Ennen oltiin neljä vuotta kansakoulussa. Oli ihana, isällinen opettaja, joka ohjasi meitä niin lempeästi opintiellä.
Sit mentiin oppikouluun. Ja karmea muutos. Tuli luokanvalvojaksi HIRMU. Massiivinen tyrannitäti, jolla oli suosikkijärjestelmä. Ja simputus toimi kuin armeijassa. Pelkäsin kouluunmenoa joka aamu. Se oli kauheaa aikaa. Kukaan ei uskaltanut sanoa puolta sanaa vastaan ja istuttiin kuin sotamiehet pulpetissa. Vieläkin näen painajaisia tästä opesta. Nykyaikana onneksi lasten ei tarvitse suostua tuollaiseen.
Minulta meni monta kouluvuotta pelon vallassa. Nyt kun olen tavannut entisiä luokkatovereita, heillä on ihan samanlaiset muistot.
Sit mentiin oppikouluun. Ja karmea muutos. Tuli luokanvalvojaksi HIRMU. Massiivinen tyrannitäti, jolla oli suosikkijärjestelmä. Ja simputus toimi kuin armeijassa. Pelkäsin kouluunmenoa joka aamu. Se oli kauheaa aikaa. Kukaan ei uskaltanut sanoa puolta sanaa vastaan ja istuttiin kuin sotamiehet pulpetissa. Vieläkin näen painajaisia tästä opesta. Nykyaikana onneksi lasten ei tarvitse suostua tuollaiseen.
Minulta meni monta kouluvuotta pelon vallassa. Nyt kun olen tavannut entisiä luokkatovereita, heillä on ihan samanlaiset muistot.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on kansakoulusta. Olin juuri aloittanut koulun ja olin hyvin pelokas. Sitten eräänä päivänä oli ruokalistalla hernekeittoa. Kotona sitä ei ikinä syöty, koska isän mitta oli täyttynyt sodassa. Katselin sitä harmahtavaa mössöä ja totesin etten taida syödä, ei ole nälkä. Tulipa opettaja paikalle ja tarttui minua nenästä ja pakotti syömään. Sen jälkeen en hernerokkaan ole koskenut. En edes kohteliaisuudesta.
Taisipa isällä olla hieman asiaa sille opettajalle.
Siihen aikaan kierteli talosta taloon tummia
pariskuntia hevoslastillisia ruuan kerjuulla.
Meillä oli siihen aikaan leipä ittelläkin tiukassa.
Kerran taas tuli miehiä vaatimaan leipää ja
voita,äiti ei suostunut antamaan suosiolla.
Silloin mies veti puukon esiin ja uhkasi tappaa.
Äiti sai vedettyä kuitenkin nopsaan oven kiinni
ja hakaan sisäpuolelta.
Mies haki reestä kirveen ja hakkasi sillä ovea
tovin ennen kuin häipyivät.
Minä olin silloin vielä alle kouluikäinen pojan
nassikka ja näin painajaisia siitä monia vuosia.
ps,pojan nassikka olen vieläkin.:))
vahinko, mikä sattui urheilukentällä 15 v iässä. Murskasin nilkkani, kantapää eteen ja varpaat taakse.Pitkä juttu keskus-sairaalassa ja kipsi koivessa.
Seuraavaksi kesäksi jo kuntouduin, mutta senkin kesän urheilu-ura meni piloille. Kävin hakemassa hevosen metsän takaa laitumelta ja satulatta ratsastamalla tietysti takaisin. Joku metsälintuparvi siinä sitten pyrähti lentoon ja hevonen heitti päänsä yli polulle ja vahingossa tallasi kahdelle jalalle nousseena varpaille.
Ei siinä muutaman varpaan kynnen irtoamista kummempaa kuitenkaan. Seuraava kesä täytyi kuitenkin odotella, kunnes alkoi ropista juoksukilpailuista SM-mitalleita.
kokeneita. Mutta varmaan ne vastoinkäymiset auttavat jatkossa, on ikäänkuin vahvempi aeuraavan koettelemuksen tullessa. Toivoisi kuitenkin, ettei lasten tarvitsisi niin kauheita kokea, tappouhkausia ja simputuksia. Fyysiset vammathan paranevat lapsilla nopeammin kuin aikuisilla. Henkistä väkivaltaa on varmasti vaikea unohtaa. Ja onhan sitä paljon muutakin mitä ei voi unohtaa lapsuuden traumoja, on vain yrittänyt ne pistää piiloon sielunsa syövereihin.
Lapsen sisäiset pelot ovat ikävintä mitä koin,
niistä kannan traumoja vieläkin,vaikka en ole piiloittanut mihinkään vaan käynyt kohti ja selvittänyt selvittänyt....
Järki tietää,mutta tunne ei poistu.
Ei liity mitenkään fyysiseen kipuun vain henkisiin...
Siksi olenkin rohkea kun elän täysin,vaikka pelkään.Mitä rohkean tarviikaan pelätä;)
Huumorilla on monet kasvot!
kun äitini joutui olemaan monta kuukautta sairaalassa. Minulla oli hirveä ikävä ja tajusin, että hän voi kuolla. Tuolloin oikeastaan ymmärsin elämän rajallisuuden. Tämä on helpottanut myöhemmin elämää. Äitini toipui ja eli vielä 31 vuotta.
Taisi olla -48-49 vuosi,kun se paloi.
Mentiin huussiin ison siskon kanssa
huomattiin metttän takaa nousevan savupatsaan.
Tarpeet jäi tekemättä,kun piti juosta sisälle
kertoon se,
Veivät mun naapuriin,kun lähtivät ottaan selvää
mikä palaa ja missä. Lautatarhalta lenteli palavia
parrun pätkiä jopa 5km päähän.