Kertokaa mulla teidän mielipteet...
Eli 3v seropi, joka on elämänsä aikana juossut kaikki koirakoulut/ongelmakoirakouluttajat läpi ja käynnyt myös läpi yhden leikkauksen kun jalat ovat romuna eli elänyt paljon kipujen kanssa.
Ollut hyvin arvaamaton muutenkin, kova vartioimaan ja hyökkäämään.
Ja minä onneton, idiootti omistaja annoin tänään lapsiryhmän silittää toista ja koirani puri/näykkäsi yhtä lasta...
Olen aina ollut sitä mieltä että kun kerran puree, puree aina... Onko siinä perää????
Meillä on myös omia lapsia ja toki huoli on suuri heidänkin puolesta mutta nyt tiedän 100% varmuudella että koirani oikeesti puree ainakin ulkopuolisia..
Onko sellaisella koiralla paikkaa tällä planeetalla???
Itku tulee jo ajatuksesta että toisesta pitäisi luopua mutta kuinka te muut toimisitte???
Olen siis aina ollut sitä mieltä että purevat koirat eivät sovi meidän yhteiskuntaan mutta nyt osui omaan nilkkaan niin se ei ole niin yksiselitteistä, tiedätte ehkä??!!! Ja kuten sanottu ongelma ei ole koirassa vaan omistajassa ja apua on toki yritetty löytää.
Eli 3v seropi, joka on elämänsä aikana juossut kaikki koirakoulut/ongelmakoirakouluttajat läpi ja käynnyt myös läpi yhden leikkauksen kun jalat ovat romuna eli elänyt paljon kipujen kanssa.
Ollut hyvin arvaamaton muutenkin, kova vartioimaan ja hyökkäämään.
Ja minä onneton, idiootti omistaja annoin tänään lapsiryhmän silittää toista ja koirani puri/näykkäsi yhtä lasta...
Olen aina ollut sitä mieltä että kun kerran puree, puree aina... Onko siinä perää????
Meillä on myös omia lapsia ja toki huoli on suuri heidänkin puolesta mutta nyt tiedän 100% varmuudella että koirani oikeesti puree ainakin ulkopuolisia..
Onko sellaisella koiralla paikkaa tällä planeetalla???
Itku tulee jo ajatuksesta että toisesta pitäisi luopua mutta kuinka te muut toimisitte???
Olen siis aina ollut sitä mieltä että purevat koirat eivät sovi meidän yhteiskuntaan mutta nyt osui omaan nilkkaan niin se ei ole niin yksiselitteistä, tiedätte ehkä??!!! Ja kuten sanottu ongelma ei ole koirassa vaan omistajassa ja apua on toki yritetty löytää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koira jolla on kipuja,liikaa viettiä esim vahtimiseen ja joka on hyökkääväinen jossain mielessä(et kertonut miten ilmenee?)on kyllä aika räjähtävä yhdistelmä.Viimekesältä muistan yhden uroksen joka pimahti ekan kerran näyttelykehässä purren hihnan toista päätä pitelevää omistajaansa ja sitten myöhemmin vieressä seissyttä naista käsiin ei valitettavasti tämän yhden kerran jälkeen enää lopettanut,vaan puraisi kotonakin omistajaa muutaman kerran kunnes joutui sateenkaari sillalle.Koira ei ollut hyökkääväinen,se oli hyvin sosiaalistettu ja tuon näyttelyn aikana jo parivuotias kehäkonkari,ulkomaita myöten kiertänyt joten ei se ainakaan näyttelystressistä tainnut johtua...
