Hei!
Sijaislapsemme on asunut meillä nyt vuoden ja oli tullessaan vasta vauva. Kaikki on mennyt oikein hyvin, vaikka lapsi ei olekkana mikään helpoin tapaus. On erittäin mustasukkainen ja huomionkipeä, toisin sanoen kaipaa koko ajan aikuisen ihmisen huomiota, tai muuten itkee/kitisee. Itse olen sitä mieltä, että varhainen hylkäämisen kokemus on jättänyt lapseen traumat ja nyt pelkää menettävänsä meidät sijaisvanhemmat. Hoitoon jääminen aiheuttaa hysteerisen itkukohtauksen, tosin on ollut erittäin vähän hoidossa kellään. Vaikka lapsi on kuin oma, toivoisimme välillä hengähdystaukoa, jotta saisimme joskus vaan olla. Kuinka monella teistä pienten lasten (alle 2v) sijareilla on vapaaviikonloppu kerran kuussa. Itse saamme tämän loman rahana (mitätön summa 17e/kk), mutta vaihtaisimme tämän mielummin vapaaseen. Tietysti asia ratkeaisi sossulle soittamalla, mutta haluaisin kuulla muiden sijareiden käytäntöjä. Lapsi tapaa sukulaisiaan 1xkk muutaman tunnin ajan, mikä ei sinänsä helpota asiaa. Kertokaa kokemuksianne ja mistä saitte tukiperheen, soskujen kautta vai suostuiko sukulaiset tähän hommaan ja soskusta maksetaan korvaukset. Kiitos vastanneille!
Sijaislapsemme on asunut meillä nyt vuoden ja oli tullessaan vasta vauva. Kaikki on mennyt oikein hyvin, vaikka lapsi ei olekkana mikään helpoin tapaus. On erittäin mustasukkainen ja huomionkipeä, toisin sanoen kaipaa koko ajan aikuisen ihmisen huomiota, tai muuten itkee/kitisee. Itse olen sitä mieltä, että varhainen hylkäämisen kokemus on jättänyt lapseen traumat ja nyt pelkää menettävänsä meidät sijaisvanhemmat. Hoitoon jääminen aiheuttaa hysteerisen itkukohtauksen, tosin on ollut erittäin vähän hoidossa kellään. Vaikka lapsi on kuin oma, toivoisimme välillä hengähdystaukoa, jotta saisimme joskus vaan olla. Kuinka monella teistä pienten lasten (alle 2v) sijareilla on vapaaviikonloppu kerran kuussa. Itse saamme tämän loman rahana (mitätön summa 17e/kk), mutta vaihtaisimme tämän mielummin vapaaseen. Tietysti asia ratkeaisi sossulle soittamalla, mutta haluaisin kuulla muiden sijareiden käytäntöjä. Lapsi tapaa sukulaisiaan 1xkk muutaman tunnin ajan, mikä ei sinänsä helpota asiaa. Kertokaa kokemuksianne ja mistä saitte tukiperheen, soskujen kautta vai suostuiko sukulaiset tähän hommaan ja soskusta maksetaan korvaukset. Kiitos vastanneille!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Meidän nuorimmaiset tulivat meille 1 ja 2 vuotiaina. Ovat sisarukset. Teimme kunnan kanssa sopimuksen, että saan joka viikko 8 h.viikkovapaan. Kodinhoitaja kävi meillä 2 vuoden ajan, siis yhden päivän viikossa. Tämän jälkeen lapset olivat perhepäivähoidossa kerran viikossa 8 h. ajan. Nykyisin, kun ovat jo koululaisia saan loman, niin että kunta on palkannut tukiperheen. Perhe saa tukiperhemaksun viikonlopusta. Lapset ovat tukiperheessä kaksi yötä joka toinen kuukausi. Homma toimii hyvin. Käymme silloin kyläilemässä, tai pienillä lomilla jossain. Kahdenkeskinen oleminen puolison kanssa on hyvin tärkeää.Jaksaa sitten taas lasten kanssa paremmin, kun on saanut hetken hengähtää.Tätä vapaata ei kenenkään kannata kadehtia, jos olisimme normaalissa töissä saisimme joka viikko kaksi vapaata, vaikka työpäivät olisivat 8 tuntisia. Nyt teemme ympäri vuorokauden töitä, eli 1 pv. kuukaudessa ei ole yhtään liikaa vai kuinka?
Tukiperhetoiminta:
"
Milloin ja miksi tukiperhettä tarvitaan?
Tukiperhettä tarvitaan silloin kun lapsen lähipiirin voimavarat eivät yksin riitä. Tukiperhe voi olla tukena lapsen perhettä kohdanneen kriisin aikana. Tällaisia tilanteita voi aiheuttaa esim. vanhempien avioero, perheenjäsenen vaikea sairaus tai omaisen kuolema. Lapsen vanhemmilla saattaa olla omia ongelmia, jotka heikentävät heidän kykyään toimia vanhempina ja mahdollisuuttaan hulehtia lapsistaan. Tukiperhe voi tarjota myös kipeästi kaivatun levon mahdollisuuden yksinhuoltajavanhemmalle.
"
Lähde:
http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/tukiperhe.php
Kun lapsi on noin pieni vielä, niin kannataisiko teidän ihan vakavissaan miettiä riittävätkö voimavaranne hänen kanssaan vai oliko parempi että hän pääsisi johonkin perheeseen, jossa ei ole liikaa vaivaksi. Lapsi on jo kerran hylätty. Sosiaaliviranomaisten olisi pitänyt katsoa sijoitettaessa, että se vaara ei toistu.
