rakastavaiset

Olenkin onnellinen, hirmu onnellinen. Joskus mietin mielessäni, että onko tämä vain unta. Mutta ei ole, siitä olen varma. Silloin tällöin huomaan ihmetteleväni, että voiko olla totta, että vieressäni istuu ihminen, joka rakastaa minua. Itse en "silloin joskus" ottanut stressiä siitä, että näin onnellisia pareja. Eivät ne kyllä istuneet sylikkäin suukottelemassa, mutta silti. En ikinä uskonut löytäväni itselleni omaa kultaa. Olin lähes varma, että olen tuomittu jäämään yksin koko loppuelämäkseni. Mutta toisin vain kävi. Tuossa eilen olimme poikaystäväni kanssa linja-autoasemalla odottamassa, että linja-autot lähtevät kotiinpäin. Siinä sitten oli odottamassa myös toinen onnellinen vähän tuoreempi pari, niin he suutelivat ennen "eroamistaan", mutta me emme. Teimme sitä joskus ihan alussa, mutta se on jäänyt nyt. Osoitamme hellyyttä vain silloin kun kukaan ei nää. Niin, joka tapauksessa minä olin "kateellinen" tälle toiselle parille. Ehkä olisin halunnut tehdä niin oman poikaystäväni kanssa. Mutta se on ehkä sellaista alun huumaa. Okei, halusin vain kertoa, hyvää kesän odotusta kaikille, kyllä se sieltä tulee!

joo kun pystyski oleen onnellinen... olen pari kertaa ollu onnellisesti jätkän kans ja sillon olen ruennu aatteleen et elämä ei voi olla mulle näin hyvä ja alkanu epäileen jätkää hiljaa mielessään. et jos toinen ei vaik oo tosissaan tai pilailee vaan mun kustannuksella... ja sillon kun on varma et jätkä on ihan tosissaan nii sitte rakkaus katoaa ihan niinku tavote olis saavutettu... vähä niinku tyyliinn tehtävä suoritettu...
kyllä säki sen oikeen viel joskus löydät... :)