Miljoona sanaa

Laskitko koskaan sanoja?
Sanoin niitä ainakin miljoona,,

Miten se voi olla mahdollista?
Sanomatta jäi toinen mokoma,,

Niitäkö pelkäsitkin?
Vai sitäkö, että kyllästyisin?

Nyt sitä ei voi tietää mihin pystyisin,,
Jätimme kesken leikin,,

Miksi jaksan aina asiaan palata?
Tavatessamme olisimme voineet halata?!

Olisiko ollut parempi kaikki salata?
Olisi ollut helpompi palata,,

Oliko se liikaa pyydetty?
Ei sille toiveelle patsasta pystytetty,,

Sen sain mitä annettiin,,
Loput bittitaivaaseen ammuttiin,,

Miksi tämä on näin helvetin vaikeaa?
tiedän, en siihen koskaan vastausta saa,,
13529
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Salailu ei auta
voi jumalauta.
Rakkaasi kun kuulee
alkaa teillä tuulee.
Todellisuus on
joskus hyvin armoton.

Äänestä
  • Ei siinä auta
    mikään jumalauta.

    Hommat on jo hoidettu
    oikein hyvin "tiedotettu".

    En tarvitse ivaa
    enkä tarjottua kimppakivaa.

    Luulen, ettei enempää
    tarvitse selittää.

    Jos on omat jauhot puhtaat
    mitä siinä meuhkaat?

    Olishan se kiva perkele,
    olla nyt kerta viimeine.

    Mikä tässä satuttaa
    ihan selvästi potuttaa?

    Luulis, että imartelee,
    ei se haittaa tee.

    Ei välittää tästä tarvitse,
    pyyhkäise tällä vaikka p****.

    Äänestä

  • Hopeakampa kirjoitti:

    Ei siinä auta
    mikään jumalauta.

    Hommat on jo hoidettu
    oikein hyvin "tiedotettu".

    En tarvitse ivaa
    enkä tarjottua kimppakivaa.

    Luulen, ettei enempää
    tarvitse selittää.

    Jos on omat jauhot puhtaat
    mitä siinä meuhkaat?

    Olishan se kiva perkele,
    olla nyt kerta viimeine.

    Mikä tässä satuttaa
    ihan selvästi potuttaa?

    Luulis, että imartelee,
    ei se haittaa tee.

    Ei välittää tästä tarvitse,
    pyyhkäise tällä vaikka p****.

    Tästä iva kaukana
    sekä kimppakiva.

    Turha sun on itkee
    sekä olla sitkee.

    Johan tässä nauraa
    muut kuin umpiluutkin.

    Harrastus on hyvä
    mutta ajatus ei kovin syvä.

    Äänestä

  • kultaharja kirjoitti:

    Tästä iva kaukana
    sekä kimppakiva.

    Turha sun on itkee
    sekä olla sitkee.

    Johan tässä nauraa
    muut kuin umpiluutkin.

    Harrastus on hyvä
    mutta ajatus ei kovin syvä.

    Jos neuvoja tarvitsen,
    niitä sulta kysele en.

    Mitä tarkoittaa,
    että saat nauraa?

    Luuletko sillä loukkaavasi mua?
    Ei kannata innostua.

    Vihjaat harrastukseen,
    se on mulla mennyt putkeen.

    Jäikö vaivaamaan joku asia?
    Ehkä ei kannata vaivaantua?

    Olisin voinut sanoa jotain hyvää,
    mutta olkoon, tässä tää

    Aika ohi kulki,
    kaikki ovet sulki.

    Äänestä

  • Hopeakampa kirjoitti:

    Jos neuvoja tarvitsen,
    niitä sulta kysele en.

    Mitä tarkoittaa,
    että saat nauraa?

    Luuletko sillä loukkaavasi mua?
    Ei kannata innostua.

    Vihjaat harrastukseen,
    se on mulla mennyt putkeen.

    Jäikö vaivaamaan joku asia?
    Ehkä ei kannata vaivaantua?