Lisäisin vielä, että on todella sääli ja jopa surkuteltavaa, jos joku tukiperhettä tarvitseva biologinen, rasittunut ja uupunut tukiperherheen avulla mahdollisesti selviytynyt perhe päätyy lapsen huostaantottoon siksi, että sijarit ovat vallanneet tukiperhepalvelut.
Lisäisin vielä, että on todella sääli ja jopa surkuteltavaa, jos joku tukiperhettä tarvitseva biologinen, rasittunut ja uupunut tukiperheen avulla mahdollisesti selviytynyt perhe päätyy lapsen huostaantottoon siksi, että sijarit ovat vallanneet tukiperhepalvelut.
Heippa Helinä!
Meidän perhe ei vie keneltäkään tukiperhettä. Oma aikuinen tyttäreni miehineen on meidän tukiperhe. He eivät ole yleisillä "tukiperhe markkinoilla".Tässä tapauksessa voitaisiin puhua kai lomittajista, joita on monilla työaloilla. Karjatiloilla on lomittaja, joka päästää viljelijäpariskunnan lakisääteiselle lomalle. Meilläkin on lakisääteinen lomaoikeus 1 vrk./kk.
Tässä joku sijaisäiti kirjoitti, että hän on ollut 8 v. sijaisäitinä ja ei mitään lomia ole ollut. Itsekehua sanon minä. Jokainen kaipaa pientä hengähdystaukoa. Itse pidän ihan varmasti pientä lomaa välillä. Näin jaksaa itse ja samalla lapset paremmin. Tehkää muut mitä lystäätte. Perjantaina alkaa taas meidän lakisääteinen loma. Olemme ajatelleet saunoa ja lähteä "iskän" kanssa laulamaan karaokea paikalliseen huvipaikkaan ensimmäisen kerran tässä elämässä! Mukavaa!
On se kyllä todella sääli ja erittäinkin surkuteltavaa miten sinä Helinä jaksat aivan jokaisen asian vääntää negatiiviseksi ja sijarivastaiseksi. Sijariperhe on yksi lapsiperheiden joukossa ja kuten totesit jossain aikaisemmassa kirjoituksessasi, olisi todella valitettavaa jos sijoitettu lapsi jouduttaisiin siirtämään toiseen perheeseen sijariperheen uupumisen vuoksi. Eivät sijariperheet mitään superperheitä ole, joten uupumisen vaaraa on sijariperheissä aivan samalla tavalla kuin bioperheissäkin.
Olisiko niin, että sijariperheet osaavat ja tietävät hakea apua helpommin kuin bioperheet?
En todellakaan usko, että sijarit ovat "vallanneet" tukiperhepalvelut. Meiltä kysellään kuukausittain voisimmeko ottaa uusia tukilapsia, eikä yksikään näistä ole ollut sijariperhe vaan tavallinen bioperhe.
Minusta ajatus on ihan hyvä. Jokainen kaipaa joskus pientä lomaa ilman lapsia.
Ihmiset ovat erilaisia.
Varmasti on sellaisia vanhempia, joilla ei koskaan ole mahdollisuutta pitää "lomaa lapsista", siis lomailla ilman lapsia, vaikka he sitä haluaisivatkin. Ei ole isovanhempia (tai ovat niin huonokuntoisia), ei lähisukulaisia. Kaikki taas eivät sitä kaipaakaan.
Mutta jos tuntee kaipaavansa lomaa puolison kanssa tai yksin, niin silloinhan sen järjestäminen olisi todella tärkeää.
Itse olen ollut miehen kanssa kahdestaan yhden hotelliyön lomalla viimeksi tänä vuonna ja lapset olivat isovanhemmilla. Pidemmän viikonloppuloman vietimme kahdestaan liki 8 vuotta sitten ja silloin lapsia hoiti käly. Lomailemme perheen kanssa ja yritämme silloin järjestää vuorotellen pieniä irtiottoja. Vähän omaa aikaa omien harrastusten parissa jne.
Eikös sijareiksi pääse vain sellaiset perheet, joilla on tukiverkosto vanhemmuuteen omasta takaa, ettei tarvitse käyttää veromarkkoja ja julkisen sektorin hätävaratarjontaa normaalin lapseiperhe-elämän elämiseen. Luulin että jotain karsintaa sentään olis ollut miten sijariperhe osaa ja pystyy hoitamaan lapset "perheenjäseninä". Tosin pidän hyvin kinkkisenä sijarivapaita kaikin puolin, koska meidän veronmaksajien vastuulle huostaanotetut lapset ovat meidän vastuulla myös silloin, kun sijari luovuttaa heidät jollekin ulkopuoliselle hoidettavaksi. Siksi pidän tärkeänä sijarirektytoinnissa dokumentoida jo heti alkumetreillä, kenelle sijari antaa huostaanotetun lapsen hoitoon lähtiessään privaatisti lomailemaan. Tämä on lapsen, hänen biovanhempiensa ja myös sijarin itsensä kannalta oieusturvakysymys, jos esim. jotain sattuu vieraan vastuulla olevalla huostalapselle, korvaus- ja syyllisyyskysymysten osalta kun lähetään selvittämään esim. tapaturmatilanteissa. Vakuutusyhtiöt ainakin herää siinä vaiheessa vaatimaan syyllisyystutkintaa. Sitäpaitsi lapsistaan huolta kantavat biovanhemmat (niitäkin on) voivat olla hätää kärsimässä, jos heidän tietämättään tai tietenkin lapsi annetaan jonnekin muualle, kuin mitä oli toimeksiantosopimuksessa mainittu. Sijarityö on erittäin vaativaa, monelta kohdin, siksi rekrytoinnissa pitäisi olla nykyistä huomattavasti tarkempia.
