Onko täällä kaksisukupuolisia, siis sellaisia jotka tuntevat olevansa osittain miehiä, osittain naisia? Kiinnostaisi tietää, että miten koette kaksi sukupuolta itsessännne, 50/50? Vai jompaakumpaa enemmän kuin toista. Tämähän on kuitenkin eri asia kuin sellaiset transgenderit, jotka tuntevat olevansa täysin toista sukupuolta, kuin mitä ovat biologisesti.
Missä tilanteissa tuotte esiin naista,missä miestä? Lienee aika harvinainen juttu, mutta tiedän kyllä, että näitä ihmisiä on. Milloin tämä asia selvisi teille ja miten?
Kyselee yksi asiasta kiinnostunut, jota tämä koskettaa.
Missä tilanteissa tuotte esiin naista,missä miestä? Lienee aika harvinainen juttu, mutta tiedän kyllä, että näitä ihmisiä on. Milloin tämä asia selvisi teille ja miten?
Kyselee yksi asiasta kiinnostunut, jota tämä koskettaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyt sinulla on kyllä termit sekaisin.
Transsukupuolinen kokee olevansa toista suukupuolta mitä on biologisesti. Transgender tuntee olevansa molempia sukupuolta tai sitten ei kumpaakaan.
Ja kyllä transgendereitä on enemmän kuin transsukupuolisia. Varsinkin diagnoosittomia, joiden elämään asia ei vaikuta oikeastaan mitenkään.
Itse olen tg - olen pääni sisässä vaihtelevasti nainen tai mies, usein myös molempia samanaikaisesti. On ollut vuosi, jolloin olisin halunnut olla muuta kuin biologinen sukupuoleni määrää, jos joku olisi silloin sanonut, että olen transsukupuolinen olisin varmaan uskonutkin asian olevan niin. Toisinaan on taas ollut pidempiä aikoja kun olen ollut täysin tyytyväinen omaan sukupuoleeni. Nykyään, myönnettyäni itselleni mitä oikeasti olen tunna siitä mitä haluaisin olla ja olen (mies/naine/molempia) vaihtelee hyvikin pienellä aikavälillä joskus. Ympäristä vain pönkittää vahvasti yhtä puolta.
Minulla ei ole mitään erityisiä tilanteita, joissa olen jompaa kumpaa tai tuon asiaa esille. Sen hetkistä tunnetta tuon usein esille pukeutumisessa. Ei ole mikään omituisuus, että olen pukeutunut sekaisin naisten ja miesten vaatteisiin kun olo on sellainen. Saan itseni hyvin helposti näyttämään sukupuolettomalta (katsojalle jää mahdollisuus päättää kumpaan sukupuoleen kuulun). Luultavasti moni kuitenkin päätyy biologiseen sukupuoleeni.
Kuitenkin minulle on tärkeintä, että pään sisällä tiedän mitä sillä hetkellä olen.
"kaksisukupuolisia, siis sellaisia jotka tuntevat olevansa osittain miehiä, osittain naisia?"
Koitapa nyt selvittää tykönäsi, mitä tuollakin oikein tarkoitat.
"mutta tiedän kyllä, että näitä ihmisiä on."
Heh... Mistä tiedät?
Jokusen bigender ihmisen kanssa tullut juteltua ja tutustuttua ulkomaisilla tukisivustoilla. Suomesta en tiedä yhtään tapausta, mutta saattaa noita silti jossain lurkkia.
Kyse on siis eri asiasta kuin se mitä Suomessa käsitetään TGllä. Kansainvälisessä kontekstissa taas TG usein viittaa yläterminä kaikkiin transvariantteihin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bigender
Tuota noin... Wikipedia on tunnetusti epäluotettava tietolähde. Kai sen tiedät? Oikeasti? Foorumi, johon kuka vain voi osallistua ei ole luotettava. Lue vaikka keskustelupalstojen käsityksiä seksuaalivähemmistöistä...
Mikä sinun mielestäsi olisi se ratkaiseva ero BG ja TG:n välillä?
Ja vastauksena kysymykseesi ketjun alussa: olen TG. Koen olevani kumpaakin tai oikeastaan paremminkin en kumpaakaan. Päivän ja tilanteen mukaan mennään täälläkin.
Suomessahan on tuo "F64.8 Transgender" diagnoosi jolla ei ole mitään erityisempiä kriteerejä sitä on lähinnä kai annettu tapauksille jotka eivät ole varmoja mitä ovat, kokevat olevansa kumpaakin tai pitävät itseään sukupuolettomina...
Transgender taitaa olla suomalaisessa määrittelyssä ihminen, jonka sukupuoli-identiteetti asettuu miehen ja naisen väliin. Transgender siis ei tunne itseään selkeästi mieheksi eikä naiseksi, ja hoidoissa useinkin poistetaan sekundaarisia sukupuolitunnusmerkkejä. Transgenderin voisi kääntää välisukupuoliseksi.
Jos ihminen tuntee itsensä välillä selkeästi mieheksi ja välillä naiseksi, on kyseessä bigender. Bigenderin voisi kääntää kaksisukupuoliseksi.