Arvaan että omalla kohdalla asia olisi vaikeampi pohtia,silti luultavasti lopettaisin,sillä pelkäisin tosiaan omien lasten puolesta myös,samoin sitä että entä jos hihna joskus katkeaa tai tai tai..
lasit hukas ku tommosia kirjootat?
se on usein arvaamaton,miksi siis pitää sellaista?Jos kivut olivat aikanaan ja niitä ei enää ole,on asia eri,mutta sellaista kuvaa en tuosta saanut.Jos koira puree esimerkiksi vierasta lasta,mistä voi tietää ettei se pure omaakin?
otan osaa. kuitenkaan ei AINA voi sanoa että vika on omistajassa. joskus voi tehdä kaikkensa ja kuitenkaan se ei auta. koira kun ei kuitenkaan voi vastata kun kysymme mikä on hätänä.
jos olet ongelmakouluttajalla käynyt niin käännyppä saman kouluttajan puoleen uudestaan. taikka jonkun muun riippuen siitä olitko siis tyytyväinen apuusi mitä häneltä sait. taikka sitten siitä huolimatta.
koska koiran pureminen johtuu eri asioista niin ei voi sanoa sitä että kun kerran puree niin puree aina. se riippuu siitä koiran ongelmasta.
jotkut ongelmat kun saa poistettua ja toisia taas ei.
onko koira ollut sinulla pennusta asti? onko sille tapahtunut jotakin kummallista?
mitä minä ajattelen on se että onko koira iloinen ja onnellinen? jos koiran elämää "johtaa" kivut, säryt ja se että se ei voi juosta ja leikkiä , sitä pitää pitää eristyksessä jne. niin kysyisin itseltäni että kenen takia sitä koiraa pidän hengissä, itseni vai koiran?
ja mitäs jos todellakin koira puree pahastikkin omia taikka toisten lapsia? vaikka niin pahasti että lapsi saisi pysyviä vammoja jne.?
sellaisessa tilanteessa olisit varmastikkin koiralle vihainen? millaiset olisivat siis koiran viimeiset päivät silloin? antaisitko siis anteeksi koiralle ja olisit yhtä rakastava ihminen koiraa kohtaan kuin ennenkin? koira kun ei kuitenkaan ymmärtäisi mitä on saanut aikaan.
toisaalta taas se yksi näykkääminen ei ole tae että koira tekee sen uudestaan. mutta selvästikkin koiralla on jonkunnäköinen ongelma johon on saatava apua. taikka sitten luovutettava. sinä itse tunnet koirasi ja tilanteesi paremmin kuin kukaan muu ja sinun on se päätös tehtävä.
mitä nyt teetkin niin voimia sinulle.
saada koirallesi lapsettomat omistajat jotka tietävät mitä sen kanssa tulisi tehdä? On myös olemassa helpotusta nivelvaivoihin/luustovaivoihin eläinlääkäreiltä tai eläimiin erikoistuneilta homeopaateilta. Mikäli ei edellä mainittu onnistu kannattaisi ehkä harkita koiran päästämistä sinne sateenkaarisillalle.
Voimia sinulle mihin tulokseen sitten tuletkin.
samaa mieltä. Lisäksi on koiran rääkkäämistä pitää se vilkkaassa asuinympäristössä, missä se kokee oman ympäristönsä uhkaksi. Ja sitten vahtii ja puree. Ei siitä nauti koirakaan.
Rakkautta on osata päästää myös tarvittaessa irti...
Iän puolesta voisi vaihtaa vielä kotia ihan hyvin,jos ei ole ns."yhden miehen koira".
Mutta JOS on kyse kivuista,eikä apua enää löydy,niin enkelikoiraksi.
Jos on syyt muut,niin voisi ajatella uutta kotia,MUTTA vaan ja ainoastaan paikkaan,jossa on taatusti kokemusta ongelmakoirien käsittelystä.
Ja hyvä olisi,jos uusi paikka olisi mahdollisimman stressivapaa,jotta koira pääsisi tolpilleen mahdollisimman nopeasti.
Ratkaisu olisi hyvä tehdä nopeaan,sillä koira vaistoaa myös teidän ehkä stressaamisenne asiasta,joka lisää koiralle paineita.