Taidan olla tänään jo valmiiksi erityisen ärtyisällä päällä eikä siis pitäisi vilkaistakaan Helinän tekstejä.
"jos heidän tietämättään tai tietenkin "
Sijoitettuja lapsia ei luovuteta sijaisperheistä "ulkopuolisille" sossujen tai biovanhempien tietämättä.
Jos ulkopuolisilla tarkoitat esim. isovanhempia tai muita perheenjäseniä, niin hehän ovat sitä tukiverkostoa, jota peräänkuulutat.
"Luulin että jotain karsintaa sentään olis ollut miten sijariperhe osaa ja pystyy hoitamaan lapset "perheenjäseninä". "
Älä viitsi, Helinä, tiedät varsin hyvin, että tällaista karsintaa on. Tekstisti on muutenkin näennäisen tekofiksua tyhjää sanahelinää, jossa ei ole mitään uutta.
Miksi Helinä sinulle pitää tämä asia "vääntää rautalangasta". On kysymyksessä toimeksiantosopimuksessa sovitusta vapaasta ja sen toteuttamisesta.Meillä ainakin on toimeksiantosopimuksessa kohdassa vapaa "vapaan aikana lapsista huolehtii kunnan palkkaama tukiperhe" Tukiperhe on myös tutkittu ja testattu. Koti katsastettu, joten siinä ei ole kysymys, että annetaan lapset kenelle hyvänsä.Tukiperheen äiti on myös sosiaalialalle korkeakoulutettu ammatti-ihminen! Myös rikosrekisteriotteet on hankittu, niin kuin laki sanoo.Jos otat lapsia päivähoitoon, on sinulla siinäkin lomaoikeus. Etkä silloinkaan perää sitä, että kyllä niiden pitää jaksaa hoitaa lapsia aina ilman lomia! Häpeä vähän!
jopa sijaisäiti ja sijaisisäkin ovat myös mies ja nainen, mies ja vaimo.
Jotta perheellä, lapset mukaan lukien olisi hyvä olla, on myös sijaisvanhempien saatava hoitaa parisuhdettaan ILMAN LAPSIEN JATKUVAA LÄSNÄOLOA, aivan kuten muissakin perheissä.
Hellulle ei vaan mikään asia mene perille, toisin kuin muille normaalijärkisille.
Normaalia, tavallista lapsiperheen seesteistä arkea elävät perheet eivät tarvitse julisen sektorin tukiperheiden palveluja. Tukiperheet on valjastettu erityisen avun ja lastensuojelun avohuollon tarpeessa olevien perheiden auttamiseen, jotta radikaaleihin huostaanottoihin ei tarvitsisi ryhtyä. Oletteko te sijarit nyt ajautuneet sellaiseen kriisiin, että tarvitsette lastensuojelua itse, vaikka teidän juuri piti niitä tavallisia ja normaaleja perhe-elämän malleja näyttää harhautuneille ja kriisiin ajautuneille biologisille perheille, joiden lapsia teille on sijoitettu. Tavallisissa elämäntilanteissa eläville lapsiperheille ei ole tarjolla tukipalveluita, eivätkä he sellaisia edes kaipaa. Sosiaalivirastojen mukaan resurssit eivät riitä avohuoltoon, joten miten te kehtaatte syödä verovaroja toinen toisenne tukiperheinä toimimisella ja siitä velottamalla verorahoja. Normaalit tavisperheet, joina te rekrytointivaiheessa esiinnytte hoitavat toinen toisensa lapsia ystävyys- tai sukulaissuhteesta johtuvana normaalina toimintona ilman että verovaroja pyöritetään siinä välissä. Teidän piti juuri olla näitä tämmösiä normaaleja tavisperheitä eikä mitään avohuollon tukitoimien käyttäjiä. Nyt selvis, miksi lastensuojelun avohuollon resurssit eivät riitä mihinkään, nehän tuhlataan sijareille.
me emme ole koskaan mitään tukiperhettä käyttäneet.
Jos joku sellaista haluaa, hänellä on siihen oikeus.
TYHMÄ!!!
Äläkä minua teitittele kaikkien sijareiden nimissä, minua on vain yksi.
Tukiperhe ei ole subjektiivinen oikeus.
puhuta vaan ihan normaalista toimeksiantosopimuksessa määriteltävästä vapaasta ja sen järjestämisestä. Kun olet töissä kodin ulkopuolella, työnantajan asia on järjestää kuka hoitaa työtehtäväsi sinun lomaillessasi. Et sinä sinnekään rupea soittelemaan siskoa tai mummoa töitäsi hoitamaan. Samoin on kunnan asia järjestää sijoitettujen lasten hoito sijareiden lomaillessa. Se on sitten sijaisperheen ja sossun välinen asia sopia tapauskohtaisesti miten vapaat järjestetään. Yllä on jo tullut ilmi erilaisia malleja pienestä rahallisesta korvauksesta tukiperheen nimeämiseen.
Itse toimimme tukiperheenä ja ihan "normaaleja yksinhuoltajaäitejä" ovat meidän tukareittemme vanhemmat, eivät sijareita.
Sijaisperhe ei olekkaan tavallinen lapsiperhe vaan perhe missä on toisten lapsia.
Sijailapsethan eivät ole meidän lapsia, emme saa itseämme äidiksi tituleerata ja meidän täytyy olla biologisten vanhempien ja sukulaisen kanssa yhteistyökykyisiä ja -haluisia. Meidän pitää muistaa, että hoidamme toisten lapsia ja ne eivät ole omia vaan tilapäisesti meillä. Siitähän täällä aina kirjoitellaan.
