Mieheni ex on haukkunut minua heidän yhteisille lapsilleen lähes 10 vuotta. Opettanut pienestä pitäen, että minun kuuluu ostaa uusia vaatteita, viedä retkille, leipoa synttärikakut ja antaa joululahjat. Etälasten äiti ei itse osta edes päällysvaatteita ennen kuin asiasta huomauttaa. Lahjoja hän ei anna tai leivo synttäriherkkuja. Minä olen tulkinnut, että hän on pihi. Lasten äiti on todellisuudessa paljon parempi tuloinen kuin minä ja itse aikanaan aiheutti eronsa omalla uskottomuudellaan. Minä en ole ollut koskaan toinen nainen. Miehelläni vain on kaksi lasta ennen meidän yhteisiä lapsiamme.
Välillä minua suututtaa niin, että kihisen ja paiskon laatikoita. Etälapsista tykkään ja he minusta (vaikka ovatkin usein sanoneet, että äiti ei pidä). En halua puhua heille pahaa äidistään (ystävilleni kyllä usein).
Ärsyttää, että hän esittää ympäristölle kiireistä ja väsynyttä yksinhuoltajaa, kun todellisuudessa minä leikkaan hiukset, neuvon hygienissa (mm. kuukautiset), muistan merkkipäivät (jne), otan mukaan perheeseemme ehdoitta usein koko kesälomaksi. Etälapset ovat tullessaan usein liian pienissä tai rikkinäisissä vaatteissa, aina on kamala nälkä, suihkusta on aikaa jne.
Mieheni ja minä ottaisimme etälapset meille, mutta ex alkaa itkeä lapsille ja syyttää heitä itsensä jättämisestä jos yrittävät puhua asiasta äidilleen.
Emme puhu lapsille sen koommin muuttamisesta, mutta inhoni tätä exää kohtaan on voimakas. Pilaa lastensa lapsuuden! Huolehtisi perhana!!
Välillä minua suututtaa niin, että kihisen ja paiskon laatikoita. Etälapsista tykkään ja he minusta (vaikka ovatkin usein sanoneet, että äiti ei pidä). En halua puhua heille pahaa äidistään (ystävilleni kyllä usein).
Ärsyttää, että hän esittää ympäristölle kiireistä ja väsynyttä yksinhuoltajaa, kun todellisuudessa minä leikkaan hiukset, neuvon hygienissa (mm. kuukautiset), muistan merkkipäivät (jne), otan mukaan perheeseemme ehdoitta usein koko kesälomaksi. Etälapset ovat tullessaan usein liian pienissä tai rikkinäisissä vaatteissa, aina on kamala nälkä, suihkusta on aikaa jne.
Mieheni ja minä ottaisimme etälapset meille, mutta ex alkaa itkeä lapsille ja syyttää heitä itsensä jättämisestä jos yrittävät puhua asiasta äidilleen.
Emme puhu lapsille sen koommin muuttamisesta, mutta inhoni tätä exää kohtaan on voimakas. Pilaa lastensa lapsuuden! Huolehtisi perhana!!
Vastaukset 73
Vanhimmat
Jaksa vaan.
Meillä mieheni exä haukkui vuosia, mutta sitten mieheni tytär päättikin vuosien jälkeen muuttaa asumaan meille. Lapset kasvaessaan oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan, katsomaan omilla silmillään ja suodattamaan omilla korvillaan... Syitä ihmisten eroihin on monia, mutta ei kai me kaikki uusihmiset ihan kamalia voida olla (onhan joku meidätkin vaivoikseen huolinut).
Pidä huolta lapsista äläkä anna katkeran exän sinua katkeroittaa/väsyttää. Lapset on kaikki lapsia ja aikuisten pitäisi osata käyttäytyä paremmin kuin kakarat! =)
Siihenhän se minunkin mieheni toivonsa oli laittanut, että erolapsi kasvaessaan itse huomaisivat totuuden ympäriltään. Huomaisi missä haluaa olla ja elää ja kuka huolehtii ja on rehellinen.
Lapsen äidistä ei koskaan ole puhuttu lapsen kuullen keljusti. Lapsi asuu nyt meillä (omasta tahdostaan). Äitiä ei moitita edellenkään, vaikka aiheita olisi puolueettomallakin... =)
Vanhemmat on lapselle rakkaita, asioissaan epäonnistuneetkin...
ja ostattaa vaatteet miehelläni.. mutta minkäs teet eipä ne äititkään kait omissa liemissä kihistyään "NIIN" loistavia voi olla;D
mutta antaa mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään:)
meillä ko naikkonen lahjoitti lapsensa avaimen miesystävälle jolla jo oma koti.. eli lapsi ei päässyt kotiaan sai sitten auringonpistoksia ja oksennus kohtauksia tuonkin tuostaan ja "ihanainen äiti sysäsi lapsen meille hoitoon"
no mutta hälläkö väliä;D lapsi sanoi minulle kerran että (miksi äitipuolia pidetään ilkeinä?) vihjasi että minä olen tosi mukava;) ja puhuu kavereilleen äitipuolesta että eiköhän toi jotain kerro:)
aijemmin ex kait kuvitteli että kun sysää lapsia meille tarpeeksi lähden kiljuen karkuun;D MUTTA!! nykyään oma pienokainen muiden lapsien joukossa:D
MAHTAA POTUTTAA!!!
Meilläkin ex ostattaa tavaroita ja minun kaikki äitiyslomani hän on tulkinnut lomaksi, jolloin etälapset voivat olla paljon meillä. Olenhan minä kotona! =D
Mieheni ex ei pidä minusta, mutta pääsee paremmin omille tanssiretkilleen kun on joku vahtimassa lapsia. Saavatpahan mieheni etälapset olla aikuisen äitipuolen kanssa ja tapaavat uussisaruksiaan useammin. Mieheni ja lasten isähän on töissä... =)
Minä olen enemmän paikalla kuin äiti ja isä yhteensä... =(
täällä:D sinänsä joskus oikein huvittaa miehenikin sanoi kerran että olet aikuinen joka on eniten ollut lasten kanssa tällä hetkellä..
jep minunkin äitiysloman aikana lasten äiti lienee laskeskeli että olen jotenkin niin väsynyt että lapset on saatava meille mutta empäs ollutkaan:) tälläinen "tarmo pakkaus kun olen" ja oma lapsi aika helppo neitonen ollut alusta lähtien..
itse olen se sitten miettinyt niin että jos ei oma äiti kerran lastensa kanssa halua olla ja tuputtaa niitä tänne niin minulle ok niin pitkään kunhan ei käy syyttelemään "lasten varastamisesta tms"..
Mieheni ex suorastaan tuuppaa lapset meille (minulle) aina kuin mahdollista. Äitiyslomalla ollessani usein kaikiksi koulun lomiksi asti. Tai jos olisi itse joutunut olla kotona sairaan lapsen kanssa.
Lapset eivät kuitenkaan saa muuttaa meille, mutta hän vaatimalla vaatii heitä meille enemmän kuin joka toinen viikonloppu. Mikäli ei aina oteta niin väittää lapsille, ettei me haluta heitä. Mieheni ex antaa lasten ymmärtää, että asia olisi ollut jo sovittu, mutta me tehtiin hänelle "oharit"...
Kiusa se on pienikin kiusa... =)
Oletko äiti koskaan ajatellut miltä pikkuisestasi tuntuu kun luulee, ettei se isi välitä??? Totuushan on, ettei isi välitä SINUSTA!Onko se niin mahdottoman vaikeaa olla sekoittamatta omia tunteita ja lasten asioiden hoitoa keskenään. Etsi itsellesi oma elämä!
sinulle kuulu. Ei sinulla ole mitään velvollisuuksia miehesi lapsia kohtaan, eikä toisaalta kuulu sinulle, miten heidän äitinsä hoitaa heitä. Hoida vain omat asiasi.
Jos miehesi haluaa ostaa vaatteita lapsilleen, niin menköön itse sinne kauppaan niitä ostamaan. Ei se ole sinun asiasi eikä muutenkaan miehesi edellisen liiton lapsista huolehtiminen.
huonosti saa siihen puuttua vaikka koko naapurusto.
on jo hyvä puuttua!! Lasten parastahan hän vaan ajattelee!!
