Olen jo aivan epätoivoinen....Rakas, 14 v, karkeakarvainen saksanseisojani saa minut jo hermoromahduksen partaalle. Haukkuminen ei ole vielä paha ( alkoi näön heiketessä)...aivan oikein seisojankin osaa näemmä sen taidon :), se alkaa vaan hämärällä...rannan puut ja pensaat haukutaaan mennen tullen. Mutta se uikuttaminen, joka alkaa aamu kolmelta on jo se joka kysyy hermoja. Asun kerrostalossa viikot (viikonloput maalla ) ja voitte kuvitella että kun koira alkaa aamu kolmelta uikuttaan ja sitten käydään ulkona pienen pienellä pisulla ja tullaan sisälle ja juuri kun olet taas päässyt uneen niin se uikutus ja levoton kävely taas alkaa ja sitten kun se saa minut uudelleen jalkeille, niin sitten alkaa itse nukkuun....Ja sitten taas aamulla sillä ei ole yhtään mitään hätää, seuraa aamutoimet ja menee omalle petilleen, kun huomaa että nyt se taas lähtee sille 8 tunnin retkelleen....Kaikki tavanomaiset kokeet on otettu ja olivat puhtaita, eläinlääkäri arveli että olisiko lonkissa särkyä ja antoi vaan särkylääkkeitä, mutta eivät nekään oikein tehoa, rauhoittavat jonkun verran.Oliskohan jollakin vastaavia kokemuksia ?
Ikäväkö ihmisen luo ?
Epätivoinen
3490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulisi koiranpitäjien kantavan vastuutaan lemmikistään sen verran,ettei pitkitä eläimen kärsimyksiä.
jotain toimenpiteitä itelles.....??????
Jospa sillä on dementia. Kyllähän se voi tulla eläimellekin. Käytös ainakin kuulostaa ihan dementtivanhuksen touhulta. Oma kissani sokeutui 13-vuotiaana. Sen jälkeen se muuttui höperöksi. Oli välillä todella äkäinenkin. Kisu kuoli sitten 15-vuotiaana luonnollisesti.