Toimeksiantosopimuksessa luetellaan ne edut ja velvoitteet. Oikeus vapaaseen on myös siellä joten se on järjestettävä. Meillä se toimii niin, että kaikki sijaislapset ovat vanhemmilla tai sukulaisilla vähintään kerran kuussa. Meillä on kotona myös biologisia lapsia, joten saamme näin myös heille aikaa. Välillä meille tulee äitini ja lähdemmme mieheni kanssa kaksistaan johonkin.
Minä en ainakaan jaksaisi, jos en joskus saisi hengähtää ja pitää vapaata. Sijaisvanhemmuus ei ole tavallista vanhemmuutta vaan jaettua vanhemmuutta ja siinä on oltava tuntosarvet koholla koko ajan niin lapseen kuin heidän vanhempiinsa päin. Ongelmat ovat monenlaisia ja terapiat vievät paljon aikaa kuljetuksineen.
Tukipalvelut sijaisperheisiin ovat myös ennaltaehkäisyä, ettei lapselle tulisi jälleen kerran hylkäämistä jos sijaisvanhemmatkin uupuvat. Niihin pitäisi kaikilla olla oikeus, ketkä niitä tarvitsevat.
Mekin olemme yhden sijaisperheen(sukulaissijoitus) tukiperhe, että vanhempien oikeus vapaaseen toimii.
Sijaisperhe ei nyt kuitenkaan ole aivan tavallinen lapsiperhe.
Kirjoituksesi vahvistaa käsitystäni siitä, että sinulla ei ole oikein käsitystä edes "tavallisen" lapsiperheen arjesta, puhumattakaan siitä millaista on hoitaa toisen vanhemman lasta omassa perheessään.
Olen pääosin samaa mieltä alla oleva Varaäidin kirjoituksen kanssa enkä enää välitä jatkaa vänkäämistä Helunan kanssa, kun hänellä ei ole aikomustakaan edes yrittää ymmärtää koko sijaisvanhemmuutta. Vastaanotin näyttää olevan suljettu, pysyvästi.
ei edes sijari ole robotti.
Minä olen ollut varottavana esimerkkinä siitä, mitä' taphtuu, kun vuosiin ei saa minkäänlaista lomaa, eikä pääse kotoaan juuri mihinkään, kun ei ole ketään, joka olisi lasten kanssa.
Meillä oli nuo normaalit oman perheen tuet, niin kauan kun omat lapseni asuivat kotona.
Heidät piti kuitenkin "päästää" elämään omaa elämäänsä. Perustamaan omaa perhettä ja opiskelemaan.
Jonkun aikaa ihmettelin, et mites nyt.
Yritin monen vuoden pitämättömien lomien jälkeen,
joita ei edes rahana korvattu, pyytää lapsille jotain hoitopaikkaa, että voisin edes vähän ladata akkujani, kun tuntui, että voimat oli ihan finaalissa. Kauhean tappelun jälkeen vihdoin sitte sain pidettyä n. viikon, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä. Olin jo liian väsynyt kaikesta, siis se on pitkä tarina, joten en tässä ala, mutta en väsynyt pelkästä lasten hoitamisesta, vaan kaikesta taistelusta lasten puolesta byrokraatteja vastaan. Sairastuin todella pahasti, en suosittele kenellekään vastaavaa.
Sanonkin tässä nyt kaikille sijareille, myös niille, jotka kuvittelevat ilman mitään taukoa jaksavansa loputtomiin, että VAATIKAA itsellenne lomat ja lomittajat, makso mitä makso, vaikka Hellu olis vielä enemmän rahoista huolissaan.
Se sairastaminenhan vasta yhteiskunnalle kalliiksi tulee, puhumattakaan siitä mikä on lasten kohtalo sen jälkeen kun sij.perhe ei enää jaksa eikä pysty. Lapset kokevat jälleen kerran tulleensa hylätyiksi ja petetyiksi. Kyllä kaikin tavoin pitää tukea myös sij.perhettä jaksamaan lasten edun vuoksi.
niin, mutta pitäisi olla.
En ole mikään penninpihtaaja, mutta sossutantat ovat ja avohuollon tukiperheisiin budjetoidut rahat on tarkoitettu biologisten perheiden ennaltaehkäisevään auttamiseen, jotta teille sijareille ei oltaisi tyrkyttämässä 16.000 huostaanotettua lasta hoitoon kuten nyt tapahtuu. Onhan aivan järjetöntä, että biologisia perheitä ei auteta tukiperheiden palveluja käyttämällä mutta siten kun lapsi on menetetty huostaanotolla, niin sijaria autetaan. Nurinkurista. Eikö vaan.
Uskoakseni lastensuojeluvirkailijat antaessaan lapsen sijaisperheelle olettavat sijaisperheen hoitavan kaiket päivät paljon kärsineitä lapsia eivätkä ole loppuun saakka miettineet teidän loma-asioitanne. Siksi ehdotan, että toimeksiantosopimukseen ja huoltosuunnitelmaan selkeästi kirjataan, minne lapsi viedään kun sijari on loman tarpeessa. Näin alalle sopimattomat sijarit karsiutuvat pois, jos sossutantat näkevät heti kättelyssä, että sijari on aikaissa kuormittaa biologisille perheille tarkoitettuja avohuollon tukiperhepalveluja ns. lastensuojelua palvelevassa työssään.
