Eino Leinoa ;
- koskena kohista
- lampena levätä
- merenä myrskytä
- pilvinä piristä
kohtalo itsensä etsijän on - (totta tämäkin huom.)
- koskena kohista
- lampena levätä
- merenä myrskytä
- pilvinä piristä
kohtalo itsensä etsijän on - (totta tämäkin huom.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
salamoita ja värien loistoa,joskus pitää nukkuakkin.
Ei rakastelu ole pelkkää huumaa ja täyttymystä,
joskus pitää nukkuakkin.
Silti unen ovella katson hänen kauneuttaan ja ajattelen,taivas miten hän on suloinen nukkuessaankin.
Kaunis oli tuo viimeinen lauseesi......
Koskapas lähin Leinoa lainaamaan, niin jatkan näin;
Joka liikkeesi jousen taipui,
joka äänesi tiukuna soi,
joka askelees oli laulu,
joka elkesi kuvias loi............
Kauniisti osasi Leinokin asioita tulkita....
sanoissas hellissä suvinen sointi...
Soi tavuissa lämpöinen viesti.
Kätes hellän lämpö sanoissa viestii.
sielus hellyys viestinä kiirii.
Päivä tää olkoon sulle kuin kehto lapsen.
On hyvä onj turva,kuin ksoketus äitis käden.
Sanat helkynä soi
Tuuli näin kuljettaa viestin
Se kiirii läpi maan
soi kaikuna korvia vasten
Se laskee jalkain juureen
kuin lehti mi puusta jo putoo......
hehkut,sun kauneutes huumaa.Olet ihana malja
jos on elämän mehut,mä nautin,mä tunnen,sun juomas on kuumaa.
Katson askeltas syksyn aavassa,näen värinää
sileillä poskillas.Ilta hämärtyy taivas on
punassa,illan sylissä kuljen sun rinnallas.
Yö saapuu,hiljaisuus halaa meitä.
Annat kätes,kuiskaat,mut suukoillas peitä.
Yössä kulkee varjoa kaksi
ne toisiinsa nojaa
ja toistansa taluttaa
nuo kaksi satamaan kiiruhtaa
siellä laiva jo toista heist oottaa
viel` ehtii he
korvahan kuiskata
viel´ ehtii suukonkin antaa
vaan sitten laiva jo
rannasta erkanee
pois haipuu
se sumun ja usvan taa.
Vain varjo tuo yksin on rannalla
- näin hetken seisoo,
ja sitten jo lähtee
Yössä kulkee varjo yksinään
ei toista ole
rinnalla enää
kohti toista kättä,sydän lämpöä luotansa hamuu.
Mieli tajuaa,tää kaikki on elämättä,on niin hyvä
kun on joku josta on lohtuu.
Kuulas aamu tuvan seiniä värjää,katseessas
jotain mi läheistä on.Olet niin kaunis,niin
suloinen ,niin elämää,olet sieluni majakka,sydämeni soutaja,virta loppumato,
Yks varjo yös kulkee varsi kaarella,etsii toista
varjoa kulkija polo.Kas erkaneet varjo virel
havukon,varsi oikenee kulkijalla,vastas riemukas
on sanona,kulta,meil on nyt yhteinen,lämpöinen
kolo.
Yksn ollessa tulee varmuus
- ei ole muuta
kaikki on tässä
Hyvästit ovat jätetyt...
... jää piiloon sumuun...
polku eessä valoton.Käsi kylmä silmät veessä,
metsä humisee lohduton.
Käsi kohtaa toisen käden,mieli toistaan hamuaa.
Ei ole aikaa kyyneleiden,ilon rinnasta kumpuaa.
Yksin ollessa varmuus on tovin,tuvassakin pöly
laskeutuu.Samoin kulijan ikävä yksin,Kun
hyvä onneen on taipua suu.
Olisipa nuorempanakin tajunnut, ettei koko aikaa tarvitse aistia ja niitä aineilla terästää.
Siitäpäs ei laisinkaan ollut kysymys ensinkään