    Olisin voinut sanoa jotain hyvää,
    mutta olkoon, tässä tää

    Aika ohi kulki,
    kaikki ovet sulki.

    asiat ei mua vaivaa
    mutta turha vanhaa kaivaa.

    harrastuksest olla voi montaa mieltä
    käyttäisit ees fiksuu kieltä

    muita neuvoja en jakele
    enkä niitä myöskään kysele

    täällä sana vapaa on
    joskus ihan verraton

    muuten oikeus on myös mulla
    saattaa tietoon tää
    mikä mua ihmetyttää

    onhan sulla perhe
    keväinen oli vain erhe

    jos ei oma J**** riitä
    etsi T:n sijaan joku muu
    joka sinuun rakastuu

    -toivottavasti

    Äänestä

  • kultaharja kirjoitti:

    asiat ei mua vaivaa
    mutta turha vanhaa kaivaa.

    harrastuksest olla voi montaa mieltä
    käyttäisit ees fiksuu kieltä

    muita neuvoja en jakele
    enkä niitä myöskään kysele

    täällä sana vapaa on
    joskus ihan verraton

    muuten oikeus on myös mulla
    saattaa tietoon tää
    mikä mua ihmetyttää

    onhan sulla perhe
    keväinen oli vain erhe

    jos ei oma J**** riitä
    etsi T:n sijaan joku muu
    joka sinuun rakastuu

    -toivottavasti

    Älä enää selitä,
    omias ja mun virheitä.

    Itseähän tässä syyttää voi,
    en yhtään mellakoi.

    Sinulleko tekisi hyvää taas kosto?
    Luuletko että vapisen jo?

    Mitä mun kielen käyttö sulle kuuluu,
    en minäkään sun juttuihis puutu.

    "Tasan voit sanoihini luottaa,"
    ihmettelen, mistä hän noita juttuja tuottaa.

    Voi että voi olla outo pilkka,
    kuinka voi muuten H*****?

    En ikinä olisi uskonut,
    että vielä uudelleen puukkoon tartut.

    Mukava on näköjään loukata,
    sanoilla kovilla koukata.

    "Sana vapaa", koskee myös minua,
    mikä näköjään häiritsee sinua.

    Jos olet niin vahva, kuin ymmärtää annat,
    olisit laittanut suppuun myös omat kielenkannat?

    Tehdäänkö niin.. Ei, ehdota sinä,
    lupaan olla pelkkinä silminä..

    Äänestä

  • Hopeakampa kirjoitti:

    Älä enää selitä,
    omias ja mun virheitä.

    Itseähän tässä syyttää voi,
    en yhtään mellakoi.

    Sinulleko tekisi hyvää taas kosto?
    Luuletko että vapisen jo?

    Mitä mun kielen käyttö sulle kuuluu,
    en minäkään sun juttuihis puutu.

    "Tasan voit sanoihini luottaa,"
    ihmettelen, mistä hän noita juttuja tuottaa.

    Voi että voi olla outo pilkka,
    kuinka voi muuten H*****?

    En ikinä olisi uskonut,
    että vielä uudelleen puukkoon tartut.

    Mukava on näköjään loukata,
    sanoilla kovilla koukata.

    "Sana vapaa", koskee myös minua,
    mikä näköjään häiritsee sinua.

    Jos olet niin vahva, kuin ymmärtää annat,
    olisit laittanut suppuun myös omat kielenkannat?

    Tehdäänkö niin.. Ei, ehdota sinä,
    lupaan olla pelkkinä silminä..

    Erehdyit P''''j''''!!!
    Minä pidin sanani, mutta vaimon mitta täyttyi.
    Hän oppi myös runoilemaan. Ehkä kiitos sinulle.
    Vaikka luvalla sanoen ei näihin "hevonen syö seiniä, kun ei ole heiniä" -runoihin juuri opiskelua tarvita. Toisilta se ei näy kovan harjoittelunkaan jälkeen sujuvan.
    Se mitä sanoin pari päivää sitten puhelimessa kun minut herätit on pitänyt. En ole sinua häirinnyt. Jättäisit sinäkin haikailut kevään perään.