Muistan kyllä amalia aiemmista kirjoituksistasi mehut vieneen sairautesi, mutta senhän aiheuttaja ei ollut sijoitetut lapset vaan taitamattomat viranhaltijat, joten tässä yhteydessä taas kerran kiinnittäisin huomiota viranomaisten koulutukseen ja soveltuvuuteen sekä älykkyystesteihin rekrytointivaiheessa. Jos sijarit joutuvat tuhlaamaan energiaansa sossutanttojen tms. viranomaisten kanssa taistelemiseen, kuten amalia joutui, niin eihän voimia tietenkään riitä enää paljon kärsineiden lasten hoitoon. Tämä olis viranomaisten hyvä pitää mielessään. Kuitenkin sijaisperheen vaatimuksiin kuuluu, että heillä on suhteet omiin läheisiinsä ja ystäviinsä kunnossa, ja nehän ovat kriisitilanteissa se voimavara, josta kuuluu tulla apu. Ongelmana on, että kenelle annetaan oikeus toimia sijarin lomittajana huostaanotetuille lapsille. Se on ongelma. Kyse on kuitenkin lastensuojelulapsen viihtyvyydestä, oli hän sitten mihin tahansa joutumassa lomien ajaksi.
taitamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä hoitaa tehtäviään kaikenkaikkiaan johtui myös se, ettei minulle annettu/järjestetty mahdollisuutta pitää vuosiin niitä laisääteisiä vapaita, jotka mulle kuului. Loman järjestäminen omin voimin oli sen verran työlästä, suorastaan mahdotonta, että oli luovuttava koko ajatuksesta.
Mielestäni lakiin olisi pitänyt myös kirjata lomaoikeuden yhteydessä se, että taataan myös lomittaja tai muutoin mahdollisuus loman pitämiseen.
Tällä systeemillä menetin siis loman ja jouduin lahjottamaan sen yhteiskunnalle, koska rahassakaan sitä ei korvattu. Loma pitää pitää määrätyn ajan kuluessa, tai muuten menettää sen kokonaan.
Käyttämättömät lomapäivät eivät siirry seuraavaan kauteen.
Tuon loman järjestäminen on sikäli hankalaa, kun lomittajalle ei makseta juuri mitään, joten ei siihen hommaan kehtaa edes ketään kysyä, eikä kukaan ulkopuolinen sillä hinnalla tulisikaan.
Onhan tilanne sikäli nurinkurinen, että vasta sitten tukitoimia annettais, kun vahinko on jo tapahtunut. Kuitenkin näissä meidän tapauksissa
jotka hoidamme jo näitä huost.otettuja lapsia, ei pidä kaataa kaikkea meidän taakaksemme, koska emme ole mitenkään pystyneet vaikuttamaan ennaltaehkäisevään toimintaan ja tukiin, vaan hoidamme nyt näitä toisten "virheitä".
Ei sijareilla yksin pitäisi maksattaa koko laskua.
Katson, että on kaikkien edun mukaista, että vahingon jo tapahduttua taataan edes lapsille turvattu ja pysyvä jatko. Tämän kaiken takaamiseksi on tärkeää, että sij.perhe pystyy heistä aikuisuuteen asti tarvittaessa huolehtimaan
parhaalla mahdollisella tavalla, joten sij.perheitä on tuettava myös heidän tärkeässä tehtävässään ja heidän jaksamisestaan on huolehdittava.
Yhteiskunnalla pitäisi olla myös jotain velvollisuuksia sij.perheitä kohtaan.
luulen myös, siis en varmasti tiedä, että ne rahat mitkä tulevat sijareiden lomiin, eivät ole pois ennaltaehkäisevistä tukitoimista avohuollossa.
Luulen, että kuuluvat johonkin huost.otettujen kustannuksiin enemminkin.
Samoin on yleensä ton tukiperheasian kanssa. Emme siis kilpaile avohuollon kanssa.
Meidän käyttämät tukiperheet/hoitajat eivät yleensä ole ns. vapailta markkinoilta, vaan juuri meidän perheille räätälöityjä ja perheen loihtimia omia suhteita, jotka eivät muutoin tukiperheinä toimisikaan.
Ei aina pidä ajatella, että on toiselta pois jos toinen saa.
Lastensuojelutyö on niin monimuotoista, että kaikenlaisille tukitoimille pitäisi löytyä rahaa
yhtäaikaa. Ei niin, että jos yksi saa, niin se on toiselta pois. Niitä tukia vain pitää osata vaatia lisää niin, että kaikki tarvitsevat saavat, eikä lasten tarvi kärsiä. Eiks näin?
Omia lapsia on jo sen verran, että ei näitä ole kehdannut ihan noin vain vieraalle/puolitutulle viedä hoitoon. Ja sitten lainalapset vielä päälle. Olen itse järjestänyt lyhyitä lomia ja viikonloppuvapaita sukulaisten avulla niin, että he ovat tulleet meille. Jääkaapit täynnä ruokaa, ruokavalio-ohjeet jääkaapin ovessa ja lapset omassa tutussa kodissa, niin homma on hoitunut enemmän kuin hyvin. Lasten kasvaessa isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia, kunkin lapsen omat isovanhemmat siis.
Kun kerran sopimukseen on kirjattu sijareille taattu oma loma, niin kyllähän sen rahat on jo laskettu mukaan huostaanoton kuluihin, joten ei se ole pois suoraan muista kuluista.