Nyt on aika teidän huonojen exien mennä jo itseenne!
Tottakai uusioperheessä lapset tulee hoidettua yhdessä, tällöin myös huoli lapsista on ihan luonnollista!
En haluaisi olla ilkeä, mutta tarkoitatko yhdessä hoitamisella sitä, että uusioperheen äidistä tulee se ilmainen lapsenvahti, jonka mies tarvitsee, jotta voi jatkaa elämäänsä. On se vähän hankala harrastaa, kun yhtäkkiä pitäisikin tavata niitä lapsiaan ihan oikeasti; olla niiden kanssa eikä jättää jollekin toiselle hoitoon.
Minäkin olisin kelvannut parin miehen lapsenhoitajaksi. Suhde kaatuikin lähinnä siihen, että minusta ei tule ilmaista hoitajaa kenenkään lapsille. Jos miehellä on se peli-ilta tiistaina ja lapsi tulee silloin, niin miehellä ei sitten ole peli-iltaa tiistaina, sanon minä. Taisivat lähteä hakemaan naista, joka sanoo, että mene sinä ihanainen vain peli-iltaasi, t-o-ttakai minä huolehdin lapsesta sillä välin.
Vai olenko vain sopeutumaton "naisen" muottiin?
Omat lapseni hoidan kyllä, ja hyvin. Mutta en toisten lapsia, ikinä.
tarkoittanut:D
Nuo kirjoittamasi asiat ovat toki väärin että tehdään naisesta ilmainen lapsenvahti.
Minulla sama kun sinulla, en hoida mieheni lapsia yksin. Osallistun kyllä mm. laittamalla ruokaa yms. vaikka sillä aikaa kun mieheni leikkii lasten kanssa.
Tietenkään se side ei ole samanlainen kun omiin lapsiin! Mutta jos jotakin ongelmia ilmenee niin tokihan se koskettaa myös minua ja niihin puututaan yhdessä.
Ihan oikein olet toiminut!! Ei tulisi kyllä mieleenkään jäädä hoitelemaan lapsia kotiin kun ukko ravaa peli-illoissa:D
Onneksi se ei tee meistä huonoja äitejä vaikka aatellaankin näin:)) Toivottavasti noita hölmöjä miehiä ei tule enää sinun kohdallasi vastaan:D
Hyvät jatkot:))
Minulla ja miehelläni on yhteisiäkin lapsia, joista huolehditaan hyvin. Ruoka on joka päivä ja vaatteet sopivia ja siistejä. Lasten kanssa vietetään aikaa ja jutellaan jne.
Ehdotatko, että jätän mieheni aiemmat lapset huomiotta ja he ymmärtäisivät etten anna heille mitään? Katselen pienissä vaatteissa ja laitan samoissa likaisissa takaisin äidilleen (vaihtovaatteita ei ikinä ole viikonlopuksi tai viikoksikaan ollut mukana)? Silloin kun mieheni etälapset olivat pieniä pesin lasten kaikki vaattensa yöllä, että on aamulla puhdasta päälle. Toisinaan jouduin kuivattelemaan hiustenkuivaajalla...
Toisaalta tämä on minun ja mieheni ja meidän lastemme koti. En voisi leikkiä, ettei meillä vierailevat mieheni aiemmat lapset olisi täällä tärkeitä ja olisin huolehtimatta heistä. En minä jaottele lapsia tai yhteistä aikaamme kenelle mikäkin osa ajasta kuuluu.
mutta kyllä ne äiditkin osaa katos mieheni ex laittoi lapsen joka kuuluu hänen huollettavaksi (eli yhteis huolt mutta hän pääasiallinen hoitaja) niin arvaatkos kuka hoiti lasta omalla sairaslomalla kun lapsi kipeenä.. jep minäpä minä.. (ja kyseinen nainen kehtaa viellä kehuskella meidän perheellä ja hoidattaa lapset täällä;D)
noo minulla ei kyllä ole miehen lapsia vastaan mitään olenkin ehdottanut että kun toinen täällä jo asuu miksi ei sitten toinenkin.. kun on aika paljon täällä. toisin kun lapsi joka täällä asuu käy äidillään vaan 2kertaa kk mistähän tämä kielii??? btw äippä asuu ihan 2kilsan päässä et matka ei mikään este:D..
ihmisiksi, olisi varmaan parasta, että miehesi tapaisi edellisen avioliiton lapsiaan muualla kuin teidän kotonanne.
Kuten sanoin jo: etälasten asiat eivät sinulle kuulu. Sanoit, että et erottele lapsia mitenkään. Syytä olisi, ettet koko ajan astuisi lapsipuoltesi äidin varpaille. Jos exä on haukkunut sinua, se johtuu juuri siitä, että arvostelet häntä ja jopa pyrit syrjäyttämään hänet. Ei ihmissuhteissa pärjätä rähjäämällä joka asiasta ja puuttumalla sellaisiin asioihin, jotka eivät ole omassa vallassa.
Jos oikeasti kävisi niin, että lähihuolto siirtyisikin miehellesi, olisit taas valittamassa, että joudut huolehtimaan miehesi lapsista.
Mitä tulee vaihtovaatteisiin yms käytännön yksityiskohtiin, niin voihan miehesi (vaikka sinun avustuksellasi) ostaa lapsilleen vaihtovaatteita esim kirppikseltä. Eivät lasten vaatteet käytettyinä ostettuina ole kovin kalliita. Varavaatteet sitä paitsi jäisivät myöhemmin omille lapsillenne, koska he ovat ilmeisesti sisaruspuoliaan nuorempia.
teki niin tai näin - aina väärinpäin! Etkö voisi olla onnellinen että lapsesi ovat hyvissä käsissä kun ovat vierailulla exäsi kanssa? Tuntuu että koskaan ei ole hyvin : ( Yritä aloitaa oma elämä - saat muuta ajateltavaa. Äitinä nolottaa tuollainen kateellisuus.
Kunpa asiat olisivatkin noin mustavalkoisia kun yrität esittää. Itse et taida elää uusperheessä lainkaan?
Ydinperheet ja uusperheet ja sekalaiset uusperheet useasta jo eronneesta edellisestä uusperheestä on valitettava tosiasia. Vaikea juttu ,mutta minkäs teet... =)
Millä perusteella ajattelet, että lasten on hyvä tavata vain etäisäänsä, muttei uussisaruksiaan tai äitipuoltaan? Onhan tämä kokonainen porukka ihmisiä ihan oikeasti olemassa ja se mennyt aika siinä YDINperheessä jo mennyttä aikaa. Miksi pitäisi esittää, ettei muita ihmisiä ole olemassakaan omassa lähiperhepiirissä? Miksi lähiäiti saa elää parisuhteessa, jossa uusmiehellä on oikeus olla ja tehdä sääntöjä? Uusmies voi komennella tai viettää aikaa lasten kanssa (positiivisesti), jotka eivät ole hänen... eikö näiden lasten ole yhtälailla huono viettää aikaansa ihmisen kanssa joka ei oikeesti kuulu hänen ydinkotiinsa? Oikea isä saa olla yhtälailla mustasukkainen kuin äiti reilusta äitipuolesta, eikö?
Oikeastaan miksi uusisät (isäpuolet) on hyväksytympi juttu, kuin äitipuolet ylipäätään? Jostain syystä tuntuu, että usein omaksutaan eronneen miehen olevan syypää edellisen suhteensa rikkoutumiseen ja ns. äitipuolet ovat tietenkin aina ukkomiesten kimpussa... HALOO! On niitä pettäjiä ja jättäjiä molemmissa. Parisuhteen hoito on kuitenkin eriasia kun lasten huolto!!!
Aikuiset eroavat ja exät eivät kestä kuulla lastensa suusta kuinka mukavaa iskän ja äitipuolen kanssa on. Äitipuolihan ei saa olla missään asiassa parempi... =D
Ydinperheessähän sinäkin elät, etälapsiahan ei lasketa mukaan perheeseen. He vain vierailevat teillä. Kohtele heitä niin kuin muitakin vieraitasi.
