehtävä. Turvallisuuden tunne ja tunne, että huolehditaan, välitetään, ei joudu yksn liian paljon, liian usein, liian suurten asioiden kanssa... se kaikki on totta.
Paljon tiedän tapauksia, että ajatellaan että lapsi on niin kypsä ja itsenäinen että pärjää ja sitten jo 10 v jäävät viikonlopuksi yksin kotiin, kun vanhemmat menevät mökille eikä varhaisnuori halua mukaan koska siellä on tylsää jne ja kotona on kaikki kaveritkin jne.
En itse allekirjoita tämöistä toimintatapaa.
Olen kuullut että alle 15 v ei saisi jättää yksin kotiin viikonlopuksi.
Muta kyllä 9v ja 11 v jo pitäisi pärjätä kotona iltapäivän koulun jälkeen ilman lapsenlikkaa. Pitäisi luottaa lapseen sen verran, pitäisi myös olla lapsella rohkeutta olla yksin muutama tunti vuorokaudessa..
Luulen, että pohjoisessa ajattelutapa, kulttuuri, on hyvin erilainen kuin täällä etelä-suomessa. Esim. lapset ovat ulkona ilman aikuisen valvontaa kotipihalla = kerrostalon tai rivarin piha, ja nuorempana, kuin täällä etelässä. Lapsilla on laajempi reviiri liikkua. Se voi näyttää ja kuulostaa lähes heitteellejätöltä ja valinpitämöttömyydeltä etelän eläjän silmissä, mutta ympäristö on vain erilainen, kulttuuri erilainen. Täällä on eri vaarat ja uhat kuin siellä pohjoisemmassa. Ja ehkä konkreettisemmin näkyvissä.. halutaan varjella lapsi sellaiselta.. myös sellainen yhtesöllisyys puuttuu, että kaikki huolehtivat kaikkien lapsista, sellaista täällä ei ole, vaan ajattelu, että jokainen hoitakoot omat kakaransa, minä en naapurin kakaraa ruoki enkä sen haavoja hoida enkä sen perään katso, jos ei vanhemmat itse ole perään katsomassa niin oma on häpeänsä... jne. toisaalta ilmetyttää, mistä tämä ajattelu on pesiytynyt tänne, ei kuulosta perusstadilaiselta mentaliteetiltä (stadilainen on hyvin auttavainen ja toiset huomioiva) .. mutta ehkä ne ovatkin niitä maalta muuttaita jotka luulevat että kaupunkilaisuus ja välinpitämättämyys ovat synonyymeja..
Usein kuulen oppilaitteni suunnittelevan semmoista tekemistä koulun jälkeen, että toivon vain, ettei oma lapseni ole semmoisessa mukana.
Ajellaan mopoilla alaikäisenä (esim. 10-v), katsotaan K-18 videoita. Kaikki tämä tapahtuu ennen kuin vanhemmat ovat kotona. Sen takia oppilailla on aina kiire kotiin ennen isää ja äitiä.
No, siinäpä vanhemmat hyväuskoisesti antavat rajattomasti rahaa lapsilleen. Eivät valvo, mihin se kulutetaan. Videoille löytyy aina joku hakija.