Koripalloharjoituksissa istuttiin aikoinaan 80-luvulla "pönttöä": selkä seinää vasten ja jalat 90 asteen kulmassa, kädet niskan takana. Asennossa piti jäkittää pahimmillaan puolikin tuntia, valmentajat vahtivat että takapuolet pysyvät tarpeeksi alhaalla. Kyseisestä harjoitusmuodosta tulee mieleen yksi sana: TUSKA. Reidet tärisivät, polviin sattui ja kengät meinasivat koko ajan luisua koulun jumppasalin pölyisellä lattialla niin, että asentoa joutui korjaamaan. Pöntössä täristiin itkua pidätellen minuuttitolkulla. Valmentajat heittelivät samalla koripalloa tyhjällä kentällä ja vitsailivat keskenään, pitivät hauskaa. Samalla he kuitenkin vahtivat meitä: jos joku yritti huijata tai luhistui voimien loppuessa lattialle, seurasi huutoa ja haukkumista.
Jälkikäteen ajatellen homma vaikuttaa silkalta simputtamiselta, mutta emme me silloin niin ajatelleet. Kaikki kylläkin vihasivat ”pöntön” istumista, mutta emme me valmentajiamme inhonneet. Päinvastoin, jollain tapaa ehkä jopa nautimme pöntön istumisesta. Tein sitä kotona iltaisin itseksenikin, yritin saada isääkin mukaan.
Joskus yritimme harjoituksessa tehdä pöntönistumisennätyksiä. Joukkueemme ennätys oli muistaakseni 35 minuuttia. Erityisen hienoa oli se, että voitimme pönttöistuinnoissa aina vuotta vanhempien ikäluokan pojat. Niistä joku luhistui jo viiden minuutin jälkeen. Olimme siis kovempia jätkiä.
Mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella?
Jälkikäteen ajatellen homma vaikuttaa silkalta simputtamiselta, mutta emme me silloin niin ajatelleet. Kaikki kylläkin vihasivat ”pöntön” istumista, mutta emme me valmentajiamme inhonneet. Päinvastoin, jollain tapaa ehkä jopa nautimme pöntön istumisesta. Tein sitä kotona iltaisin itseksenikin, yritin saada isääkin mukaan.
Joskus yritimme harjoituksessa tehdä pöntönistumisennätyksiä. Joukkueemme ennätys oli muistaakseni 35 minuuttia. Erityisen hienoa oli se, että voitimme pönttöistuinnoissa aina vuotta vanhempien ikäluokan pojat. Niistä joku luhistui jo viiden minuutin jälkeen. Olimme siis kovempia jätkiä.
Mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oi niitä kultaisia aikoja =) Itsekin olen koripalloa pelannut ja pönttöä istunut. Kukaan ei siitä tykännyt, mutta istuttiin kun valmentajat käski. Ei meillä istuttu kuin 10-15 minuuttia maksimissaan kerralla, mutta se oli alakouluikäisille tytöille ihan tarpeeksi.
Hyvää treeniä se vaan oli, ei mitään simputusta. Sopisi näille nykyajan löysille nuorillekin ;-))
Olen kuullut että nykyisin karatetreeneistäkin äidit tekevät kanteluita, jos kultamussukoita patistetaan tekemään "liikaa" etunojapunnerruksia.
Saavaat nuoret traumoja jos liikaa rasitetaan.