Sen tähden myös neuvon, että vietätte lomanne vain oman perheenne kesken. Isähän voi sitten tehdä jonkun pienen lomamatkan vanhimpien lastensa kanssa.
Eikä sinun pidä mitään äitipuolta esittää, lapsillahan on oma äiti elossa, jonka velvollisuus on hoitaa heidän asiansa. Sinä olet vain heidän isänsä uusi vaimo. Anna isän hoitaa etälastensa vierailut ja heidän asiansa silloin kun he ovat teillä. Voit tietysti laitta ruokaa ja olla muutenkin kuin tavallisesti, mutta älä sekaannu etälasten asioihin.
Ongelmasi on siinä, että olet sekaantunut sellaisiin asioihin, jotka eivät sinulle kuulu ja kehittänyt niistä sellaisen ihmissuhde vyyhdin, että et itse siitä selviä. Keskity omiin lapsiisi. Lapsipuolesi ovat pian niin isoja, etteivät enää käy teillä säännöllisesti. Kaverit ovat pian tärkeämpiä kuin käynnit isän luona -ja hyvä niin.
joka kehotin ap:ta olemaan puuttumatta miehensä etälasten asioihin. Itselläni ei ole etälapsia eikä lapsipuolia ja elän ensimmäisessä avioliitossani, joten minulla ei ole tässä mitenkään oma lehmä ojassa. Miksi ihmeessä luulet, että minä olisin ap:n miehen ex-vaimo tai itse jotenkin samanlaisessa tilanteessa kuin tämä?
Näin vähän sivummalta näkee paremmin, mistä kenkä puristaa. Äitiys on pitkäjänteinen prosessi. Aktiivivaihe kestää siinä sen ajan kun lapset ovat alaikäisiä, mikä on kahden lapsen kanssa ainakin noin 20 vuotta. Ehkä ap:n miehen ex on vähän väsähtänyt murrosikäistensä kanssa, mikä ei ole mikään ihme. Ap ei kuitenkaan itse ole vielä murrosikäisten äiti, joten hänellä ei ole kokemusta näistä asioista. Kasvupyrähdysvaiheessa, jolloin lapsi kasvaa 10-15cm vuodessa, lapsilla on helposti liian pieniä vaatteita, koska niitä ei ehditä ostaa uusia tarpeeksi nopeasti.
Parasta jokaisen hoitaa vain omat asiansa ja jättää lähimmäisensä arvosteleminen vähemmälle. Sinä ainakin teit itsesi naurettavaksi kirjoituksellasi. Hei haloo, kaikki tälle palstalle kirjoittavat eivät itse ole uusperheongelmaisia!
ei kenenkään tarvitse äitiä tai äitipuolta esittää... ne on elämässä sellaisia rooleja joista ei palkintoja saa (rehellinen ei kaipaakaan).
Itse en uusperheen äitinä IKINÄ suostuisi VAIN pesemään pyykkejä ja laittamaan ruokaa etälasten viikkotapaamisen eteen. Mikäli he ovat osa perheemme arkea kuulumme siihen kaikki samalla tavalla. Ei meillä vieraitakaan kestitä täysihoidossa joka toinen viikonloppu ilman ehtoja tai osallistumista muuten. Ei se etälapsiin yhteydenpito ole mikään retki tai seikkailu meilläpäin. Retket tehdään porukalla kuten imurointikin!
Minulla on ihan OIKEA uusperhe, sillä omien lastemme lisäksi meillä asuu mieheni vanhin lapsi. Murrosikäisen mahduttaminen (äskettäin) meidän perheeseemme on kimurantti seikka. Enää ei ole kaksin istuttavia iltoja kun pienemmät on saatu nukkumaan... Uusperhe on mutkikas juttu, usko pois... Sitten mitä tuli niihin kasvupyrähdyksiin niin lapset kasvavat noin 8 cm joka vuosi ihan pienestä pitäen. Minulla on useampia lapsia, joten kokemuksesta tiedän kyllä.
Uusperhe on minulle eri juttu kuin sinulle. Lapsella on kaksi vanhempaa, joista toisen luona asutaan. Ei sen toisen oikean äidin/isän merkitys vähene (ainakaan ei pitäisi), jos vanhemmat eroavat. Meidän tapauksessa olen mielelläni mieheni tukena pitäessämme mieheni edelliset lapset "yhteisinä" MOLEMMISSA perheissä. Käytännössä se arki pyörii kuitenkin siinä omassa KOTONA, muttei sitä etävanhempaakaan sovi unohtaa.
Äitejä, isiä, äitipuolia ja isäpuolia on toki erilaisia. Toisia kiinnostaa molempien lapset ja toisia sitten taasen ei... Kuinka sitten voidaan olla samaa UUSPERHETTÄ, jos minä huolehdin vain omani ja mies omansa. Eihän mun mies ikinä veisi lapsiaan minnekään ja sitten minua haukuttaisi kamalaksi äitipuoleksi, kun vain omieni kanssa retkeilisin??!! =D
"ei ole äitipuolia",kun oma lapsi elossa...sen mukaan ei ole niitä sinun tekstisi mukaisia "lapsipuoliakaan",jos omat lapset ovat elossa ;)
Jo on ihmisellä logiikka...
No,joo.Tekstisi on katkeroituneen ihmisen marmatusta.
Kyllä se "isin uusi vaimo"on paljon muutakin,tasavertainen ja tärkeä ihminen perheessä...myös niille "isin etälapsille".
En koskaan aliarvioi ex-mieheni uutta vaimoa,tärkeä ihminenhän tuo on lapsillenikin!
Ja kyllä ne lapset haluavat isälleen mennä "vanhempinakin",vaikka murkkuikä painaa päälle ja kaveritkin tärkeitä ovat.
Isän merkitystä ei sopisi koskaan unohtaa,eikä aliarvioida.
onnellisesti ensimmäisessä avioliitossa ja ison perheen äiti? Mutta jos teille ei neuvot kelpaa, niin sillehän ei voi mitään.
Katkeroituneita ihmisiä tulee juuri siitä, että puututaan muiden asioihin. Jos jokainen hoitaisi omat velvollisuutensa, mutta varoisi puutumatta muiden asioihin, tämä maailma voisi olla paljon parempia paikka.
on uusperhe, jossa ASUU minun, sinun ja meidän lapsia. Mutta jos etälapset vain vierailevat perheessä, niin kysymyksessä ei ole uusperhe.
Äitipuolen rooli on tietysti erilainen, jos miehen lapset asuvat perheessä, siitä huolimatta, vaikka lasten oma äiti olisikin elossa. Alun perin äitipuolella kuitenkin tarkoitettiin naista, joka tulee lapsen kuolleen äidin tilalle.
Sinun perheestäsi ja sen tilanteesta ei tässä keskustelussa keskustella. Sinun tilanteesi uusperheen äitinä on erilainen kuin ap:n, joka ei ole uusperheen äiti, vaan ydinperheen äiti.
uskovainen, no nyt selvis sekin juttu, miks oot niin ahdasmielinen. Sun ajatuksiin ei mahdu kuin yks juttu ja se on se et sä oot aina oikeassa, heh uskisten kans on ihan turha puhuu, ne ei ymmärrä mitään mistään
Paras neuvoja toisten tilanteisiin onkin juuri hän, jolla ei ole mitään omakohtaista kokemusta näistä asioista. Vähän sama ilmiö miten lapsettomat naiset ovat juuri parhaita kasvatusexperttejä - omasta mielestään. :D
Toiseksi, on todella vaikea uskoa, että jollakulla olisi niin paljon tyhjiötä omassa elämässä täytettävänä, että viitsisi vaivautua tulemaan kirjoituspalstoille, jotka eivät edes mitenkään sivua omaa elämää.
Että hei haloo vaan itsellesi, uskoo ken tahtoo. ;)
"Oikeastaan miksi uusisät (isäpuolet) ovat hyväksytympi juttu, kuin äitipuolet ylipäätään?"