    Rakastumisista puhuminen on turhaa. Myönnän, ihastuin verbaalisuuteesi, mutta yritin jo silloin sanoa tilanteen olevan meille keski-ikäisille perheellisille aivan mahdoton.

    Kirjoittele edelleen, mutta älä vihjaile minun ja Hämeen suuntaan. Ihan ystävyydellä. Vaimoni ystävyyttä ja tekoja en voi taata. Sillä on ihan oma puhelin ja se osaa käyttää tietonettakin ja seurata menneitä kirjoituksia paremmin kuin salapoliisi.

    Olen kirjoittanut jo aiemmin, että rakastan vaimoani ja vain häntä. Ikävää kun avatessa tietokoneen saa pelätä mitä yksityistä on tänään luvassa. Minä tiedän paljon sinusta, mutta en ole niin raukka, että niitä nettiin kirjoittasin.

    Hyvää syksyä ja unohda tosiaan tämä kevät ja alkukesä. Olen selvittänyt pääni, enkä enää kirjoittele palstoille.

    t: -T-, tai Bi..Bu.., tai Åsna, you know.

    Kultaharjan runot ovat kaikki vaimoni ihan omia, älä niistä minua syytä.

    Äänestä

  • kultaharjan mies kirjoitti:

    Erehdyit P''''j''''!!!
    Minä pidin sanani, mutta vaimon mitta täyttyi.
    Hän oppi myös runoilemaan. Ehkä kiitos sinulle.
    Vaikka luvalla sanoen ei näihin "hevonen syö seiniä, kun ei ole heiniä" -runoihin juuri opiskelua tarvita. Toisilta se ei näy kovan harjoittelunkaan jälkeen sujuvan.
    Se mitä sanoin pari päivää sitten puhelimessa kun minut herätit on pitänyt. En ole sinua häirinnyt. Jättäisit sinäkin haikailut kevään perään.

    Rakastumisista puhuminen on turhaa. Myönnän, ihastuin verbaalisuuteesi, mutta yritin jo silloin sanoa tilanteen olevan meille keski-ikäisille perheellisille aivan mahdoton.

    Kirjoittele edelleen, mutta älä vihjaile minun ja Hämeen suuntaan. Ihan ystävyydellä. Vaimoni ystävyyttä ja tekoja en voi taata. Sillä on ihan oma puhelin ja se osaa käyttää tietonettakin ja seurata menneitä kirjoituksia paremmin kuin salapoliisi.

    Olen kirjoittanut jo aiemmin, että rakastan vaimoani ja vain häntä. Ikävää kun avatessa tietokoneen saa pelätä mitä yksityistä on tänään luvassa. Minä tiedän paljon sinusta, mutta en ole niin raukka, että niitä nettiin kirjoittasin.

    Hyvää syksyä ja unohda tosiaan tämä kevät ja alkukesä. Olen selvittänyt pääni, enkä enää kirjoittele palstoille.

    t: -T-, tai Bi..Bu.., tai Åsna, you know.

    Kultaharjan runot ovat kaikki vaimoni ihan omia, älä niistä minua syytä.

    Vai on vaimosi opetellut kirjoittamaan runoja?
    Mistä sen huomaa, että hän osaa, en minä ainakaan huomaa ollenkaan?

    Minä kirjoitin lässyä, että hän ymmärtäisi.

    Missä ovat viittaukseni asuinpaikkaasi?
    Itse nyt siitä kirjoitit.

    Tälläkin hetkellä usealla palstalla
    on kirjoituksia ja runoja, jotka voisivat olla minun kirjoittamiani,
    koska kaikenlaista on tapahtunut,
    mutta ne ovatkin jonkun muun tekstejä.

