3 LUKU
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)
Vastaukset 6
Vanhimmat
eli luovuttaa, myydä, lahjoittaa perimäänsä omaisuutta, ainoa rajoitus on tuo testamenttaus, lesken testamentti ei saa käsittää kuolleelta puolisolta perittyä omaisuutta. Niin että lesket nauttikaa perinnöstä vapaasti toissijaisista piittaamatta;)
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä.
On myös mahdollista että leski onkin pitänyt huolen siitä, ettei hänen kuollessaan ole mitään jäämistöä jaettavaksi ensin kuolleen puolisonsa suvulle "takaisin".
Ja koko ongelmaa ei ole, jos lesken eduksi on puolisonsa laatinut aikanaan testementin.
eli leksi 50% ja lähiomaiset 50%
vai?
Nyt taidan jollain lailla ymmärtää mistä tämä väärinkäsitys on syntynyt.
Tässä lakiteksti:
"Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."
Jollekin näyttää olevan vaikeaa käsittää mitä itse asiassa tarkoittavat nuo termit "eloonjäänyt puoliso" ja "ensiksi kuollut puoliso".
Hän näyttää luulevan että ylläolevan tekstin kakkoskappale puhuu perimysoikeudesta silloin kun jompikumpi naimisissa olevista, lapsettomista aviopuolisoista kuolee.
Näinhän asia ei ole, vaan tuo teksti puhuu perimysoikeudesta silloin kun MOLEMMAT naimisissa olleesta, lapsettomasta pariskunnasta ovat kuolleet!
Yritetään selventää nimillä.
On aviopuolisot Markus ja Saara. Heillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä heillä ole myöskään lapsia aiemmista liitoista, tai muitakaan tunnustettuja lapsia. Siis ei rintaperillisiä. Kumpikaan heistä ei ole tehnyt testamenttia. Heillä voi olla avioehto tai voi olla olematta, sillä ei ole merkitystä.
Markus kuolee vuonna 2007. Saara kuolee vuonna 2022.
Lakiteksti heidän tapauksessaan:
"Jos Markus oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö Saaralle.
Milloin Saaran kuollessa Markuksen isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä Markus, puolet Saaran pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön Saara testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva Markuksen perillisille."
Eli kun Markus kuolee, Saara saa kaiken. Kukaan muu Markuksen perillinen ei siinä vaiheessa saa mitään.
Kun Saarakin sitten kuolee, myös Markuksen perilliset pääsevät osille. Huom! Mikään ei ole estänyt Saaraa noiden kuluneiden vuosien aikana tuhlaamasta kaikkea omaisuuttaan, sekä omaansa että Markukselta perittyä. Hän saa tuhlata sen eikä kellään ole siihen mitään sanomista. Silloin häneltä ei tietenkään jää mitään perittävää, ei omille perillisilleen eikä Markuksen perillisille.
Se, mitä Saara EI saa tehdä, on määrätä omassa testamentissaan että hänen KOKO omaisuutensa menee hänen kuoltuaan vaikkapa hänen kummityttärelleen Kristiinalle. Tämä ei ole mahdollista, vaan Kristiina joutuu jakamaan perintönsä Markuksen sukulaisten kanssa.
Mutta, jotta asia ei olisi liian helppo, JOS Markus on tehnyt testamentin jossa määrää koko omaisuutensa Saaralle, Saaralla on puolestaan sitten oikeus määrätä koko omaisuudesta omassa testamentissaan. Tässä tapauksessa Markuksen omaiset eivät edes Saaran kuollessa saa senttiäkään.
>>Heillä voi olla avioehto tai voi olla olematta, sillä ei ole merkitystä.