Koska samat pirttihirmut, jotka aikoinaan alistivat miehiään ja kohtelivat parisuhteessa epätasa-arvoisesti, niin sanovat. Pirttihirmuille ei ole olemassa muuta kuin yksi totuus kaikesta, ja se totuus on se, mikä itseä korottaa ja itsestä tuntuu hyvälle. Sama ilmiö kuin se, että väitetään miehen lähteneen tuosta vain, vaikka kaikki oli kunnossa, kun ei olla suostuttu näkemään ja hyväksymään miehellä olevan asiasta eri näkemyksen.
Miten mies nyt muka oikeassa voisi olla, että parisuhteessa muka jotain vikaa, että jotain pitäisi muuttaa ja ehkäpä itsenkin siinä laittaa itseään likoon? Ee-eei ei tarvitse, koska pirttihirmu sanoo, että tuollaista vikaa ei ole olemassakaan.
Sitten kun ero tulee, niin voi voi, kun pirttihirmu taas julistaa koko maailmalle, miten mies vain lähti, paha nainen vei väkisin, jne. jne. ;)
Että näistä syistä tuo tunnelma tulee mitä kuvasit.
Ja en yleistä, kaikki eivät toimi noinkaan.
Meillä on 11pv kerrallaan aina ydinperhe, ja 3 päivää uusioperhe. Mieheni lapset kuuluvat tietenkin myös meidän perheeseen, ovat yhteisten lastemme veljiä ja siskoja (puolia ei meillä käytetä nimityksenä). Ovat joskus sanoneet minua äitipuoleksi, minkä olen korjannut, että vaikka periaatteessa roolini sen suuntainen onkin, ja lapset minulle rakkaita kuin omani, äitipuoli voi olla vasta sitten, jos omaa äitiä ei ole. Kutsuvat minua siis ihan nimeltä.
Mutta he itse puhuvat heillä olevan kaksi perhettä, äidin perheen ja isän perheen, ja kyllä tässä kohtaa kuuluu ajatella lapsia, eikä ajallista läsnäoloa. Täysin hölmöltä tuntuisi kutsua omien lasteni sisaruksia vierailijoiksi. Tämä on heidän toinen kotinsa, jonne he ovat aina tervetulleita.
"Mistä minä muka olisin katkeroitunut...onnellisesti ensimmäisessä avioliitossa ja ison perheen äiti.." "Katkeroituneita ihmisiä tulee juuri siitä, että puututaan muiden asioihin."
Eli sinä ei-uusperheellinen (uskoo ken tahtoo) tulet tänne uusperheellisten palstalle puuttumaan uusperheellisten asioihin niinkö? :D
Itsehän sitten juuri teet sitä, mikä mielestäsi tekee maailmasta huono paikan ja ihmisestä katkeran.
"Jos jokainen hoitaisi omat velvollisuutensa, mutta varoisi puuttumasta muiden asioihin, tämä maailma voisi olla paljon parempi paikka."
Ehkäpä sinun kannattaisi seurata omaa neuvoasi? :)
aina ovat. Minulla on osa lapsista jo aikuisia, osa taas on vielä kotona. Ne, jotka eivät enää asu meillä, käyvät meillä vieraisilla ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Eivät esimerkiksi mene itse ottamaan ruokaa jääkaapista tai tee mitään muutakaan lupaa kysymättä. Samoin käyttäydyn minä, kun käyn lasteni, vanhempieni tai sisarusteni luona kylässä.
Rasitat itseäsi turhan päiten tuolla kahden kodin ideologialla. Mutta omapa on asiasi, jos haluat tehdä kaiken vaikeimman kautta ja sotkea ihmissuhteesi.
niin mielestäsi omien lastesi koti olisi vain lähi-isänsä ja tämän vaimon luona, sinun ja mahdollisen kumppanisi koti olisi SINUN OMILLE LAPSILLESI vain kyläpaikka? Siitäkin huolimatta että lapset itse kertoisivat pitävänsä kumpaakin kotia kotinaan, ja kumpaakin perhettä perheenään?
No, onnea vain valitsemallesi kylmänkalskealle tielle.
Niin ja aikuiset eivät ole verrattavissa lapsiin, aikuisilla lapsilla on oma koti, silti he puhuvat vanhempien kodeista lapsuudenkoteinaan. Että esimerkkisi on kyllä vähän kaukaa haettuja.
Ainoa asia mistä olen samaa mieltä kanssasi, on se, että oikea uusioperhe on nimenomaan sellainen, missä pääasiallisesti asutaan, etäuusioperhe on vain osa-aikainen uusioperhe, eikä siis oikeastaan täytä samalla tavoin uusioperheen kriteerejä.
Mutta kyllä, meidän perheeseen kuuluu totta kai yhteisten lastemme sisarukset, eivät he mitään vieraita ole, heillä on täällä kodissa yhtälailla omat huoneet ja tavarat, polkupyöristä vaihtovaatteisiin. koulujen lomilla aikaa vietetään täällä enemmänkin. Väliajat olemme tosiaan tavallinen ydinperhe. Ei tämä mitenkään monimutkaista meille ole elää, ei tässä muuta tarvita kuin järkeä ja sydäntä.
saa kirjoittaa mille palstalle hyvänsä.
Olen nähnyt aivan tarpeeksi uusperheitä ja niiden ihmissuhde vyyhtejä lasten kannalta, koska mieheni vanhemmat ovat eronneet, ja hänen isänsä on avioitunut uudestaan ja vävyni vanhemmat ovat eronneet ja perustaneet tahoillaan uusperheet.
Kyllä koko yhteiskunta kärsii tästä avioero- ja uusperhebuumista ihan tarpeeksi ilman vouhotusta ja sekoiluakin. Jos eivät tervejärkiset ja hyvää tarkoittavat neuvot kelpaa, niin sille minä en voi mitään.
On kyllä totta, että rikoin omaa teesiäni vastaan, kun tulin tänne neuvomaan. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön, sanotaan.
itsesi voivan olla tuon poikkeuksen missä asiassa tahansa. ;)
Taidat kokea paljonkin ylemmyyttä toisiin nähden?
Tiedätkö mitä, sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä sille, miten esim. minä olen päättänyt näistä asioista ajatella. Koska elämämme on näyttänyt, että meillä tämä toimii näin erinomaisesti. Miksi siis muuttaa toimivaa siksi, että joku ylemmyyttä tunteva on mielestään poikkeus joka vahvistaa säännön?
Silti ajatusten vaihto on aina hyvä asia, tässäkin kohtaa oma ajatukseni vahveni. Ehkä se johtuu siitä, että ap:n kuvaamaa ongelmaa minulla ei ole. Jossain muussa kohdin saattaisin ottaa neuvoja hyvinkin vastaan, jos jokin asia olisi omin voimin toimimaton.
että muut ihmiset elävät eri tavalla kuin sinä tahtoisit heidän elävän?
Totta, eikö olekin kaameaa, kun elämässä on asioita, joihin vain yksinkertaisesti ei voi vaikuttaa?
Avioero ja uusperhebuumi on totta kai huolestuttavaa. Eli se mihin pitäisi tulla parannusta, on ihmisten avioliittoon meno, lasten teko ja parisuhteen hoito. Näihin kohtiin kun iskettäisiin kunnon kurssitukset ja koulutukset ja leiritykset, ennalta ehkäistäisiin avioeroja, jota kautta ennalta ehkäistäisiin uusperheitä.
Silti tapahtuneille asioille ei enää mitään voi, ainoastaan tuleviin on vaikutusmahdollisuuksia. Se, että joku löytää uuden onnen epäonnistumisen jälkeen, ja onnistuu suojelemaan lapsiaan siinä prosessissa aikuisten riidoilta, on mielestäni hieno asia. Kaikki uusperheet eivät ole niin kovin ongelmallisia katsos, joissakin asiat toimivat jopa paremmin, kuin alkuperäisessä ydinperheessä. Lapsille ei ole turvallista olla jatkuvassa ahdistuksen ja riitelyn ilmapiirissä, jos asiat ovat hyvin uudessa suhteessa, riittää vanhemman energiaa paljon enemmän myös lapselleen.
Ehkäpä sinun kannattaisi mennä avioliitto- ja avoliittopalstoille kertomaan hyviä neuvoja miten parisuhdetta pidetään kasassa, ja miten selvitään karikoista, ja miten selvitään pikkulapsiajan raskaista puolista - siitä voisi olla huomattavasti enemmän apua tähän yhteiskunnan kärsimykseen, josta niin kovin olet huolestunut.
keskustelun aiheena, vaan ap:n ongelmat.