Ennaltaehkäisevistä tukitoimista toteaisin, että muutamat minulle tutut tapaukset ovat olleet sellaisia, että perheet ovat itsekseen yrittäneet setviä asioitaan, siinä sitten kuitenkaan onnistumatta, niin kauan että asiat ovat olleet jo todella pahassa solmussa, kun yhteiskunta on havahtunut perheen ongelmiin. On yritetty selviytyä itse, yksikin äiti totesi, että oli häpeällistä joutua myöntämään, että ei pärjää. Tukitoimia on sitten yritetty mutta lasten huostaanottoon on päädytty aika nopeasti. Tällaisissa tapauksissa nyt ainakin olisi tärkeää tukea bioperheen edelleen jatkuvan tuen lisäksi myös sijaisperhettä, jotta varmistettaisiin, että lapsen/lasten sijaisperhe ei uupuisi. Kun perheen ahdinko on jo päässyt aika rankaksi, sijaishoitokin on rankkaa. Näin olen kokenut sellaiset tapaukset, jossa biovanhemmat ovat uupuneet kuka minkäkin ongelmansa kanssa ja lapset ovat sitten aika hämmentyneitä ja sekaisin.
Välillä ei aina tiedä, ketä tässä oikein tuetaan enemmän, vanhempia vai lapsia, vaikka lapsethan ne meillä asuvat. No, nyt menee jo henkilökohtaiseksi, viime ajat aikaa rankkaa. Kaukana seesteisestä arjesta.
asialliselle tasolle
nämä sijaishuoltajia värväävät tahot
ja Pela sekä perhehoitoliittokin omalta osaltaan.
Jokaisen sijoitetun lapsen ja nuoren etuhan on
että heitä on hoitamassa ja huoltamassa hyvässä kunnossa olevat varavanhemmat!
Mutta se että näiden sijaistahojen lomituksilla taikka loma-ajoilla aletaan kuormittamaan lastensuojelun avohuollon piiriin kuuluvaa tukiperhetoimintaa
rupeaa jo kuullostamaan ihan omituiselta ja kovin naurettavaltakin!
Tavisperhekään harvoin jos koskaan lomailee ilman omaa jälkikasvuaan, joten miksi pitäisi sijaishuoltajienkaan kovasti olla vaatimassa tälläistä yhteiskunnan maksamaa tai kustantamaa erikoispalvelua omalle kohdalleen.
Kyllä jokaisella sijaisperhetoimintaa aloittavalla pitää olla sen verran realistinen näkemys sijaisena toimimisesta ja vastuista
mitä tämä vieraiden lasten hoitajana ja huoltajana toimiminen tuo mukanaan.
Asia on tässäkin kohden erikseen, jos jostain marketin kulmalta metsästetään ensimmäisiä vastaantulijoita (alkoon menijät...)
niin tämän tyylinen epäasiallinen rekrytointitapahtumahan
voi tuoda vaikka mitä väkeä (helppoa rahaa...)
sijaishuoltoon mukaan.
Amalia sinä olet sydän karrella pitänyt sinulle uskottujen lasten puolia tässä mielettömässä maailmassa.
Kiitos Sinulle siitä, monikohan sijaisvanhempana toimiva olisikaan tehnyt saman......
saattaa asianmukaiselle tasolle. Siitähän tässä on juuri keskustelua käyty. Kun sijareille lakisääteisesti kuuluu se peräti 1 vrk kuukaudessa sitä lomaoikeutta, niin sen loman todellinen pitäminen pitäisi myös taata.
Kuten olen jo aikasemmin todennut, niin sij.perheiden tukiperheet ovat ihan eri "markkinoilta" kuin nämä avohuollon vastaavat.
Mistä lie toi tukiperhe-nimitys saanutkaan alkunsa.
Se ei ole sama asia kuin normaali tukiperhe. Pitäisi kai puhua ennemminkin lomitus, tai lomaperheestä.
Elikkä kun työksemme tuuraamme biol.äitejä, niin meillä on sitten ikäänkuin tuuraajan tuuraaja, joka on ihan muuta kuin tukiperhetoiminta.
Eihän sij.perheet siinä mielessä tukiperhettä tarvitse kuin he ketä varten tukiperhetoiminta on perustettu. Tässä nyt vain nimitykset on sekaisin.
Siis puhutaan jatkossa vain sijarin sijaisesta, niin ei tule väärinkäsityksiä.
Bioperhe, joka hoitaa esim. vaikeasti vaurioitunutta lasta siis ansaitsisi tukiperheen, mutta kun sijaisperhe hoitaa tätä samaa lasta, ei ansaitse. Kenen etua tässä oikein ajattelet? Kuka ihminen missään hommassa jaksaa ilman hetkenkään lomaa? Ei sijaisvanhempien vaatimuksena voi olla, että on jaksettava isojen lasten kanssa jatkuvasti ilman riittävää yöunta... Sijoitetun lapsen hoitaminen ei aina ole ollenkaan sama kuin "normaalin tavallisen perheen lapsen hoito". Ei sen lapsen hoito ole sijaisperheessä yhtään sen helpompaa. Sen vuoksi sijaisperheeksi ryhtyvän on todella tarkkaan mietittävä oma jaksamisensa, siitä olen samaa mieltä!
Etkös sinä ole peräänkuuluttanut sijaisperhetoimintaan ammattitaitoa? Ja tässäkin olen kanssasi osittain samoilla linjoilla, kuka tahansa tavis ei selviä, ei edes tuettuna!
Mutta ja juuri siksi; ammattitaitoon kuuluu myös yhteistyökyky ja kyky etsiä lapselle kaikki hänen kehitystään tukeva apu.
Kyllä sen avun tarpeen pitäisi olla se päälimmäinen kriteeri, eikä se, kuka sitä lapselle kysyy!
että ihan ketä tahansa voi kohdata elämässään kriisi, sijaisperheitäkin; syystä tai toisesta aivan sijoituksesta riippumatonkin. Ja lisäksi sijaisperhe on myös usein bioperhe sekin. Jos sijaisperhe silloin tarvitsee tukiperhettä, joka takaa kaikkien perheessä elävien lasten vakaat olot ja hoidon jatkuvuuden, onko siinä mielestäsi jotain outoa?
palveluita niin sijaisperheestähän tulee lastensuojelun asiakasperhe!
