Valitettavan usein kohtaan lenkkipoluilla koiran omistajia, joiden rotuvalinta ei ole onnistunut ja omat taidot ja tietämys "mitä käsissä on" ei riitä tiettyjen rotujen vaativaan koulutukseen ja kiire/jaksaminen ei riitä suuren koiran energian kohdistamiseen oikeisiin asioihin, jolloin koirat oirehtivat ja pääsevät toimimaan "johtajina". Esim. Rottweiler on erinomainen isäntäänsä kunnioitta renki, hyvin koulutettuna, mutta vaarallinen isäntä väärissä käsissä. Painotankin kasvattien vastuuta pentuja luovuttaessa ja jokaisen henkilökohtaista itse tutkiskelua rodun valinnassa "onko minusta vastaamaan tämän rodun vaatimuksiin omistajana? Onko minulla tarkeeksi aikaa tämän rodun vaatimuksiin nähden esim. päivittäisen liikkunan osalta? Olenko valmis sitoutumaan koko koiran eliniäksi ja hoitamaan sitä hyvin?". Tietoa koiraroduista saa tänä päivänä erittäin hyvin. Ennakolta perusteellinen tutustuminen koirarotuihin auttaa miettimään asioita kunnolla ennen kuin on liian myöhäistä. Vaativat, voimakkaat rodut vaativat myös omistajiltaan paljon kokemusta, aikaa ja huomiota. Vaativat rodut eivät sovi kenellekään ensimmäisiksi koiriksi! Mm. Rottweilerin massiivinen lihaksisto tarvitsee joka päivä n. 7-10 km liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseksi. Moni vahvoista koirista ei sovi pelkäksi perhekoiraksi vaan vaativat myös "aivojumppaa" esim. erilaisia harrastuslajeja, agility, toko jne. Voimakkaat rodut ovat parhaimmillaan oikeilla ihmisillä lojaaleja, isäntäänsä kunnioittavia ja yhteiskuntakelpoisia upeita rotuja!
Kokemattomilla vääriä rotuvalintoja
Lila
9980
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen aivan samaa mieltä. minullakin on tuttavapiirissä perhe, joka valitsi koiransa ulkonäön perusteella. mönkään meni, koira on ihan hallitsematon. kasvatustaidot siis eivät riittäneet tälle voimakastahtoiselle koiralle. lisäksi koiraa ei välillä viedä lenkille kolmeenkaan päivään (paitsi nopeille pissatuksille. kaiken lisäksi uskon että pariskunta halusi alunperinkin vauvan eikä koiraa. nyt kun vauva tuli, saa nähdä kuinka kauan koira on talossa.
Olet kirjoituksessasi oikeassa, että ihmiset ottavat rotuja turhan heppoisin perusteluin. vertauksesi rottweileriin ja muihin vahvoihin koirarotuihin kuulosti hassulta ottaessasi harrastusmuodoksi "agilityn" sekä "tokon"? Ei ainaskaan tuota agilityä tietääkseni moni rotikka harrastele. Rotikka ei tarvitse välttämättä mitään 10km lenkkejä, toki monipuolista liikuntaa, mutta ensisijaisesti aktiviteetteja. Lajeiksi laitettakoon mielummin suojelu, haku, jälki, pelastustoiminta.
Oikeassa olet rotikoiden suhteen:) tarkoitukseni oli yleisesti puhua aktiivisista, suurista koiraroduista. Hyvä kirja luettavaksi: Yrjölä, Elämää Rottweilerin kanssa.
En itse arvosta tuota kaveria, en sitten yhtään. Ukkeli tietää koiran mittasuhteet ja värit etc. Mutta osaksi äijän syytä, miksi hienon ja jalon käyttökoirarodun luonteenpiirteet ovat lähes täysin hävinnyt koko härmänmaalta...
kokemus rodusta,niin eiköhän siinä ole karttunut tietoa rodusta joka osa alueelta,vai?