Ei avioeroa ole mikään pakko ottaa, vaan kysymys on aina puolisoiden/toisen puolison omasta valinnasta. Ei myöskään ole mikään pakko uusperheellistyä avioeron jälkeen.
Minusta ainakin ap voisi kysyä mielessään, mikä on mennyt kahden kodin systeemissä pieleen. Hän ei ole yksin. Moni muukin on epäonnistunut tuollaisissa kuvioissa. Itse asiassa on yleisempää epäonnistua kuin onnistua osa-aika uusperheen äitinä.
Jos sinun perheessäsi tuo kahden kodin systeemi on osoittautunut toimivaksi, niin onnittelen. Emme kuitenkaan täällä nyt keskustele sinun asioistasi, vaan yritämme pohtia ap:n tilannetta ja auttaa häntä neuvoillamme.
ollenkaan omaa elämää, kun joudat vahtiin toisten elämää noinkin tarkoin.
Ja se joka itsensä ylentää alennetaan... menikö se niin siellä paksussa kirjassa?
Mutta muuten, suutari pysyköön lestissään.
saa katsoa jääkaappiin ja käydä suihkussa. kotihan se on tämäkin vaikka heillä on omakin koti
Tässä nyt sitaattia viestistä johon vastasin. Eli toit itse oman elämäsi esiin, kuten toin minäkin.
"Minulla on osa lapsista jo aikuisia, osa taas on vielä kotona. Ne, jotka eivät enää asu meillä, käyvät meillä vieraisilla ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Eivät esimerkiksi mene itse ottamaan ruokaa jääkaapista tai tee mitään muutakaan lupaa kysymättä. Samoin käyttäydyn minä, kun käyn lasteni, vanhempieni tai sisarusteni luona kylässä."
"Rasitat itseäsi turhan päiten tuolla kahden kodin ideologialla. Mutta omapa on asiasi, jos haluat tehdä kaiken vaikeimman kautta ja sotkea ihmissuhteesi."
Eiköhän tuohon jälkimmäiseen kaneettiisi ollut aiheellista vastata, että yks'oikea ajatuksesi ei päde kaikkien kohdalla. Valitettavaa, että joidenkin kohdalla kuitenkin.
Onko sinulle uhka, jos joku kyseenalaistaa näkemyksiäsi tai tuo esimerkein esille, että muullakin tavoin voi asiat olla.
Mitä tulee ap:n ongelmiin, hän ei missään kohtaa minun mielestäni esim. sanonut olevan ongelmallista sen, että kokee miehen lapset osaksi myös omaa perhettään. Joten miten asiaa auttaa mielestäsi se, että neuvot häntä hylkimään noita lapsia, olemaan murehtimatta ja välittämättä?
Siitä olen samaa mieltä, että päävastuun tulisi löytyä omilta vanhemmilta, eli isän perheessä isältä, äidin perheessä äidiltä. Mielestäni kommenttisi: "Itse asiassa on yleisempää epäonnistua kuin onnistua osa-aika uusperheen äitinä" ei myöskään mitenkään kosketa alkuperäistä ongelmaa, tai mistään ei edes ole löydettävissä viitteitä siihen, että voisit kutsua ap:ta epäonnistuneeksi. Mielipiteesi ovat asenteellisia ja mustavalkoisia, siksi niihin puutun.
Kyllä on totta. että ei ole avioeroa pakko ottaa tai uusperheellistyä eron jälkeen, mutta miten tuokaan vastaa ap:n ongelmaan? Ero on jo tapahtunut, ja uudet ihmiset löytyneet, joiden kanssa perhe perustettu. Paljoako hyödyttää jälkiviisaus?
Sinun elämäsi ei ole keskustelun aiheena, se on totta, mutta minua kiinnostaisi tietää miten pystyt eläytymään tilanteeseen, koska niin hanakasti tarjoilet "apuja". Eläydy ja mieti miten itse tosiasiassa ajattelisit, jos eroaisitte, ja miehestäsi tulisi lähi-isä, sinusta etä äiti. Olisitko todellakin valmis sanomaan sen jälkeen, että vain lähi-isän luona on SINUNKIN lastesi oma koti ja perhe, sinä etä-äitinä olisit vain kyläpaikka ja perhetuttu, joka nyt sattuu olemaan äiti?
Tässä pointti miksi eroperheen lapsilla on kaksi kotia ja kaksi perhettä eron jälkeen. Toinen perhe on päävastuussa ja koti "ykköskoti", toinen perhe pienemmässä vastuussa ja "kakkoskoti". Huomionarvoista on, että näiden kotien suhteet voivat muuttua myös toisinpäin, lapset kasvaessaan saavat itsekin vaikuttaa asumispaikkaansa.
pitää kirjoittaa netin keskustelupalstalle, niin onhan se silloin ehkä jonkin asteista epäonnistumista.
Ap:n ongelma on siinä, ettei hän osaa asettaa rajoja itselleen eikä muille. Hän antaa toisaalta käyttää itseään hyväksi. Hänhän sanoi, että miehen exä olettaa, että hän huolehtii kaikesta. Toisaalta hän ottaa murheekseen sellaisia asioita, jotka hänelle ei kuulu. Halusin auttaa ap:ta näkemään nuo rajat, katsomaan asioita vähän etäämmältä. Sen tähden ehkä tulin hiukan liioitelleeksikin asioita.
Sanani olivat tarkoitetut vain ap:lle, eikä kaikille perheenäideille, joiden huusholleissa miehen etälapset viettävät osan aikaansa.
Minusta lasten oman äidin pitäisi huolehtia heistä paremmin. Lasten isä on se henkilö, jonka kuuluu puhua asiasta. Nyxän ei kannata sekaantua asiaan, kun ihmissuhteet ovat nyt jo tulehtuneet.
Huomautan kuitenkin, että jokainen kansalainen voi räikeissä lasten hoidon laiminlyöntitapauksissa kääntyä lastensuojeluviranomaisten puoleen, vaikka nimettömänä. Ap:n kirjoituksesta ei kuitenkaan käynyt ilmi, mikä on tosiasiallinen tilanne. Enemmän siinä kuvastuu mielipide ero ap:n ja miehen exän välillä.
Periaatteellisiin juttuihin tai muiden perheiden asioihin en halua tässä ottaa kantaa. Ap:n kuitenkin kannattaisi pysyä hiukan syrjemmällä miehensä ja tämän exän välisistä asioista.
siis siihen kuulee mun mies ja meidän kolme lasta. Miehelläni on yks aikaisempi lapsi, joka ei asu meillä virallisesti, mutta lapsella on täällä oma huone ja tavaroita / vaatteita.
Millainenkohan mieheni perhe sitten on??? Ydinperhekö kuten minulla myös, mutta me hölmöt ollaan mojoitettu tämä VIERAILIJA meille yhtälailla kun omat lapsemme. Mieheni suorittaa lapsestaan elatusmaksua (miksi?), vierailijasta, joka ei edes kuulu perheeseen??? =D
Se, että vanhemmat eroaa ja löytävät uuden onnen EI KAIKETI tarkoitaettei aiempaa isyyttä tai äitiyttä enää olisi. Omat lapset ovat toivottavasti omia myös eron jälkeenkin...
En siis edellenkään aio kohdella mieheni aiempaa lasta vierailijana ja oletan hänen löytävän meillä itse mm. jääkaapille jos nälkä alkaa tuntua. Teen toki perheelleni joka päivä ruoan. Mikäli minun odotettaisi passaavan häntä aamusta iltaan "vieraana" olisi se aika ´kummallista, suorastaan. Yhteiset lapsemme laittaisivat itselleen voileivät ja minä kantaisin VIERAILIJALLE sievällä pikku lautasella,vai??? =D
Sanonpa vain, että kaikkea sitä kuulee... =D
Kerronko illalla miehelleni, ettei hänen oma lapsensa ole enää hänen perhettään kun eivät asu yhdessä?
