Ainakin Helsingissä opetusvirastossa ollaan hyvin selvillä eri kaupunginosien koulujen välisistä eroista. Kuitenkaan näitä eroja ei haluta julkistaa yleiseen tietoon. Haluaisitteko vanhempina tietää, minkälaisessa koulussa lapsenne on?
koulujen
tasoerot
7685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tietää, ja perustelut asioille myös. Mutta todellisuudessa lapseni käyvät siitä huolimatta lähintä koulua koska se usein turvallista.
ihana kunniakansalainen ,somali tms. maahanmuuttaja puukottaa lastasi.
Ja vaikka ei ihan puukottaisi, niin uhkailee ja luo pelon ilmapiirin.
Itse olemme onneksi sen verran varakkaita, ettei tarvitse missään ghettto-alueilla asua... Lapset käyvät lähikoulua sivistyneiden suomalaisten kanssa.
...koska tietojen julkistaminen johtaisi pahimmillaan joukkopakoon heikommista kouluista, mikä taas johtaisi tasoerojen räjähdysmäiseen kasvuun. Tasoerojen kasvaminen taas ei ole kenenkään etu!
Opetus on Suomessa varsin tasalaatuista, ja eroja selittää eniten vanhempien sosioekonominen tausta. Heikoissakin ryhmissä ja kouluissa on kuitenkin aina myös niitä kiitettävästi oppivia, eli lahjakkaat ja ahkerat pärjäävät kyllä vaikka olisivat huonommassakin porukassa. Mielestäni on turha pelätä, ettei lapsi kuitenkin saisi samaa mahdollisuutta oppia.
Eniten tasoerot aiheuttavat epätasa-arvoa varmaan arvioinnissa. Heikommassa koulussa opettaja tulee antaneeksi kenties turhan hyviä arvosanoja, koska vertaa oppilaiden suorituksia koulun keskitasoon, ei valtakunnan keskitasoon. Tämäkin on siinä mielessä oppilaiden etu, että he pääsevät helpommin toisen asteen kouluihin, vaikkei se reilua olekaan.
Jos haluaa tietää, minkälaisessa koulussa oma lapsi on, kannattaa tehdä kävelyretki oppilaaksiottoalueella. Jos siellä on hyvin hoidettuja pihoja, siistejä puistoja, omakoti- ja rivitaloja, koulu on todennäköisesti "hyvä". Jos taas alueella on pultsariporukoita, lähiöpubi täynnä päivävuorolaisia, hoitamatonta ja epäsiistiä, vanhoja ja rumia kerrostalokolosseja, voi päätellä, ettei kaikilla alueen vanhemmilla ole voimavaroja tukea lasten koulunkäyntiä.
Pääsääntöisesti oppimistulokset ovat heikkoja siellä, missä muutenkin menee huonosti, esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen muuttotappioalueilla, joilla on paljon työttämyyttä yms.
Lapset sinänsä ovat joka puolella samanlaisia, mutta tasan eivät käy onnenlahjat. Lasten itsetuntoa ei varmasti korottaisi se, että heille kerrottaisiin oman koulun menestyvän vertailussa huonosti! Heikosti menestyville kouluille tulee suunnata lisäresursseja: lisää tukiopetusta ja erityisopettajia, pienet opetusryhmät jne.
siitä, mitä osaamista missäkin aineessa eri numeroihin vaaditaan? Ainakin näin nyt vanhempainillassa numeroarvostelusta sanottiin.
Totta kai on. Tosin valitettavasti vain kasin kriteerit, ennen oli vitosen kriteerit myös, mutta ne vei uudistus. Esimerkiksi kympille tai kutoselle ei ole koskaan kai ollut kriteerejä.
Kriteerit ovat usein aika tulkinnanvaraisia. Mitä esimerkiksi tarkoittaa, että oppilas hallitsee erilaisia tekstilajeja? Minkä verran ja millä tasolla, sitä ei kerrota. Tai että oppilas hallitsee jonkin asian hyvin. Mikä on tarpeeksi hyvin? On ihan luonnollista, että opettaja vertaa sitä hyvyyttä oppilasainekseen keskimäärin.
Yo-kirjoituksistakin on tuttu ilmiö, että pienten lukioiden opettajien antamat aineen arvosanat vaihtuvat lautakunnassa eniten: jos on lukenut vain pari kyseisestä tehtävänannosta laadittua tekstiä, voi olla vaikeaa hahmottaa, mihin kokelaat valtakunnallisella tasolla pystyvät ja mikä näin ollen on hyvä suoritus.
Arviointi on aina subjektiivista, joissakin aineissa vielä enemmän kuin toisissa. Näin tulee aina olemaan, vaikka tulisi millaiset kriteerit. Ihmiset nekin tekevät ja ihmiset niitä tulkitsevat. Parhaamme kuitenkin yritämme.
Kyllä vanhemmilla pitäisi olla oikeus saada tietoja minkälaisessa koulussa lapsi on. Jos tiedot olisivat julkisia, olisi ehkä myös helpompi kohdentaa avustajia ja muutakin tukea heikommin suoriutuville. Nyt vaan kaikki on joka koulussa samalla tavalla.
Avun kohdentamista varten ei tarvitse tuloksia julkistaa. Sehän riittää, että opetushallitus ja kunta tietävät.
Oppilaiden on usein käytännössä pakko käydä lähikouluaan, vaikka se olisi heikompikin. Sen sijaan opettajat eivät enää hae töihin kouluun, joka on huonossa maineessa! Totta kai opettajatkin haluavat mieluummin kouluun, jossa asiat ovat kunnossa.
Opettajien joukkopako huonontaa tilannetta sitten entisestään ja koituu haitaksi nimenomaan oppilaille ja heidän vanhemmilleen.