nuorten seurustelu

Jaa. Ja minkähän ikänen mukula sulla on? 12-vuotias vai 15-vuotias? On melkonen merkitys noilla iöillä.

Mitä he tekevät? Mistä me voimme tietää? Kysy jos vaivaa? Mitä sinä olisit tehnyt heidän iässään?

Kamooon! Luuletko todellakin että hän säästää neitsyyttään 25-vuotiaaksi asti, jolloin menee naimisiin?

Mitä pahaa seksissä on? Luonnolista. Miksei hän saisi harrastaa seksiä? Onko se niin järkyttävää? Lisääntyminenhän on ihmisen biologinen tehtävä.

Jos todellakin haluat tunkeutua lapsesi yksityisalueelle kysymällä hänen seksielämästään, niin tee se edes kunnioittavasti. Koulussa on opetettu ehkäisytapojen hyödyt ja haitat, mutta voithan toki itsekin keskustella lapsesi kanssa asiasta.
Sitten ensimmäiselle vastaajalle; kyllä jotkin ihmiset säästävät itseään avioliittoa varten! Se on omaista päätöksistä kiinni, toivottavasti.

Mielestäni lapsen intiimit asiat ovat lapsen asia aivan niin kuin meidän aikuistenkin eikä ne sikäli kuulu vanhemmille. Perustyö asian tiimoilta tehdään kyllä paljon aiemmin eikä vasta sitten kun lapsi alkaa seukkaamaan.

Meillä seurustelu on ihan ok. Itseasiassa jopa aika myöhään aloitettu nykyisin eli kun tyttö oli alle 16v, monihan aloittaa paljon aiemmin.

Kyhnäämistä ja pussailua kuuluu ohjelmaan, mahdollisesti muutakin, mutta se on sitä aluetta joka ei minulle kuulu. Varsinaista seksiä ei ole sen tiedän kuitenkin ihan varmasti ja se jossain määrin on helpotus vielä toistaiseksi. Tosin sen aloituksestakaan en kyllä tahdo tietää mitään, kunhan aika on lapselle itselleen sopiva.

Siis asiassa tärkeintä on se että lapsi huolehtii mahdollisen seksin aikana ehkäisystä ja se että se seksi aikanaan on omasta halusta eikä esim painostuksesta tai kun muutkin tms syyllä. Tosin pitää ola aika hyvä itsetunto että uskaltaa sanoa ei ja odottaa sopivaa aikaa.

Noista poikaystävistä vielä sen verran, että meillä poitsu on vähän vanhempi ja se ei lisää turvattomuutta meidän vanhempien silmissä vaan on nimenomaan sellainen vakauttava seikka. Kun ei ole pakko näyttää kavereille jne vaan on jo itse vähän hajulla elämästään eikä elä sitä toisten kautta. Lisäksi olemme tutustuneet toisiimme joten keskinäiset välitkin ovat olemassa. Jotenkin kammottaisi joku finninaamainen teini tytön kimpussa vonkaamassa ja ilman vastuuta ja järkeä kenties vielä...

eli poika on kohta 18 ja tyttöystävä vuotta nuorempi. Seurustelu on jatkunut puoli vuotta. he ovat vuoroin meillä tai tytön kotona. Nyhjäämistä jne tietenkin ja yötä ollaan oltu kesän alusta lähtien. Mitä tekevät pojan huoneessa oven takana ei kuulu minulle

Mutta tekevät yhdessä muutakin. Ja hyvänä näen sen että molemmilla ja varsinkin tytöllä on omia harrastuksiaan, joka vielä välillä muunkin nuorison pariin.

Se on olennainen ero omaan nuoruuteen (itse olen vajaa 50), että reilusti tulevat toistensa kotiin. Minulle ei olisi tullut lukioaikana kysymykseenkään että joku poika olisi tullut yökylään tai edes kylään.

Vastaan sen nuoren näkökulmasta, vaikka tilanteesta onkin kahdeksan vuotta.

Aloitin seurustelun 14-vuotiaana. Äidilläni ei ollut mitään itse seurustelua vastaan, mutta kun hänelle selvisi ikäeromme, hän vaati miehen näytille. Tarkastus läpäistiin kunnialla =)

Seurustelu rauhoitti minua, eikä vanhempani sitä vastustaneet. Joskin yöpymislupa tuli vasta rippikoulun jälkeen, ja sitä ennen oli ehditty viettää jo yhdet yhteiset joulut ja juhannukset.

Seurustelun ensimmäinen kuukausi meni halaillen ja hiplaillen, mutta sitten (minun aloitteestani) harrastimme seksiä ensimmäisen kerran. Huolehdimme ehkäistystä. Vajaan vuoden kuluttua (ennen sitä yöpymislupaa) hankin e-pillerit, ja äitini oli mukana lääkärillä. Itse hän puhui kivuliaista kuukautisista, mutta tiesi kyllä mistä on kyse - hän kysyi minulta asiaa suoraan kerran, ja minä vastasin rehellisesti. Itkuhan äidiltä silloin pääsi, mutta luulen sen olleen enemminkin sellainen haikea "pikku tyttöni yrittää kasvaa isoksi" -itku kuin surullinen, pelästynyt tms. vakavaa.

Jos äitini olisi saanut päättää, asiat olisivat varmaan menneet toisin. Lähtien jo siitä, ettemme koskaan olisi alkaneet seurustella. Onneksi päätöksen tein kuitenkin minä, koska nyt kahdeksan vuotta myöhemmin tämä mies on aviomieheni ja äidin unelmavävy, mummoni suosikki ja veljenpojan kummisetä.