Meilläkään ei puhuta puolikkaista. Jos tarkkoja ollaan, niin minulla itsellänikin on puolikkaita sukulaisia ja lapsillani puolikkaita sisaruksia...
MITÄ IHMEEN PUOLIKKAITA??? Ihan tavallisia kokonaisia lapsia ja aikuisiahan nämä ihmiset ovat. Lasteni sisaruksilla on puolikkaita myös toisen vanhempansa puolelta. Pitäisikö nämä puolikkaat jaotella jotenkin erilailla sisarusten kesken kun ne KOKONAISET?
Aikuiset on joskus suorastaan hulluja. Ei kai sisaruksia pidäkään jaotella sukusolujen mukaan erilaisiin asemiin?
Omassa kotonamme hyväksyn omieni lisäksi tuon puolikkaan, joka asuu meillä ja sitten sen puolikkaan joka asuu muualla. Jos oikein tarkkaan heitä katson niin ne viihtyy meillä kaikki ihan kivasti ja ne on kaikki LAPSIA!!!
Pakko vastata sinulle.
Ydinperhe, yksinhuoltaja, viikonloppulapsi, uusperhe, etäisä, äitipuoli, lähiäiti, elatusvelvollinen, sisarpuoli, ex muija, vaimo...
Ne on kaikki sellaisia nykyaikaisia perhesanoja. Lystikästä niissä on se, että niiden kaikkien takana on ihan todellinen ihminen joka asuu ihan todellisessa kodissa. Siinä todellisessa kodissa ne onnelliset ydinperheen lapset eivät aina välttämättä ymmärrä miksi ne viikonloppulapset käyvät vain viikonloppuisin... miksi niillä on eri äiti tai miksei ne tulleetkaan vaikka niin sanottiin.
Ydinperheen lapset asuvat ydinäidin ja ydinisin kanssa, joka on toiselle ex isäpuoli ja toinen nyky-äitipuoli yhdelle...
Sanopa siinä sitten ettei jotkut asiat kuulu yhdelle tai toiselle vaan sille kolmannelle. Nämä asiat kun kuitenkin ovat sekaisia ja ihmisiä niiden ympärillä paljon ja joskus jopa ihan liian paljon. Muttei ne kuitenkaan ole niin heppoisia ja yksinkertaisia, etteikö ydinperheessä elävä äiti niihin ottaisi kantaa silloin kun hänen YDINMAAILMANSA hajoaa viikonloppulasten tullessa visiitille.
Kyllä se ex osaa sotkeakin asioita ja mikä sillä on oikeus sotkea ydinlasten asioita / kuvioita?
Mies ei uskalla puuttua kaikkiin epäkohtiin, koska pelkää exän hankaloittavan tapaamisia. Kyseessähän on kuitenkin miehelle tärkeät ihmiset, omat lapset. =)
Olen soittanut aiheesta paikalliselle lastenvalvojalle, muttei ne mitään osaa sanoa. Juttelevat mukavia ja neuvovat olemaan riitelemättä jos lapsilla ylipäätään on vaatteet päällä...
Meitähän riittää =asioihin nokkaansa tunkevia nyxiä ja lapsia aseenaan käyttäviä exiä =(
silloin kun mieheni on omissa riennoissaan. Me ollaan kotosalla molemmat töitä lukuunottamatta hyvinkin tiiviisti kun nämä perheessä pyörivät lapset ovat niin eri ikäisiä. Ei täältä oikeastaan edes pääse pois... =D
Jos mieheni pitäisi minua lastenhoitajana omilleen niin enhän minä täällä enää olisi. Käsittääkseni kunnallinen päivähoitokin tarjoaa siitä hommasta ihan kohtuullista palkkaa.
Nyt olen jo samaa mieltä suurimmasta osasta sanomisiasi. Epäonnistumisen koen enää liian vahvana ilmaisuna, vaikka lievensitkin sitä "jonkinasteisella".
Mielestäni se, että ihmiset miettivät ongelmia keskustelupalstoilla, on hyvä keino saada monenlaisia näkökulmia asioihin, usein jotain sellaistakin, mitä ei ole ennen tullut ajatelleeksi. Se on oman tien hakemista jotta onnistuisi, ei siis vielä epäonnistumista. Mutta mitäpä tästä enempää vänkäämään.
Jos ottaisit kantaa periaatteellisiin juttuihin, olen muuten aivan varma, että loppupeleissä olisit kanssani samaa mieltä siitä, että erolapsilla on kaksi kotia, ja kaksi perhettä, toinen toki ensisijaisempi kuin toinen. Mutta hyvä on, jos et halua myöntää tätä asiaa, niin ei tarvitse. ;)
Alennusmyynneistä ja kirppareiltakin saa kivoja vaatteita. Ostakaa oma vaatekerta, jota käytätte kun lapset ovat teillä. Ja kertokaa lapsille, että ne vaatteet ovat teillä oloa varten, että teidän kuuluu huolehtia niistä vaatteista, mitä teillä pidetään, ja äidin sitten niistä vaatteista, joita siellä pidetään.
Ehkä ei kannata lähteä tekemään asiasta liian suurta, jos kerran lastenvalvojat ovat tuota mieltä. Sanot lasten isälle, että antaa sinulle lasten vaatteita varten 100-200 euroa, ja menet hakemaan ne vaatteet, jos isä miehenä ei oikein mitään niiden päälle ymmärrä. Kirjailet sitten pesulappuihin vaikka kadun nimen, että ei jää epäselväksi missä osoitteessa kyseisiä vaatteita pidetään.
Olen siitä samaa mieltä, että vaikka on hienoa, että välität ja huolehdit, älä ota itsellesi liian suurta taakkaa toisten lapsista. Koska sinulla ei ole mitään laillisia vaikutusmahdollisuuksia, sinun pitää saada isä toimimaan niissä asioissa, joissa todella on murehdittavaa. Vaatehuolto ei ehkä kuitenkaan ole suurin murhe mitä eteen voi tulla. Osta teille jotain kivoja vaihtovaatteita, luulenpa että äidinkin tykönä on oikeasti niitä kivojakin vaatteita, ehkä vain ei halua laittaa niitä mukaan koska pelkää että unohtuvat isän luo.
kaikille lasten ympärillä hääriville aikuisille (tuo huolehtimínen nimittäin).
Huolehdi oman kotisi sisäpuolella niin kuin osaat ja jaksat. Anna äidin hoitaa asiat omassa ympäristössään. Kyllä se ennenpitkää näkyy jossakin, jollei asioita hoideta äidin taholta ollenkaan. Lapset huomaavat sen isompina jo itsekin... Kokemuksia?
siitä et nyksä haukkuu miehen lapset ja heidän äitinsä, kuin tässäkin. Lasten äiti ei osaa mitään, vaan nyksä osaa kaiken ja hyvin..heh hee...
Miksi on viakee hyväksyy toisen naisen lapsia, kun ne kuitenki on miehen rakkaita?
Tuntuu niin oudolta että aina se äiti haukutaan joka ei osaa yhtään mitään nyksien mielestä vaikka jokainen äiti tietää että osaa?
Provo mikä porovo, ainakin tälläisistä jutuista saa keskustelua aikaan. Näissä on se ärsyke, joka on tehty tahallaan. En mene lankaan.. heh hee...
En ole sanonut mitään pahaa etälapsista. Me tulemme hyvin juttuun ja he ovat meillä todella usein ja säännöllisesti.
en paremmin sano.
Oliko kuvaus lasten äidistä jotenkin sinuun osuva, vai miksi napsahti?
Ei ap sinusta kirjoittanut - vai?
Eikä kukaan väitä että kaikki äidit noin toimisivat. Jotkut valitettavasti toimivat, mutta ei ole yleistettävissä kaikkiin.
ole itselläni sen suurempaa. Minulla itselläni on asiat ihan loistavasti kunnossa. On koulutus ja työpaikka sekä ihanat lapset ja aviomies. On omakotitalo ja iso puutarhakin (kukkiakin). Olohuoneeseen laitoin juuri uudet verhot ja lapsille sain viimeisellekin hankittua sopivankokoiset syysvaatteet. Nurmikkokin tuli leikattua äskettäin, että ei ole semmoinenkaan rästissä. =D
Voisinhan toki olla liiemmin murehtimatta noita etälapsia. Oikeastaan mitä se MINULLE kuuluukaan.
