Nyt jo alkaa väsyttää tämä ikuinen tappelu lapsistani, jotka haluaisivat kotiin. Kiusalla tuntuu sossu pitävän lapset, koska otin yhteyttä eduskunnan oikeusasiamieheen ja asianajajaan. Niin ainakin sanoi minulle, että lapset olisivat jo kotona, jos en olisi niin tehnyt. Tosin en usko vähääkään sen puheisiin. Mutta jaksaa se vaan kiusata. Nyt kaivelevat jo vuoden 89- aikaisia asioita, vaikka ne eivät vaikuta tämän hetkisiin asioihin laisinkaan, ja jos vaikuttaa, niin silloinhan kaiken pitäisi olla heidän kriteeriensä mukaan todella hyvin. Täysin idioottimaista porukkaa, en voi muuta sanoa.
Miksi en saa lapsiani?
helena1
261385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
sanovat suoraan,ettet ole yhteistyö kykyinen.
Siksi aikuisen ei kannatakkaan ryhtyä virkamiehen vastapuoleksi vaan kannattaa ottaa lapselle asianajaja, joka lapsen tahdon mukaisesti ajaa lapsen pääsyä kotiin. Lapsella on täysi oikeus nostaa kanne omassa asiassaan. Silloin virkamiehet ovat voimattomia. Kokeilkaa.
on varaa asianajajaan?
saa Suomessa ilmaisen oikeusavustajan asiaansa ajamaan, kun vanhemmat ovat köyhiä.
Meille löytyi apua, kun lapsella oli asianajaja. Tosin jo muustakin syystä kuin perhekodista pois pääsemiseksi, mutta asianjaja kertoi olevansa tarvittaessa lapseni tukena sijoituspaikan vaihtamisasiassa. Asianajaja laati sos.toimeen yhteenvedon lapsen sekä meidän vanhempien vaatimusten lisäksi. Ei mennyt montaakaan viikkoa, niin lapsi oli kotona. Kokeilkaa tosiaan!
paasataan, miten muka lapset palautetaan varmasti kun siihen mahdollisuus on olemassa. Mutta sossuhan menee joka asiassa liiallisuuksiin, myös palauttamisen harkinnassakin.
Ja onhan tämä lehdissä myönnetty tosiasia jo viime vuoden puolelta, että sosiaalitoimi myönsi kyvyttömyytensä kotiutuksiin, vaikka huostaanoton syyt olisivat poistuneetkin.
myöntänyt ettei syytä ole,ei pureta huostaa.
on yhtä monta kuin on sossujakin. Mitään yhtenäistä linjaa ei näyttäisi olevan.
Joissakin kunnissa, missä on paljon sijoitettuja, palautetaan lapsia vanhemmilleen, ehkä liiankin nopeasti, joista on sitten ollut tosi surulliset seuraukset. Toisissa kunnissa ollaan sitten ehkä jo ylivarovaisia ja kolmansissa ei haluttais vaan periaatteesta enää palauttaa ollenkaan. Erityisesti, jos vanhemmat ovat jotenkin sossujen epäsuosiossa.
Siis vain siten, ettei kemiat pelaa, ettei mitään todellista syytä epäsuosioon ole.
Mutta tuo sossujen epäsuosiossa olo, on sellainen asia, että jokaisen nyt kannattaa muistaa omat ja lapsensa oikeudet.
Minuakin alkuun pelotti suorastaan toi sossujen mieli valta, eli et jos sanot vastaan tai nassu ei miellytä, asiat viivästyy tai pahimmassa tapauksessa lasta ei saa edes tavata ym.
Mutta, olen niin kovaksi keitetty ihminen, etten anna koskaan en missään tilanteessa periksi.
Kiitos kuuluu tietysti myös niille palstalaisille, jotka ovat minua neuvoneet ja tukeneet.
Lisäksi hankin 4 asianajajaa, jotka osin yhteistyössä, toiset taas antavat muita neuvoja.
Jokaisella on oikeus tavata lapsensa, sanoo kuka mitä tahansa. Jos taustalla on jotain epäilyttävää tms. On olemassa valvotut tapaamiset.
Saavathan vankilassa istuvat ihmisetkin tavata lapsiaan. Valvotun tapaamispaikan ei edes tarvitse olla sijoituspaikka.
En ole tänne paljon kerinnyt kirjoitella, mutta ne jotka minut muistavat ( ja vanhemman 5:kk hatkassa olleen lapseni.)
Hän on nyt kotona, opiskelee!!!!
Nuoremman kanssa taistelu kesken, mutta periksi en anna.
Sijoituspaikka antaa kyllä hyvinkin vapaasti käydä katsomassa pienempääni, kiitos heille siitä.
Mutta koti on koti.
TSEMPPIÄ ja voimia kaikille!!!
sinustakin ja että vielä hyviä uutisia. Poika kotona ja opiskelee, kuulostaa hyvältä.