    Luuletko, että kaikki aina viittaa sinuun?
    Ihmisille tapahtuu (yllätysyllätys) hyvin samantapaisia asioita.
    Jos tekstini ärsyttävät,
    miksi luet niitä,
    ei niistä kukaan tiedä,
    kenestä puhutaan koska sinäkään et tiedä.
    Luulet enemmän, kuin tiedät,
    etkä uhkailemalla minua,
    pääse mihinkään.


    Kysyn nyt, tiedätkö varmasti,
    että kirjoitan kevään tapahtumista?

    Jos sinua ei mikään tässä asiassa vaivaa,
    mitä ihmettä kyttäät palstoja ja ronkit kirjoituksia?
    Sama koskee vaimoasi?
    Ihan ystävyydellä,
    jatkakaa vain yhteistä harrastustanne,
    on varmasti mielenkiintoista.
    Ehdittekö tehdä vielä muutakin?
    Taitaa olla kokopäivä hommaa?

    En minä ketään ole ollut "väkisin" viemässä.
    En silloin, enkä nyt.
    Olisi ja on todellakin liian vaikeaa.
    Sen ilmoitin muistaakseni minä ensin,
    mutta voinhan olla väärässäkin.
    (Tässä on lainaus sanoistani:
    "Minulla on hyvin vahvat siteet
    tähän elämään, jossa elän,
    eikä niitä siteitä todennäköisesti
    katkaise mikään")

    Sinä olet unohtanut todellakin sen
    mitä kirjoitit minusta
    ja perheestäni nettiin???
    Jos et muista, niin haluatko,
    että valaisen asiaa?

    (Kun kultaharja "vahingossa" soitti minulle, oli kiva poimia keskustelusta valheet, joita hän minulle puhelimessa sanoi. Eli mitä opimme tästä, keneenkään ei voi luottaa.)

    Rakasta vaimoasi ja voi hyvin,

    Hyvää jatkoa.

    Äänestä

  • sitä olisi sanonutkaan kirjoitti:

    Vai on vaimosi opetellut kirjoittamaan runoja?
    Mistä sen huomaa, että hän osaa, en minä ainakaan huomaa ollenkaan?

    Minä kirjoitin lässyä, että hän ymmärtäisi.

    Missä ovat viittaukseni asuinpaikkaasi?
    Itse nyt siitä kirjoitit.

    Tälläkin hetkellä usealla palstalla
    on kirjoituksia ja runoja, jotka voisivat olla minun kirjoittamiani,
    koska kaikenlaista on tapahtunut,
    mutta ne ovatkin jonkun muun tekstejä.

    Luuletko, että kaikki aina viittaa sinuun?
    Ihmisille tapahtuu (yllätysyllätys) hyvin samantapaisia asioita.
    Jos tekstini ärsyttävät,
    miksi luet niitä,
    ei niistä kukaan tiedä,
    kenestä puhutaan koska sinäkään et tiedä.
    Luulet enemmän, kuin tiedät,
    etkä uhkailemalla minua,
    pääse mihinkään.


    Kysyn nyt, tiedätkö varmasti,
    että kirjoitan kevään tapahtumista?

    Jos sinua ei mikään tässä asiassa vaivaa,
    mitä ihmettä kyttäät palstoja ja ronkit kirjoituksia?
    Sama koskee vaimoasi?
    Ihan ystävyydellä,
    jatkakaa vain yhteistä harrastustanne,
    on varmasti mielenkiintoista.
    Ehdittekö tehdä vielä muutakin?
    Taitaa olla kokopäivä hommaa?

    En minä ketään ole ollut "väkisin" viemässä.
    En silloin, enkä nyt.
    Olisi ja on todellakin liian vaikeaa.
    Sen ilmoitin muistaakseni minä ensin,
    mutta voinhan olla väärässäkin.
    (Tässä on lainaus sanoistani:
    "Minulla on hyvin vahvat siteet
    tähän elämään, jossa elän,
    eikä niitä siteitä todennäköisesti
    katkaise mikään")

    Sinä olet unohtanut todellakin sen
    mitä kirjoitit minusta
    ja perheestäni nettiin???
    Jos et muista, niin haluatko,
    että valaisen asiaa?