Muistathan sinä ihana lähiäiti tai naapuri tai naapurin paras ystävätär silloin olla arvostelematta minua, kun vertaat mieheni kaikkia lapsia toisiinsa?! Katsos kun erilaiset ihmiset huolehtivat erilailla lapsistaan. Ei sen ole väliä, että isä on sama jos äidit ovat ihan erilaisia. Hulluhan sen miehenkin täytyisi olla, jos samanlaisen naisen naisi vielä uudelleen =D
Niin, että sinä etälapsi kiukuttele vain. Ei sinun pidä olla kateellinen etäsiskolle uudesta syystakista kun omastasi sentään menee vielä napit kiinni, jotenkin! =D
Jätä sen naisen sanomiset ja tekemiset täysin omaan arvoonsa.Vie vain moisen murehtiminen liikaa energiaa.
Jättäkää mennyt taakse ja keskittykää tulevaan...ei pidä antaa ilkeille ihmisille periksi,niitä suututtaa eniten se,ettei heistä piittaa lainkaan.
Ymmärrän että suututtaa,kun ei lapsen asioita/lapsia hoideta asianmukaisesti.Mieheni ex toimii samoin..
Ei hanki lapselle uusia vaatteita,eikä hoida esim.lapsen kuivaa ihoa,tai pue häntä sään mukaisesti.Kesä kuumilla oli sadeasut laittanut mukaan(aurinko paistoi kuumasti),sekä pitkät kalsarit...
Lapsen puolesta säälittää...mutta keinot on vähissä.
Aika paljon tämä aihe herättää ihmisissä tunteita. Kaikenlaisia ja saa sellaisetkin liikkeelle, jotka itse eivät tiedä millaista on olla reilu omille ja sen toisen lapsille... ainakin siis yrittää.
Vaikea mahduttaa kaikki ajatuksensa ja tietämänsä "vääryydet" pieneen tilaan. Sinun kommenttisi oli juuri kuin meiltä.
Mieheni etälapset ovat tulleet kesällä tonttumekossa ja talvella helletopissa. Kuumeessa ja oksennustaudissa olen heitä hakenut niin, että vasta autossa huomaan heidän olevan sairaana. Tänä kesänä hoidin mm. silmätuhehdusta etälapsista ja toivoin salaa, että olisi saamari edes tarttunut siihen lasten äitiinkin! =)
Joku kommentoi minulle aiemmin, etten ymmärrä vain kuinka lapset kasvavat, mutta jos lapset tulevat meille joulukuun lopussakin vielä lenkkareilla ja syystakissa!!! Hei haloo!!!Silloin jouduin kyllä hankkimaan jo itse sen toppatakin. Ei tuollaista voi vierestä katsoa =(
Äidin luona lapset ovat melkein kavereilla tai majailevat kavereineen kotonaan. Äiti itse on melko usein poikaystävällään jopa yön yli. Lasten jutuista minä näitä olen poiminut, mutta kun he eivät kerro juuri mitään (äiti on kieltänyt).
Ongelma onkin osaltaan se, että en halua sanoa pahasti lapsille heidän äidistään tai hänen toimistaan. Äiti on lapsille tärkeä enkä äitipuolena halua kiistellä heidän ajatuksissaan siitä kuka on hyvä tai paha. Pukeutumisessa neuvon ja puhtaudessa, mutta minkäs teet kun se kotikasvatus on NIIN tiukassa...
Toiset meistä on hyväksi käyttäjiä ja osaavat sen taidon.
On vain sääli että äiti unohtaa lapset omassa "katkeruudessaan/halussa olla parempi kuin sinä" Onneksi lapsilla on kuitenkin kaksi järkevää aikuista elämässään, sinä ja isänsä. Olkaa tukena ja apuna, sillä yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Totuuskin paljastuu enemmin tai myöhemmin, kuten totuudella on tapana tulla esiin.
Ihanaa syksyä
meillä tilanne se, että odotetaan tulevaa kun lapsi vielä vähän kasvaa ja voi itse päättää asuuko meillä vai täysin lapsen edun unohtaneen äitinsä luona. tsemppiä kaikille raskaassa tilanteessa eläville nykyetä-äitipuolille, jotka aidosti ovat huolissaan lasten hyvinvoinnista. tulee se päivä vielä että lapset meitä kiittävät turvallisesta aikuiskontaktista.
kuin kukaan muukaan. Sen täd
hden mies sinuakin moittii ja haukkuu! Sinä taas puolestassyytät lasten OMAA äitiä,joka taatusti osaa lapsensa hoitaa paremmin kuin kukaan muun.
On typerää ja sivistymätöntä touhua sun tekosi.
Kuulut varmaan ihmisiin, jotka löytävät vikaa joka asiasta tullakseen itse itselleen tärkeäksi. Kun muut sitä ei tee.
Äiti on pyhä asia monelle, mutta valitettavasti se rooli on joillekin ihan liian suuri hoitaa. Eihän meistä kaikki ole valmiita koskaan siihen suureen päärooliin. Joka päivä oppii jotain uutta ja toisaalta huomaa asioita, joista olisi voinut suoriutua paremminkin.
Se, että erolapsella voisi olla kaksi rakastavaa ja huolehtivaa kotia olisi mielestäni mahtava juttu. Eihän niissä perheissä aikuisten tarvitse tuntea erityistä lämpöä kotien välillä (oikeastaan se olisi ihan suotavaakin) kunhan huolehtivat lapsen / lasten asioista hyvin YHDESSÄ.
vouhotusta semmonen. Koti on se jossa on kirjoilla ja johon posti tulee. Että se siitä.
siellä missä sydän on, ja lapsilla on kaksi kotia.
Heillä on huoneet täällä meillä samoin omat tavarat, vaatteet, ja sitten oman äitinsä luona.
Eivät he ole vieraita meidän kodissamme vaan he ovat omassa kodissaan täälläkin.
Jos sinä olisit etä-äiti, olisitko siis sitä mieltä, että OMIEN lastesi koti olisi vain ja ainoastaan lähi-isänsä luona?
Olisivatko sinusta SINUN OMAT LAPSESI vain vierailijoita sinun kodissasi? Petaisit heille vierashuoneen sohvan siksi aikaa kun kyläilevät? Matkalaukku mukana, ei omia tavaroita ja vaatteita sinun luonasi? Omat lapsesi pelkkiä "vieraita", koska käytännön järjestelyjen vuoksi asuisivat suuremman osan aikaa isällään?
Miten KYLMÄ voi ihminen olla?
Niin, meillä lapset tulevat tänne toiseen kotiinsa omiin huoneisiinsa, omien tavaroidensa ja vaatteidensa ja omien sisarustensa luo, erityisesti OMAN ISÄNSÄ luo joka toinen viikonloppu. He sanovat itse tätä toiseksi kodikseen ja tätä toiseksi perheekseen. He ovat myös tämän perheen jäseniä, vaikka ajallisesti vähemmän kuin toisessa perheessään. He ovat myös tässä perheessä rakkaita ja tärkeitä.
Ja meille muuten on tilattu molemmille toivelehdet myös tähän osoitteeseen...
joka toinen viikonloppu sen toisen biologisen vanhempansa luokse mielestäsi? Jos se ei mielestäsi ole koti niin eikö sitten tapaaminen voisi olla pikaisempikin (ei tarvitsisi häiritä vieraiden ihmisten kotirauhaa)?
Tällaiset kakkoskodit, joissa järjestetään viikonloppulapsille omaa tilaa on upeaa. Mietihän vain lapsen näkökulmasta asiaa. Eikö olekin aika tervetullut olo, kun välitetään ja kuitenkin kuvioissa on jotain omaa?