Toivotaan, että saat pian toisenkin lapsesi kotiin.
Tuosta sossuja vastaan taistelemisesta vielä sanoisin toisille neuvoksi, että se onnistuu varmaan
kyllä asianajajan kanssa, mutta ilman ei kannata edes yrittää.
Jos näyttää ettei keskusteluyhteyttä sossuun saa, niin silloin on asianajaja hommattava.
taas kerran yhden nuoren miehen elämä jossain laitoksia kiertäen pilalle!
Nyt voit ainakin lapsen omana vanhempana olla tukena opiskelujen aikana ja tarvittaesssa jopa tarjota apuasikin, jos tarvetta sellaiseen on.
Toivottavasti tämän murkkuikää (12v?) lähestyvänkin huostaaminen loppuu
mahdollisimman pian ja pääsee hänkin kotiinsa takaisin.
Oletko saanut mistä mahdollisuuden käyttää noinkin vahvaa legioonaa näitä asianajajia
ja onko joku heistä erikoistunut juuri näihin huostaanottoasioihin
(vaatii jonkinlaista extrakiinnostusta lakimieheltäkin että paneutuu viranomaispuolen ja varsinkin lastensuojelupuolen lakikiemuroihin).
Jos huomaa että viranomaiset haluavat, yrittävät..... "syödä" omiin hallintoprosesseihinsa lapsesi
ei kukaan äiti taikka isäkään saisi jäädä hyssyttelemään viranomaisen pelossa!
Ei virkamies ole kaikkitietävä ja aina oikeassa oleva jumala
(vaikka välillä tuntuvat jopa niinkin kuvittelevan)!
Epäpätevyyttä ja ei ammattilaisia on nykyään jo niin monissa hallinon aloilla ja -paikoissa
että kyllä vanhempien pitää olla hereillä
ja vahtia ja vaatia tiukastikin lainmukaista ja asiallista kohtelua lapsilleen ja nuorilleen.
Tietämättömyys on hyvin suuri synti tällä hetkellä lastensuojeluviranomaisten keskuudessa
ja siitä saa liian moni lapsen tai nuoren vanhempi maksaa ja kokea kovia!
Sekä sinulle, että Amalialle.
Minä vain yksinkertaisesti kävin läpi asianajaja luetteloita, ketkä hoitavat minkäkin laisia juttuja.
Löysin sopivat ja soittelin heille kaikille.
Kuulostelin ja katselin.
Mutta käytin siihen aikaa, rahaahan se ei todellakaan paljoa vaadi, kun vaan löytää asiansa osaavan ja asioista kiinnostuneen asianajajan.
Mutta kuten jo sanoin, taistelu jatkuu... Nuoremmankin osalta saatiin jo korkeimman käsittelyyn, että en menetä toivoani.
vuoksi?
Vai millä perusteella/päätöksellä huostaanotot on saatu purettua kohdallanne (tai nyt vasta 1 kappale)?
Vai onko lastensuojelusssa niin ettei lastensuojeluviranomainen olekaan vastuussa tekemästään väärästä huostaanotto päätöksestä?
siis ole purettu, vaan se on hakusessa.
Nyt on vanhempi siis sijoitettuna kotiin, koekotiutuksella.
Eli siis huostanpurkua molempien osalta haetaan välittömästi, perusteettomana.
Mutta korvauksia en ole edes miettinyt, minusta parempi on kuitenkin se että, lapset pääsevät kotiin.
Myös tämä nuorempi.
Haenko lasten puolesta korvausta siitä rääkistä, jota ovat joutuneet kärsimään, vai miten toimin?Olen tässä jo niin raivoissani lasteni puolesta tässä pakkohuostaanotossa, että tuntuisi oikeutetulta että lapseni vaatisivat korvausta henkisistä kärsimyksistä. Kaksi lasta olen saanut kotiin, yksi pieni yksin itkee huostassa. Uskokaa, on Äidillä tässä suru lapsen puolesta.
itse kokemuksestaan turhasta, aiheettomasta huostaanotosta ja huonoista sijoituskokemuksista, kehotin heitä tuomaan tarinoitaan julkisuuteen. Voi kun jollain nuorella aikuisella olisi voimia vaikka kirjan kokoamiseen, jonka saisi julkaisuun asti!
Mutta taitavat tuollaisen rääkin jälkeen olla voimat aika vähissä monilla... Ja sama se koskee vanhempiakin. Kun lapset saa takaisin, alkaa toipumisen aika, nautitaan yhdessä olosta, eikä voimat riitä enää viranomaisten sontakasojen tonkimiseen.
yksi niistä kirjoittajista. Hän joka on nyt kotiutettu.
Hän ei varmaan todellakaan jaksa vielä alkaa purkamaan mieltään enempää, koska kantaa edelleen huolta nuoremmasta sisaruksestaan joka edelleen on huostassa.
Ja jos sossut saa asiasta täysin päättää, tämä nuorempi kotiutetaan vasta noin vuoden kuluttua.