"Rottweiler,vankka kisälli on uskollinen,ja täynnä hyväntuulisuutta.Se on kiltti lapsille,se erottaa tarkasti palveluksen ja ei palveluksen.Yksityiselämässä vaarallisesta puolustajasta tulee lauhkea lammas.Sen viisaat silmät,jotka voivat kiilua kauhua herättävästi,voivat ystävälle näyttää rehtiä ja luotettavaa Biedermann ilmettä.Rottweiler ei ole elegantti.Sillä on itsevarma iloisuus ja syvä mielenlaatu.Voimakkuus on sen aateluutta.
Kirjailija,kreivitär Aga von Hagen,Saksa
Tuo teksti on sen henkilön kirjasta jota täällä moitit.
tietoa ja kokemusta rodusta, mutta painottunut täysin ulkomuotokasvatuksen pariin sekä ihannointiin.
Tämän hetken suomiweiler, ei todellakaan ole sitä mitä sen pitäisi olla. Eikä Yrjölä ole todellakaan yrittänyt vaalia eikä parantaa rodun käyttöominaisuuksia.
Hyvä kirjoitus noin yleensä!Tämän asian kun moni tajuaisi niin maailmassa olisi paljon onnellisempia koiria&niiden omistajia.Kaikki rodut eivät sovi kaikille,vaikka asiaa kuinka märehtisi.
Eikä vain siitä et ihmiset ottavat voimakkaita rotuja ekaksi koiraksi tai perhekoiraksi ilman koulutusta vaan myös yleisesti hoito!Mulla täällä nyt naapurin koira hoitokoirana jolla turkki ja korvat niin takussa että se on jo eläinrääkkäystä!!Eli älä ota ns.turkkirotua jos et viitsi päivittäin sen turkin hoitaa ja pennusta alkaen totuta sitä käsittelyyn,turkki,korvat,silmät,kynnet jne.
Sama kun ihmiset lihottaa koiriaan tynnyreiksi-se EI OLE rakkautta antaa koiralle rajattomasti ruokaa eikä väärää ruokaa!!
Sitten että hennot pienikokoiset ottavat isoja voimakkaita koiria joka ei pysty pitämään hallinnassa kaikissa tilanteissa jos on remmirähjä.Eli kannattaa miettiä fyysiset voimat,oma kokemus ja laajasti millainen koira jaksaa sen loppuelämän.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Olen ollut todistamassa sitä, kuinka nuori ja kaunis koira menee piloille omistajan kokemattomuuden vuoksi. Eräs naapurimme pariskunta otti ensimmäiseksi koirakseen dobermannin, ja siitä alkoi heidän alamäkensä. Dobermannia ei koulutettu ollenkaan. Kun asiasta meni nästisti huomauttamaan kun dobberi oli 6kk (Jolloin asiaan olisi voinut vielä vaikuttaa) omistajat vain totesivat että kyllä se meidän Jesse rauhoittuu kun vanhemmaksi tulee. Dobberista tuli dominoiva ja toisten koirien kimppuun hyökkäilevä. Mm. Oma dobberini sai tuntea sen hampaat lihoissaan. Omistajat maksoivat ell kulut yms. Ja vannoivat ettei koira tee enää ikinä niin, muutaman viikon kuluttua dobberi oli purrut pihalla juoksentelevaa pikkulasta. Viimeinen tikki oli se että koira tappoi lenkillä olleen chihuahuan tai jonkun muun yhtä pienen koiran. Koiran omistaja, ja lapsen äiti nostivat koiraa vastaan syytteen ja se jouduttiin lopettamaan. Sääli, niin kaunis ja energinen koira, miten hyvä palvelus - tai käyttökoira siitä olisikaan saattanut tulla, oikealla kasvatuksella. Olisin ottanut koiran itselleni vielä ennen lopetus uhkaa ellei minulla olisi ollut omaa, hyvin koulutettua dobberiani.