    (Kun kultaharja "vahingossa" soitti minulle, oli kiva poimia keskustelusta valheet, joita hän minulle puhelimessa sanoi. Eli mitä opimme tästä, keneenkään ei voi luottaa.)

    Rakasta vaimoasi ja voi hyvin,

    Hyvää jatkoa.

       ei enää mitään
    Kirjoittanut: Marin Frist 16.7.2007 klo 20.30


       Kun onni kaikkosi hämeeseen
    ja iltarusko viiletti perään,
    ajattelin, menköön

    Siellä on sen koti, ei kukaan ole
    onnellinen väärässä paikassa,
    se jo tiedetään

    Kun sydämeni jätti tärkeät iskut väliin
    ja rintaani puristi kipeä,
    olin jo parantumisen tiellä

    Jo monta päivää tunsin olevani nainen,
    itselleni tärkeä ja tiukat laastarit
    verenpunaisten haavojen päällä

    Ja nyt, kuin pallosalama, sinä tulit
    ja väänsit tulista piikkiä,
    poltit laastarini
    ja muistutit; ei siitä erosta,
    niin kauan ole,
    älä vielä liikaa hymyile

    Ja niin minä itkin, taas


       haluaisin
    Kirjoittanut: Marin Frist 1.9.2007 klo 22.10


       Juotattaisitko minut humalaan?
    Nostaisit lasin huulilleni
    ja katsoisit himoiten,
    kuinka nuolisin huuliani?

    Kohottaistko leukaani,
    nähdäksesi merkin,
    joka on minulle jo
    syntymässä annettu?

    Katsoisitko syvälle
    silmiini....isiin
    näkisit sen,
    mitä sinulle lupasin.

    Antaisitko sen,
    jota odotin,
    elämäni kadottaen,
    vain kipu seuranain.

    Heräsinkö, syksyn tullen
    huomasin kaiken olleen
    pelkäää sumua, surua
    epäkypsää, sen tajusin.

    Lohduttaisiko sinua,
    en ole naisesi
    koskaan, emme kohtaa,
    kerro se vaimollesi.


    tässä pari esimerkkiä

    Äänestä

  • H***** kirjoitti:

       ei enää mitään
    Kirjoittanut: Marin Frist 16.7.2007 klo 20.30


       Kun onni kaikkosi hämeeseen
    ja iltarusko viiletti perään,
    ajattelin, menköön

    Siellä on sen koti, ei kukaan ole
    onnellinen väärässä paikassa,
    se jo tiedetään

    Kun sydämeni jätti tärkeät iskut väliin
    ja rintaani puristi kipeä,
    olin jo parantumisen tiellä

    Jo monta päivää tunsin olevani nainen,
    itselleni tärkeä ja tiukat laastarit
    verenpunaisten haavojen päällä

    Ja nyt, kuin pallosalama, sinä tulit
    ja väänsit tulista piikkiä,
    poltit laastarini
    ja muistutit; ei siitä erosta,
    niin kauan ole,
    älä vielä liikaa hymyile

    Ja niin minä itkin, taas


       haluaisin
    Kirjoittanut: Marin Frist 1.9.2007 klo 22.10


       Juotattaisitko minut humalaan?
    Nostaisit lasin huulilleni
    ja katsoisit himoiten,
    kuinka nuolisin huuliani?

    Kohottaistko leukaani,
    nähdäksesi merkin,
    joka on minulle jo
    syntymässä annettu?

    Katsoisitko syvälle
    silmiini....isiin
    näkisit sen,
    mitä sinulle lupasin.

    Antaisitko sen,
    jota odotin,
    elämäni kadottaen,
    vain kipu seuranain.

    Heräsinkö, syksyn tullen
    huomasin kaiken olleen
    pelkäää sumua, surua
    epäkypsää, sen tajusin.