Kotiuttamisen ajankohtaa on koko ajan muutettu ja vaihdettu.
Sossu valehtelee aivan kylmästi ja asettaa lapseni jopa fyysiseen vaaraan tilanteella.
Ei tosin huostapaikan taholta, siellä lastani kohdellaan ihan asiallisesti.
Mutta ex- mieheni saa käydä vapaasti siellä riehumassa, sossu tietää asian, mutta voi voi...
Kukapa tälle miehelle uskaltaisi vastaan sanoa.
Että välillä ottaa päähän.
Lapseni itki taas eilen ja tänä aamuna kun jouduin hänet palauttamaan, mutta minkäs teet.
Siinä vain yrittää pitää itsensä kasassa ja itkeä vasta yöllä yksin.
Mutta tällä ne saavat vaan sisuni kiehumaan lisää,
lapseni tulee kotiin vielä, periksi en anna.
joku tuossa alempana kirjoitti!
Ei lastensuojelun tehtävä ole repiä perheitä ja vammauttaa lapsia aiheettomien ilmoitusten takia tehdyillä huostaanotoilla. Tänne pitäisi saada sama systeemi kuin esim. Ranskassa on, että aiheettoman ilmoituksen tekijä saa rangaistuksen.
Sossuilla on valta päättää lastesi olinpaikasta. Niin se vaan on. Tue lapsiasi, älä revi, kun et mitään voi kuitenkaan
sossutoimisto käyttää yksinvaltaa huostaanotto asioissa.Saa nähdä miten käy,kun alkavat säästämään rahaa poliitikot?
parempaan suuntaan. Toivotaan, että vihdoinkin älytään, että vaaditaan sijoitetuille rahoille myös vastinetta ja kaikki lumetoiminta poistetaan.
Tehdään vain sellaisia juttuja joista on ihmisille todellista hyötyä ihan joka alalla.
Se olisi sitä todellista rahansäästöä.
sijaisäiti ottaa sijaislapsen siinä toivossa, että voi hänet adoptoida omakseen, kunhan on ensin vieroittanut lapsen omista omaisistaan. Eihän tuollaista saa antaa tapahtua sen varjolla, että edes äiti yrittää helpottaa lapsen oloa pysymällä etäällä = "olemalla repimättä" lasta.
Ja nythän on valmisteltu laki, joka antaa sijaislapset adoptioon vanhemmalta lupaa kysymättä.
Todella pelottavaa yhteiskunnan mielivaltaa mielestäni.
Olet käsittänyt väärin.
Älkää nyt vaan muut ainakaan uskoko noita adoptiojuttuja.
siirtämisen, adoptiosta siinä ei puhuta sanaakaan.
Mutta tämä epävirallinen (laiton) adoptiohan on ollut käytössä Suomessa jo vuosikymmeniä. Ei se ole mikään uskonasia.
Ja jos edellinen tarkoitti uuden lain suomaa oikeutta viranomaisille murtaa perheen viimeinenkin itsemääräämisoikeus, niin niinhän viranomaiset ovat toimineet jo tähänkin asti. Nyt se on tehty lakia rikkoen, vuodenvaihteesta eteenpäin se tehdään lain suomalla oikeudella.
Lain muutokseen käytettiin kaksinaamaisesti perusteluna muka sitä, että vanhemmat usein kieltävät lapselta oikeat tutkimukset ja hoidon!! HAH-HAH! Ne tapaukset ovat tosi harvinaisia ja nykyinen terveydenhoitolaki on sallinut huostaanoton tekemisen jo nyt siinä tapauksessa.
Lapsen hoidon suhteen on tilanne juuri toisin päin, kuten tältäkin palstalta saa lukea. Jos pellepsykiatrian klinikka ehtii sotkea ls:n hoitokuvioihin, ei lasta saada oikeisiin tutkimuksiin ja hoitoon VANHEMPIEN PYYNNÖISTÄ HUOLIMATTA. Huonossa tapauksessa lapsi jää ilman oikeaa kuntoutusta koko lapsuutensa ajalta. Paitsi jos perhe saa sellaisen onnenpotkun, että saavat huostan puretuksi ja lapsen oikean avun piiriin.
Kyllä täällä osataan lakia lukea, niin uutta kuin vanhaakin. Uuden lain valmistelua seurattiin tiiviisti vierestä joka valmisteluvaiheessa. Ja pidettiin yhteyttä lakia valmistelleisiin viranomaisiin, sekä kuultavina olleisiin asiantuntijoihin. Kyllä täällä siis löytyy asiantuntemusta niihin asioihin, mistä täällä luetaan ja kirjoitetaan.
Nyt 12.vuotiaani saa päättää itse, mitä haluaa, ja haluaa kotiin. Lapset inhoavat perhekotia, ja nuorimmaiseni itkee, jos joutuu jäämään sinne yksin. Mutta taistelu jatkuu, ja saan hänetkin kotiin.