Itse elän uusperheessä, jossa on mukana myös vieraileva viikonloppulapsi. Hänellä on täällä omat kaapit vaatteille, tavaroille ja sänky. Osaltaan se kyllä johtuu siitä, ettei äitinsä laittanut hänelle mitään koskaan mukaan (pyydettiin ja pyydettiin)... mutta eipä tuon suuremmin väliä. Nyt ei tarvitse tapella vaatteista, kun täällä on. Keksiköön ex uuden tavan hankaloittaa meidän arkea! =)
ollut kuin yksi koti, talo jossa asuvat vakituisesti minun kanssani. Siitä meillä on asiat hyvin, ettei heidän ole tarvinnut reissata kotinsa ja isän asunnon väliä koskaan, kun isä vähät välittää heistä. Syy: uusi nainen on parempi kuin oma perhe ja omat lapset.
Joten en pysty sanomaan kuin omasta puolestani, että lapsilla ei voi olla kuin yksi koti.
Se, että oma ex-miehesi on kääntänyt sinulle ja lapsillenne selkänsä on aika selvä juttu. Lapsillasi on yksi koti. Sehän ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yleisellä tasolla kaksikin kotia voisi olla mahdollista. Kaikki etävanhemmat eivät käännä uutta lehteä elämässään niin päättäväisesti, että "vanhat" lapset tippuvat kelkasta.
Itse nyxänä en antaisi mieheni tehdä aiemmille lapsilleen noin. Pidän itse ahkerasti huolen siitä, että varmasti pysyvät kuvioissa. Mieheni exä saa kuitenkin pysyä poissa minun tontiltani.
Jännä et susta tuntuu pahalta vieraiden ihmisten asiat. Meil on asiat loistavasti. Ei tarvi riidellä exx miehen kanssa eikä sietää lunttuja tontillani ja lasten elämässä.
Lasten elämä on ollut ainahyvin, kun ei isä tykkää ei tupata.
Niin yksinkertaista se on. Turha alkaa roikkua ihmisessä joka ei ole meidän arvoinen. Väkisin ei elämää rakenneta.
Aina tulee parempaa tilalle kun jostain joutuu luopumaan. Meillä ainakin.
Sure omia asioita, älä meidän, emmehän itsekkään sure.
Eikä voi kuin sanoa, että paska isä.
Juu, sinun lapsillasi on tietenkin vain yksi koti.
En ymmärrä ns. isejä, joille omat lapset eron jälkeen eivät merkkaa mitään. Enkä kyllä nyxiä, jotka huolivat miehen, joka voi olla niin KYLMÄ että "unohtaa" omat lapsensa. Hirveää!
Niin minä siis kysyin tuosta jossittelusta, mutta ymmärrän että teillä ei tietenkään ole muuta vaihtoehtoa kuin yksi koti, joka siis joissain tilanteissa on jopa välttämätön vaihtoehto erotilanteessa. Joskus on lapsia suojeltava, joskus taas toinen vanhempi voi tehdä niin käsittämättömän teon, että hylkää omat lapsensa. Joskus lähi puolestaan tekee kaiken oman pahan olonsa vuoksi niin vaikeaksi, ettei etällä ole muuta vaihtoehtoa kuin perääntyä kokonaan taustalle. Että toki näissä tilanteissa erolapsilla on vain yksi koti, eikä sitä käy väheksyminen.
Surullista ulkopuolisen ja empatiaan kykenevän silmiin asiasta tekee se, että lapset ovat menettäneet toisen ainutkertaisen vanhempansa. Lapsen psykologinen kehitys -minäkuva, itsetunto- selviää vaikeasti siitä kolhusta, että toinen itselle tärkeä vanhempi on tullut joko täysin pahaksi tai hylännyt eli tehnyt lapsensa täysin pahaksi (lapsen ajatusmaailman mukaan).
Jossain taustalla kolkuttelee tosiasia omista juurista, omasta vanhemmasta, joka peittyy negatiivisuuden tai salamyhkäisyyden alle, kun kontaktia ei enää ole. Aikuisiällä näitä usein käydään läpi vaikean masennuksen kautta. Tai sitten haetaan se kontakti uudelleen ja selvitetään asiat perin pohjin.
Tämä ehkä selittää sen, miksi joku voi surra puolestanne (lasten puolesta), vaikka onkin vieras.
tarkoittanutkaan surra. Älä ymmärrä sanojani väärin. Olen pahoillani vain lastesi takia, että isänsä on heille selkänsä kääntänyt. Sinun ja entisen ukkosi välit on olleet ja menneet (oma asianne). Katsos kun minun mielestäni lapsia ei maailmaan synny ilman, että sen kaksi aikuista aikaan saavat yhdessä. Aikuisilla on omat kuvionsa parisuhteessa ja jos ei yhteen sovita niin parempihen se kai on sitten erota.
Näen asian vain niin, että vaikka aikuiset erovat niin kenenkään ei pidä erottaa lapsia siinä tilanteessa vanhemmastaan (ellei syytä pelätä OIKEASTI lapsen puolesta). Vanhemmat voivat olla katkeria ja vihaisia toisilleen, mutta tuskin siitä kiitosta keneltäkään ansaitsee, jos lapsen ja aikuisen välit tahallaan sotkee. =(
Ei se tee sinustakaan parempaa äitiä jos haluat itse pitää entisen ukkosi poissa lastesi elämästä. Isä se on silti, vaikkei koskaan enää näkisi lapsiaan. Älä siirrä omaa katkeruutta lapsillesi, eihän isä ole heidän aviomies!
tuollasta luuseria! Ei edes lapse, en minä eikä yhteiset ystävämmekään! Meille kaikille oli hyvä että häipyi, itse. Ehkä emme itse olisi osanneetkaan lähtä.
Ei ole sinun asiasi arvostella kuka on hyvä äiti ja kuka ei. Me jokainen tiedämme sen katsos ihan itse.
Minä olen hyvä äiti, eikä sitä muuksi muuta, ei edes sinun solvaukset!
Onneksi sen tietää lähipiiri, ja varsinkin meidän oma perhe.
Mutta, jos suret, en voi sille mitään, yksinäsihän suret.
älähtää johon kalikka kalahtaa
Ihan issekö päätit et oot hyvä äiti, sit sä sen tiedät kun aikaa on kulunut kymmeniä vuosia ja sun lapset ei ole unohtanut sua
Toivottavasti olet yhtä reipas myös silloin kun esiinnyt omalla nimelläsi ja naamallasi..
vanhin 25 vuotias lapseni on edelleen hyvissä väleissä kanssani, samoin kaikki nuoremmat. Ei mulla oo mitää hätää, kun olen ollut hyvääiti.
Hätä on isällä, joka jätti, ja nyt ovat lapset jättäneet... sorry, jos petyit, mutta minua on aika palkinnut, ja olen edelleen saanut pitää lapseni. Olenhan ollut ja olen edelleen hyvä äiti.
ethän edes sinäkään!
Rehvas oon kun on aihetta. Ehkä käyttäisin kuitenkin sanaa hyvä äiti.
mieheni exän kanssa. Hän kyllä tykkää lapsistaan ja tarkoittaa hyvää, mutta touhuissa ei ole tolkkua.
Lapset saavat istua kuralätäköissä alasti, laskea talvella sänkynsä patjalla lumista mäkeä, illalla mennään nukkumaan kun huvittaa ja nukkuva lapsi kannetaan aamulla hoitopaikkaan, vaatteet pestään viikon käytön jälkeen (tiedän, koska samat vaatteet laitoin sunnuntai aamuna ja perjantainakin tullessaan vielä päällä), ruokaa ei laiteta kun leivälläkin pärjää ja kavereilla ja sukulaisilla ollaan niin paljon kuin suinkin. Äiti tarvitsee omaa aikaa.
Sepä se on hankalaa kun toinen ei osaa, mutta kun ei voi auttaakaan saatika vaikuttaa. Riitaahan se tuo tullessaan. Puuttua nyt ÄIDIN asioihin. Antaisitko SINÄ omia lapsiasi pitää näin? Eläköön voimattomat etäisät! =(
Ei ole ainutlaatuinen tarinan tynkä. Meillä elellään ihan vastaavissa kuvioissa.
Lapsen isä ei uskalla kamalasti puuttua, ettei ex vaikeuta tapaamisia entisestään ja minä katselen voimattomana sivusta.
Kiva lapsi ja ihan käsittämättömällä vapaalla kasvatuksella porskutteleva äiti (=mieheni ex).