Miten on miehet 50 - 70. Onko vakiintuminen eläkeikäisenä Teille mahdotonta? Kaikki tuntemani miehet vain deittailevat ja "hyppivät kukasta kukkaan". On siinä lapsilla ja lapsenlapsilla tekemistä, kun mummo tai vaariehdokas vaihtuu monta kertaa vuodessa. Ei ainakaan Turun ympäristössä tunnu olevan yhtään normaalia miestä.
Vakisuhde utopiaa
Normaali
11652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Turuus lienekkäs, vaan onpahan meitä muualla. Siitä vaan valintakriteerit näkösälle ja omat myös, niin johan alkoi löytymään (jos alkoi...).
Tuonne treffipalstalle tarkoitin. Ja voisihan sitä täälläkin vihjaista, mitä nimikettä sieltä kannattaa vilkaista... Omaani en nyt kuitenkaan kerro!
Tälläinen yö...tuollainen suuu...täydellinen..on yö rakkauden. Tartu käteeni...sut onneen vien.
mitä muuta haluaisti vanhempasi tekevän,
jos heillä ei ole yksinkertaisesti muuta miellyttävää tekemistä.
ei aina vanhus viitsi yksinään puhua tai lenkkeillä,
siitä seuraa nopea rapistuminen, lihominen yms.
etkö käsitä, ihminen kaipa ihmistä.
oletko sinä jokin hyvä esimerkki elämäntavoiltasi ?
Toki ymm'rrän perintöpuolen, jos pelkä'y että vieras vie kaiken,
mutta se onkin jo eri juttu.
Minä olen aikoinani saanut kaiken 15-40 vuoden iässä vanhemmiltani ja kaiken olen jo antanut lapsilleni.
mm.
meidän vakituinen kotikin annettiin lapsille,
heidän ollessaan 10-12v iässä, jotta tuli 2 vuoden asumisehto omistamisen aikana täyteen.
Jotta voivat myydä sen joskus, ilman verotusta.
asiallisia ja komeita miehiä,joille terve
parisuhde on se ainoa oikea.Mutta meillä monilla
on liikunta ja jokunen muu asia aktiviteettina.
Silloin kaipaa parisuhteelta tiettyä vapautta.
Tarkoitan vapautta harrastaa joitain asioita.
Mitä minä tunnen kavereitani,niin ollan kaikki
aivan perinteisiä yhden naisen miehiä ja ei
ole tarvetta kukasta kukkaan lentää.Yksi hyvä ja
antoisa suhde riittää mainiosti.Mutta todella,
tuolta yhdeltä suhteelta kaipaa sitä suvaitsemista harrastuksia kohtaan ja aikaa.Tässä mielessä
kysyisin sinulta,miten rajaat sitoutumisen ja riippumisen? Eli parisuhteeseen pitää sitoutua,
mutta pitääkö siitä olla täysin riippuvainen?
Itse harrastan jumppaa ja hiihtoa talvisin, kesällä uintia ja kävelyä/hölkkää. Tosin vain omaksi ilokseni ja kunnon ylläpitämiseksi. Sitoutuminen on sitä, että "voi luottaa toiseen ettei hän lennä kukasta kukkaan". Riippuvainen voi olla, muttei takertua. Yleensä 50 miehet joko takertuvat taikka eivät ymmärrä naisen omia harrastuksia, joihin eivät halua osallistua.
paljon ja jos vaan Helsingissä lunta on,niin
hiihdänkin.Ja aivan puhtaasti hyvän olon,
mielen ja nautinnon ehdoilla.Kyllä sitä
kun toiseen kiintyy,se itsestään on jo
sitoutumista ja vastuun ottoa tekemisitään toista kohtaan.Eli on ikäänkuin toisen luottamuksen
arvoinen joka tilanteessa.Kun on keskinäinen
luottamus kunnossa,on myös helppo touhuta
tahoillaan.Ei tule mieleen epäilyksiä toisen
tekemisten suhteen.Ja toki kiintyminen ihan
kivan ja positiivisen riippuvuuden aiheuttaa.