Tuossa ei taida enää ollakaan kyse sukupuoli-identiteetistä, vaan jonkinasteisesta mt-ongelmasta.
Jokainenhan transihminen käynee läpi tuollaisen "bigender"-vaiheen. Joillain se voi kestää vuosikymmeniäkin. Itselläkin oli nuorempana juurikin tuollainen bigender vaihe nykyään olen yhdistänyt miehiset ja naiselliset ominaisuuteni yhdeksi harmoniseksi persoonaksi. Uskoisin, että tuo bigenderiys on vain seurausta sosiaalisesta paineesta jonka luo se kun yritetään kasvattaa johonkin sukupuolirooliin jota ei koe omakseen.
Ei välttämättä käy läpi tuollaista. Jollain voi olla oma sisus nuoresta asti "valmista tavaraa" ja vain kuoren takia vastahakoisesti suorittaa väärää roolia.
Mulla on tyttö joka on 4 vuotiaasta halunnut olla poika, nyt 7v. Onko muilla kokemuksia? Asioimme Setassa, mutta olis kiva tutustua muihin perheisiin joissa sama tilanne.
Jos tyttösi tuntee olevansa poika, hän ei ole transgender vaan transsukupuolinen. Minä koin sukupuoliristiriitani joitakin vuosia vanhempana kuin lapsesi. Jos asioit Setassa, kaipa käyt myös Setan keskustelupalstoilla. Sieltä saisit ehkäpä paremmin asiallista keskusteluseuraa.
Mä itse olen interseksuaali ihminen eli tunnen voimakkaasti olevani molempia sukupuoli, mutta minussa on vahvempi miehen sukupuoli identiteetti!Toisaalta olen suurimman osan elämästäni halunnut olla mies(poika),joten tilanne on joskus vaikea ja hämmentävä. Synnyin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen, jossa tietenkään tälläistä ilmiötä ei kertakaikkiaan tajuta eikä haluta nähdä. Ihana asia että olet huomannut ajoissa lapsesi halun. Kannattaa ottaa paljon tietoa asiasta ja kannattaa jutella lapsen kanssa asiasta...hänen haluistaan...mahd.suuntautumisesta! Minut yritettiin pukea aina pienenä tytöksi ja minut kasvatettiin voimakkaasti hetero ja mies/nais stereotypian maailmassa. Joten tunsin monesti itseni ahdistuneeksi...etten kelvannut tähän mailman sellaisena kuin olen.Minua kiusattiin koulussa jo heti ekaluokasta asti, pahin kiusaajani oli oma ekaluokan opettajani. Jos perheeni olisi tajunnut sen ja kysynyt neuvoa ja tukenut niin luultavasti olisin mies tällähetkellä ja hyvin onnellinen. Haluan rakastaa ja kykenen rakastamaan ja elämään parisuhteessa. Tämä tarve on hyvin voimakas itselläni, joten on hyvin surullista että omalla kohdallani asia on niin vaikea.Ajatus siitä että olisi helpompaa olla mies nykyään, tulee tietysti ympäristön paineiden taholta. "Ainoa hyväksyttävä rakkaus on miehen ja naisen välinen rakkaus ja ei ole muita vaihtoehtoja." Itse olen ajtellut kuitenkin omalla tavallani. Enhän voi kieltää itseäni ja rakkauttani.Se olisi hirveää ja tuhoaisin itseni. Toivon vain löytäväni ihmisen, joka pitää tätä puolta minussa täysin luonnollisena ja ymmärtää sen että haluan elää naisen kanssa heterosuhteessa, vaikka kehoni on naisen.Sydämeni itkee joskus katkerasti, kun puhumme perheeni parissa rakkaudesta...kun sitten joku tuo puolisonsa näytille ja kaikki onnittelevat ja iloitsevat. Niin välttämättä ei ole kohdallani. Jos rakastun naiseen, mikä on todennäköisempää...en tiedä pystynkö koskaan tuomaan häntä kotia tyttöystävänäni ja se tekee minut äärettömän surulliseksi! Rakastan perhettäni yli kaiken ja ilman heitä en varmasti olisi tässä ja näin tervejärkisenä,ja tuntuukin että olen velkaa heille niin paljon etten voi olla niin itsekäs että rakastun.
Lapsesi tarvitsee runssaasti rakkautta ja tukea, koska aisa on hyvin hämmentävä myös hänelle itselleen. Toivon voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.Toivon vain että lapsesi löytää onnen olkoon se miehen tai naisen ruumiissa.
Kiva kun kirjoitit. Olemme opettajan kanssa samalla aaltopituudella lapseni suhteen. Setasta olen saanut myös paljon tietoa ja ohjausta. Kyllä tämäkin asia on mennyt maalaisjärjellä, mutta jossain vaiheessa äidilliset neuvot ei auta, ja onkin parempi ottaa yhteyttä ammattilaisiin. Lapsen ja isoveljen kanssa olemme puhuneet kaikista eri mahdollisuuksista, mm. selitin että jos vielä vanhempana haluaa, hän voi mennä lääkärin juttusille ja mahdollisesti saa peniksen. Voi sitä riemua... :) Toivottavasti löydät rakkauden ja onnen. Hyvää syksyn jatkoa!