Eivät kaikki lapsiperheet tarvitse avohuollon tukitoimia vaikka ovatkin tiukoilla omien jaksamisiensa kanssa. Onhan eri sairauksiin liittyvillä yhdistyksillä omat lomailu ja lapsille tarkoitetut palvelut, samalla tavallahan nämä palvelut ovat sijaisperheiden käytössä.
Jokaisella sijaisperheeksi ryhtyvällä ja aloittavalla on oltava omat realistiset näkemyksensä omista resursseista ja voimistaan. Tämän päivän rekrytointi kun on sitä mitä se on niin jokaisen on omalta osaltaan tehtävä mahdollisimman paljon näitä omia kartoituksiaan ja mietittävä hyvinkin tarkasti edellytyksensä.
Erittäin outoa on jos lapsi sijaishuollossa ollessaan joutuu samoihin lastensuojeluviranomaiskuvioihin mukaan kuin on ollut jo omassa bioperheessään. Siinä vaiheessa pitäisi jo kenen tahansa alkuperäisestä sijoituksesta vastaavan viranomaisen hälytyskellojen soida.
viranomaiskuviot lapsilla on ja pysyy sijoituksen jälkeenkin, siinä ei ole mitään outoa.
On myös aika paljon vaadittu, että sij.perheet osaisivat nähdä, siis ennustaa tulevan elämänsä kymmeniä vuosia etukäteen.
Siihen ei pysty kuin jotkut taitavat selvänäkijät, eikä hekään aina osu ennustuksissaan oikeaan.
Tuo on aivan sama, kuin bioille sanottais, että sun olis pitänyt jo ennen raskaaksi tuloa osata ennustaa mihin vaikeuksiin joudut, etkä saa itse lastasi kuitenkaan pitää tai vast.
Totta kai sij.perheet miettivät hyvinkin tarkkaan mihin rahkeensa riittävät ja mihin ovat valmiita, mutta niin vain käy, että elämä saattaa yllättää.
Tulee sairautta ja muita ongelmia joita ei ole voinut ennakoida.
Sitäkään ei kukaan osaa ennakoida, että lakisääteisiä lomiakaan ei saa pitää, eikä koskaan pääse mihinkään, vaikka lapset ovat jo päälle kymmenen nuorimmainenkin. Siis kymmenen vuotta putkeen kiinni kotona, kun ei saa "tuuraajaa".
Kyllä kaikki normaaliperheen vanhemmat ihan varmasti pääsevät jo johonkin, viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä.
Erityislasten kanssa ei pääse, koska heitä ei voi jättää hetkeksikään yksin/keskenään kotiin.
Tämä on niin monimutkainen juttu selittää, että en nyt jaksa, mutta teidän täytyy uskoa, että sij.vanhemmat tietävät mistä puhuvat ja että me todella tarvitsemme lomamme.
että minkä ihmeen takia, nyt yhtäkkiä sijoitetuista tulee ihan kuin meidän lapsia, meidän pitääkin nyt tällä kertaa suhtautua heihin kuin olisivat omiamme??? Seuraavalla kerralla taas huudetaan, että älkää omiko lapsiamme.
Tiedän, että juuri ne perheet, jotka kovin mielellään omivat teidän lapsenne ovat ensimmäisinä sanomassa, että eihän niitä lomia omistakaan saa.
Siinä juuri onkin se iso ero. Kun nämä lapset EIVÄT OLE MEIDÄN, vaan me työksemme hoidamme heitä ja työstä pitää myös joskus saada lomaa ihan jokaisen.
biologisten vanhempien vammauttamien lasten yhdistys? Kerro heti? Ai niin, eihän sinne sijaisvanhempi voi mennä; salassapitovelvollisuus nääs!
Sinä puhut nyt normaaleista sairauksista. Sijoitetulla sairaalla lapsella ei välttämättä ole yhtäkään niistä, vaikka elämä olisi täyttä helvettiä!
Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo ennen pahoinpitelyjä!
lomailla, mutta ei sijoitettujen, koska ja vaikka luvataan lomapäiviä, ei niistä makseta mitään, kuntakohtaisesti, yleensä.
Siinä sitä sitten ollaan kotona ilman lomarahoja tms. Näin ne muka lakipykälät sanoo, kunnissa, pitäis olla 1-2pv /kk:ssa lomapäiviä, miten ne vietät ongelmalapsiesi kaa?
Ja niistä et saa edes mitään lomarahaa!
Kustanna itse jos haluat lomille!
Kiitos sijoituksien!
just näin. Me vaan ollaan vissiin yli-ihmisiä, kun meille ei voi koskaan sattua mitään, mitä normaalille ihmiselle voi. Tai jos voi, niin sitten pitäisi jonkun sosiaalitantan herätyskellot soida niin vietävästi, että kostavat sen sille sijoitetulle lapselle ja vievät jonnekin muualle opettelemaan taas uutta elämää...Tai ihan sama, menkööt kaikki biologisetkin siinä samalla, hällä väliä, paskojahan nuo vanhemmat olikin. Hähähää! En jaksa minäkään selittää, mutta siitä viis.