    Lohduttaisiko sinua,
    en ole naisesi
    koskaan, emme kohtaa,
    kerro se vaimollesi.


    tässä pari esimerkkiä

    ja toisessa ei ole sanaakaan mistään paikkakunnasta ....Eli mikä esimerkki, mistä?

    Ja H:lle.
    Hoida vain miestäsi ja itseäsi, on siinä sinulla hommaa ihan tarpeeksi.
    Etkö vieläkään luota mieheesi?
    Vai mikä sieluasi vääntää?
    Paitsi, ei kiinnosta, tuntuu teillä olevan yhteinen projekti, kuten kesällä "vahinkopuhelussa" tuli ilmi.

    Äänestä

  • H***** kirjoitti:

       ei enää mitään
    Kirjoittanut: Marin Frist 16.7.2007 klo 20.30


       Kun onni kaikkosi hämeeseen
    ja iltarusko viiletti perään,
    ajattelin, menköön

    Siellä on sen koti, ei kukaan ole
    onnellinen väärässä paikassa,
    se jo tiedetään

    Kun sydämeni jätti tärkeät iskut väliin
    ja rintaani puristi kipeä,
    olin jo parantumisen tiellä

    Jo monta päivää tunsin olevani nainen,
    itselleni tärkeä ja tiukat laastarit
    verenpunaisten haavojen päällä

    Ja nyt, kuin pallosalama, sinä tulit
    ja väänsit tulista piikkiä,
    poltit laastarini
    ja muistutit; ei siitä erosta,
    niin kauan ole,
    älä vielä liikaa hymyile

    Ja niin minä itkin, taas


       haluaisin
    Kirjoittanut: Marin Frist 1.9.2007 klo 22.10


       Juotattaisitko minut humalaan?
    Nostaisit lasin huulilleni
    ja katsoisit himoiten,
    kuinka nuolisin huuliani?

    Kohottaistko leukaani,
    nähdäksesi merkin,
    joka on minulle jo
    syntymässä annettu?

    Katsoisitko syvälle
    silmiini....isiin
    näkisit sen,
    mitä sinulle lupasin.

    Antaisitko sen,
    jota odotin,
    elämäni kadottaen,
    vain kipu seuranain.

    Heräsinkö, syksyn tullen
    huomasin kaiken olleen
    pelkäää sumua, surua
    epäkypsää, sen tajusin.

    Lohduttaisiko sinua,
    en ole naisesi
    koskaan, emme kohtaa,
    kerro se vaimollesi.


    tässä pari esimerkkiä

    muistatko kuinka kerroit, ettet ymmärrä runoudesta mitään?

    Kirjoitit tänä vuonna toukokuussa yhdellä palstalla minulle p****j****na:

    "Meinasin sulle ihan runon heittää, mut se on laji, josta en kirjoita, enkä keskustele".

    Politiikassa sanottaisiin, että olet kääntänyt takin. En alennu arvioimaan 'parempaa runouttasi', kuten sinä teit yrittäessäsi loukata vaimoani sanomalla kirjoittaneesi hänelle >lässyä, että hän ymmärtäisi< Kerro vastaisuudessa aina runojesi alussa koska ne ovat >lässyä< että muutkin tiedetään kuin sinä ja sivupersoonasi.

    Oletko huomannut Marin Fristin lukijalaskuria. Ainakin saat huomiota kirjoituksillesi. Kun vaan ei kävisi kuten entisen tytön: "maine kasvoi, mutta kunnia meni"...

    Äänestä

  • kultaharjan mies kirjoitti:

    muistatko kuinka kerroit, ettet ymmärrä runoudesta mitään?

    Kirjoitit tänä vuonna toukokuussa yhdellä palstalla minulle p****j****na:

    "Meinasin sulle ihan runon heittää, mut se on laji, josta en kirjoita, enkä keskustele".

    Politiikassa sanottaisiin, että olet kääntänyt takin. En alennu arvioimaan 'parempaa runouttasi', kuten sinä teit yrittäessäsi loukata vaimoani sanomalla kirjoittaneesi hänelle >lässyä, että hän ymmärtäisi< Kerro vastaisuudessa aina runojesi alussa koska ne ovat >lässyä< että muutkin tiedetään kuin sinä ja sivupersoonasi.