Tuntuu mukavalta kun on joku,joka merkitsee paljon.Naisella ja miehellä on hyvinkin eri
jutut ja harrastukset.Hyvässä suhteessa niille kyllä sija löytyy.Ja avoimuushan se on tärkeää,että voidaan kaikesta jutella.Silloin
parhaiten epäluulo pysyy poissa.
ja miehelläni on tuo ikäero että voin vastata vain itseni puolesta.
Yhteiselo pysyy kasassa kun kumpikin kehittyy, harrastaa, työskentelee, hassuttelee ja kaikkea maan ja taivaan välillä, ERIKSEEN ja Yhdessä.
Se erikseen on kumppanin hyväksyttävä iloisesti ja ymmärtäen, ei suu mutrulla ja sukat mustana;)
Lyhyesti, kumpikin kasvaa tahollaan,Yhdessä=D
Vaikka olen ollut "ikäni" naimisissa ,kaipaan silti joskus vierasta pöytäseuraa. On piristävää
olla tekemisissä toisten naisten kanssa. Seksijutskat on sitten eriasia.
voi "vain" ohittaa. Kiva vieras seura(buuu) no ei, on vaihtelua Meille Kaikille.
Jokainen tietää rajansa (toivottavasti).
Pieni mitäänsanomaton flirtti (joka on vain positiivista) aiheuttaa liian usein hirvittäviä mustasukkaisuuskohtauksia ja aivan turhia eroja, riitoja jopa tappoja ja murhia:(
luulen että tuo edellinen kuluu sarjaan,
pettyneet ja oppineet.
tosiasiat, ei se vaihtamalla parane,
kuten mitä enemmän on ollut omistajia autolla,
sitä huonompi on, samoin on ihmisen kanssa.
kopioitu
"minulle on muutama avautunut ja kertonut, että he kun ovat jo erot kokeneet ovat huomanneet että ei se vaihtaminen kannattanut.
Oltiin vain ekassa aviossa "tyhmiä" ja kokemattomia, kun ei osattu tai haluttu ongelmista puhua niin kauaa kun olisi ratkaisu löytynyt.
Ratkaisimme helpoimmalla tavalla, kuten vanhempammekin, eroamalla.
Nyt aiomme asua yhdessä, loppuelämämme,
jotta on vanhuudenturva.
Nukumme eri sängyissä, vietämme aikamme eri paikoissa, molemmilla omat rahat.
Joskus käymme sukujuhlissa, lenkillä ja kaupassa yhdessä.
Elämme kuin sisarukset."
tiedän Turussa olevan ainakin kaksi miellyttävää herrasmiestä, joilla on leikkimielellä-tosissaan haku päällä. Ottaisivat mielellään itselleen hyvän kumppanin ihan tositarkoituksella, jos hyvän naisen löytäisivät. Voisivat kuulemma muuttaa yhteenkin ja ajatella köpittelevänsä naisensa kanssa käsikynkkää vielä vanhoilla päivillään. Kumpikaan ei jostain syystä ilmoittele olostaan deitti-palstoilla, mutta heidät voi yhyttää kulttuuri- yms. tapahtumissa, lenkillä, uimahallissa - tai vaikka kauppamatkalla. Molemmat ryhtyvät helposti juttusille niin naisten kuin miestenkin kanssa, kun useimmiten itsekseen liikkuvat.
Toivottavasti jompi kumpi heistä osuisi sinun kohdallesi ja kohdatessanne kuuluisi se kuuluisa "klik". ;))
PS: Kannattaisikohan niitten mummo- tai vaariehdokkaiden sukulaisille esitteleminen jättää odottamaan suhteen vakiintumista, etteivät "lapsi-parat" turhaan hämmentyisi?