Kiitos amalia kun kannustat pitämään huolta itsestään. Jatkuvassa toisista huolehtimisessa on se vaara, että omat tarpeet jäävät aina ja pysyvästi taka-alalle, kun on aina muka jotain tärkeämpää ensin. Ihan samoin kun biologinenkin vanhempi saattaa olla sokea tilanteelleen, voi tässä pyörityksessä ajautua pelottavaksi yli-ihmiseksi. Kukaanhan ei tule kysymään sinulta tarvitsetko apua, ellet itse mene ja pyydä. Kun ajattelee, niin loppujen lopuksi on aika vähän (jaa, enpä keksi ainuttakaan) muita yhtä raskaita hommia, mitä ihminen joutuu elämässään tekemään ilman itsestään selvää työkaveria tai tukea. Joo, tiedän että laki lupaa näitä meillekin, mutta varsinkin hankisestä tuesta on tapeltava, kun ei millään ehtisi tässä kaiken muun ohella kouluttautua samalla lääkäriksi, psykologiksi ja opettajaksi.
Heräsin tänään vasta kello 9.00. Olin "iskän" kanssa ulkona illalla. Oma poika oli meitä kyyditsemässä. Kävimme paikallisessa karaokepaikassa. Itse en laulanut, mutta poika kylläkin. Sillä on hyvä lauluääni.Otin pari " paukkuakin" ja valvoin oikein myöhään. Kello taisi olla 2.00, kun maltettiin mennä nukkumaan. Meillä oli lakisääteinen vapaa viikonloppu. Sijailapsemme ovat kaikki mummolassa. Vanhempi sanoi lähtiessä, että muistakaa ettei viikonloppu saa olla pelkkää työntekoa, pitää myös rentoutua.Olenko nyt huono sijaisäiti, kun otin pari ja nukuin myöhään, siis 9 asti? Tänään ajattelin mennä puolukkaan. Sanotaan , että puolukoita on paljon. Saavat lapset talvella vispipuuroa, kun siitä niin kovin tykkäävät!
Puolukkapuuro on ihanaa ja terveellistä! Toivottavasti huhut pitää paikkansa! Minä muuten heräsin kymmeneltä, kun meidän iskä on kerran kotona ottamassa vetovastuun. Minähän valvoin yöllä ihan muista syistä ;D
Mutta toivottavasti oikeakin lomailu taas pian koittaa, suunnitelmissa jo on!
Sijaislapsemme kotiutuivat mummolasta illalla. Ennen kuin tyttö 10 v. sai takin päältään kysyi hän " äiti oletko ollut isän kanssa tanssimassa" Kuinka niin kysyin. "No sinulla on kynsissä lakkaa ja korkokengät on eteisessä" Eli kiinni jäätiin :)
ai, että ihan paukkuja ja yhdeksään asti oikein nukuit, syntistä sanon minä.
Kyllä nyt veit kaikkien sijareiden maineen!!!
Älä vaan sano, että sulla oli vielä hauskaakin???
Se nyt olisi jo kaiken huippu.
Miten tästä nyt selvitään.
Kauheessa kankkusessa sitten vielä puolukkaan, ettet nyt vaan keräis vahingossa jotain myrkkymarjoja, kuka senkin tietää, kun noin holtitonta elämää vietetään. Ha-haa...
Tämä oli kateellisen sijarin vuodatusta, kun itse vaan tylsänä kotona istuin, telkkaristakaan ei tullut oikein mitään katottavaa. Lapset oli omilla teillään ja ihan tylsää. Kotona ei ollu edes yhtä lonksua, minkä ois voinu janoonsa vetästä. Ei mulla kyllä mitään vapaailtaakaan ollut. Ehkä otan sit kunnolla vahingon takas, kun on vapaa viikonloppu. Sitä en kyllä täällä sitten kerrokaan, kuinka monta otin ja missä.
enkä ole tarvinnutkaan.
Olen toiminut sijaiperheenä kahdeksan vuotta. Ensimmäiset kaksi lasta tulivat alle kouluikäisenä ja he eivät vieraile lainkaan biosukunsa luona. Nuoremmat kaksi tuli juuri täytettyään kaksi vuotta. He ovat käyneet kotonaan tänä vuonna kolmena viikonloppuna. Yöt ilman lapsia voi laskea kahdenkäden sormilla. Omia biologisia lapsia on neljä, joista kolme on jo muuttanut pois kotoa. Harvoin isommat lapset ovat kavereiden luona yökykässä. Viimeksi kaikkilapset olivat poissa yhtäaikaa lähes kaksivuotta sitten. En osannut nauttia lomasta vaan kaipasin tuttua hulinaa. Toisille, voi loma lapsista olla todella tarpeen. Ihmiset on niin erilaisia.
Meille sijoitetuista kaksi on tullut vauvoina, toinen tuli suoraan synnytyssairaalasta ja toinen 9 kk:n ikäisenä. Vastasyntyneenä tullut oli joskus eräässä toisessa sijaisperheessä muutaman päivän, kun meillä oli miehen kanssa menoa. 9 kk:n iässä tullut oli kuvaamasi kaltainen ja häntä emme voineet viedä pois kotoa, koska emme halunneet "kiusata lasta", kaikki vapaat pidettiin niin että toinen vanhemmista oli kotona l. vuorotellen käytiin elokuvissa tms. Myöhemmin, kun tämä 9kk:n ikäisenä tullut oli n. 3-vuotias kävimme joskus jossakin kahdestaan puolison kanssa(viikonloppuvapaa ilman lapsia, teatterikäynti tms.) ja näille kerroille järjestimme lomittajan kotiin - kerran saimme perhelomittajan ja monesti äitini oli meillä.
Taaperoille ero äidistä on rankkaa, lon ikävä ja hätä on kaipuu ja odotuksen tuska. Ei oikeetkaan äidit juuri raaski pientä jättää saadakseen lomaa lapsesta.