    Oletko huomannut Marin Fristin lukijalaskuria. Ainakin saat huomiota kirjoituksillesi. Kun vaan ei kävisi kuten entisen tytön: "maine kasvoi, mutta kunnia meni"...

    Sehän se syy onkin?

    Lukijalaskuri ja kehut, joita olen runoistani
    saanut.

    Vähän väliä olen saanut viestehini vastauksia, että nauru maittaa, nytkö se sitten hyytyi?

    Vastasin vain, en edes yhtä alhaisesti, kuin sinä, mutta hyvä kun puolustat vaimoasi, se on oikein.

    En viitsi enää, pelinne on ollut alusta asti liian raakaa minulle.

    Tämän vielä sanon kuitenkin, jokaisen kannattaa olla huolissaan, vain omista asioistaan.

    Ja olet ihan oikeassa, en minä ymmärrä runoudesta mitään.

    Äänestä

  • kultaharjan mies kirjoitti:

    Erehdyit P''''j''''!!!
    Minä pidin sanani, mutta vaimon mitta täyttyi.
    Hän oppi myös runoilemaan. Ehkä kiitos sinulle.
    Vaikka luvalla sanoen ei näihin "hevonen syö seiniä, kun ei ole heiniä" -runoihin juuri opiskelua tarvita. Toisilta se ei näy kovan harjoittelunkaan jälkeen sujuvan.
    Se mitä sanoin pari päivää sitten puhelimessa kun minut herätit on pitänyt. En ole sinua häirinnyt. Jättäisit sinäkin haikailut kevään perään.

    Rakastumisista puhuminen on turhaa. Myönnän, ihastuin verbaalisuuteesi, mutta yritin jo silloin sanoa tilanteen olevan meille keski-ikäisille perheellisille aivan mahdoton.

    Kirjoittele edelleen, mutta älä vihjaile minun ja Hämeen suuntaan. Ihan ystävyydellä. Vaimoni ystävyyttä ja tekoja en voi taata. Sillä on ihan oma puhelin ja se osaa käyttää tietonettakin ja seurata menneitä kirjoituksia paremmin kuin salapoliisi.

    Olen kirjoittanut jo aiemmin, että rakastan vaimoani ja vain häntä. Ikävää kun avatessa tietokoneen saa pelätä mitä yksityistä on tänään luvassa. Minä tiedän paljon sinusta, mutta en ole niin raukka, että niitä nettiin kirjoittasin.

    Hyvää syksyä ja unohda tosiaan tämä kevät ja alkukesä. Olen selvittänyt pääni, enkä enää kirjoittele palstoille.

    t: -T-, tai Bi..Bu.., tai Åsna, you know.

    Kultaharjan runot ovat kaikki vaimoni ihan omia, älä niistä minua syytä.

    ja tietsikka ja osaa muka vielä käyttääkin niitä :)))))
    Kerro parempi vitsi :))))

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hopeakampa kirjoitti:

Laskitko koskaan sanoja?
Sanoin niitä ainakin miljoona,,

Miten se voi olla mahdollista?
Sanomatta jäi toinen mokoma,,

Niitäkö pelkäsitkin?
Vai sitäkö, että kyllästyisin?

Nyt sitä ei voi tietää mihin pystyisin,,
Jätimme kesken leikin,,

Miksi jaksan aina asiaan palata?
Tavatessamme olisimme voineet halata?!

Olisiko ollut parempi kaikki salata?
Olisi ollut helpompi palata,,

Oliko se liikaa pyydetty?
Ei sille toiveelle patsasta pystytetty,,

Sen sain mitä annettiin,,
Loput bittitaivaaseen ammuttiin,,

Miksi tämä on näin helvetin vaikeaa?
tiedän, en siihen koskaan vastausta saa,,

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu