Lainaus Jörg Zinkiltä:
Selvä se: alan vanheta.
Olin puutarhassa, oksasakset kourassa,
eräänä kauniina lämpimänä iltana.
Vaimo oli kolmen askeleen päässä.
Hän sanoi jotain, josta en saanut selvää.
kuulo ei ole ihan ennallaan. Piti kysyä.
Vaimo tahtoi tietää, onko minulla tiistai-iltana aikaa.
Myllerit haluaisivat pistäytyä meillä.
Allakka on alakerrassa.
Kävelen portaat alas ja alhaalla huomaan:
olen unohtanut miksi tulin alas.
Sitten muistan: Myllerit tosiaan!
Tartun allakkaan ja totean:
silmälasit ovat ylhäällä.
Menen siis yläkertaan hakemaan ne ja palaan takaisin.
Lopulta löydän tiistain.
Kun toisen kerran nousen yläkertaa,
porras portaalta, huomaan että polvissa painaa.
Ja yläkerrassa alan haeskella:
mihin laskin kädestäni oksasakset?
Ei epäilystäkään: alan vanheta.
Tuntuu tutulta tuo edestakaisin kävely. Tosin onhan nyt aikaa ja liikunta on hyväksi. Se aina lohduttaa, kun kuulee että muillakin on samanlaista. Pitää vaan osata suhtautua.
Vanhenetko mielelläsi
44
1998
Vastaukset
- Kirveli
Liikuntaa tulee tosiaan, mutta se on vain hyväksi. Vanhenenko mielelläni? No, yritän ainakin vanheta iloisesti - pakon edessä.
- Hintriika*
Ehdottomasti mieluummin vanhenen, kuin että rupeaisin yhtäkkiä nuorentumaan. (Mielihän säilyy parikymppisenä ikävuosista huolimatta!)
Mutta kyllä tekisi mieli panna vähän kapuloita rattaisiin tämän ajankulun hidastamiseksi! Enää ei tahdo pysyä päivien eikä kohta enää vuosienkaan perässä. Mihin hittoon niillä on sellainen kiire?- katicat
Aika kuluu aina vain nopeammin. Kun muistellaan miten pitkiä olivat lapsena kesät ja talvet, niin nyt voi sanoa että kohtahan on joulu.
Ruuneperi antoi kerran hyvän selityksen tähän, miksi kulunut aika lyhenee/nopeutuu.
Kas kun yksi vuosi on seitsämän vuotiaalla 1/7 osa elämästä, mutta 70 vuotiaalla yksi vuosi on 1/70 osa. Minusta tämä selittää tuon tuntemuksen.
Kyllä minäkin vanhenen ihan mielelläni, ainakin tässä vaiheessa, mutta aika voisi kohdallani mielellään hidastaa juoksuaan samoin kuin itsekin hidastun. - METSÄSTÄJÄ ;KALASTAJA.
-uistelemassa pari kertaa viikossa ,kuhaa ,ahventa,haukee ,tosin hauet pääsee takas .10 pv alkaa linnustus ,ah, sitä teeripaistia,uskotteko. kun se on maukasta.?en oo jänöä vielä,kun on noita hk,oita niskaa p yrkimässä .(eli hirvikäpääsiä.)NÄIN (POIKA 71v)ei tarvi ajaa aikataulua kii pikavuorolla enää.
- kai75
Onkohan se vahenemista. Tuntuu kuoin nykyinen kello kävisi nopeammin. Usein aika loppuu kesken ja tulee hämärä, vaikka tehtävä ei ole valmis. Samassa tehtävässä meni ennen vain puolipäivää.
Välillä niin kiire ettei kerkiä edes "poveensa rykäisemään".
Matkat tulleet pitemmäksi,vaikka metri määrä on pysynyt ennallaan.
Tunnustan vanhenevani,kello käy liian nopeasti ja elo on kui elonkuun viimeisenä päivänä.
Siis päivä pitkä ja yö lyhyt. - Fanni
Mökkitontilla edestakaisin kävelyä tulee päivän mittaan monia kilometrejä. Suuri osa koituu yhden ja toisen työvälineen unohtumisesta. Keräilen niitä kottikärryyn, mutta sekään ei auta.
Lohduttaudun sillä, että liikuntaa tulee ja sillä on tunnetut hyvät vaikutuksensa ikääntyvän elinkaaren mittaan.
Vielä kun opin vähäisen, laadukkaan ruuan syömisen ja säilytän kiinnostuksen maailman menoon, hengitän toimeliaana yhä 99 vuotiaaksi, siis 10 v vanhempiani pitempään. Tänään isäni täyttäisi 107 vuotta, jos eläisi.
Kännykän puheääni katosi eilen melkein hyttysen ininäksi. Hätä suuri, apu lähinnä: minä itse kaivoin kapulasta esiin "äänen voimakkuus". Nuolinäppäimellä sain hyvän kuuluvuuden.
Voi sitä onnistumisen iloa. Kyllä tässä 20-25 vuotta tepsuttaa, kun vain näpytellä osaa... Joten eespäin !
Viikkomuistio on minulle tärkein apuväline. - katicat
Tuollaisella positiivisella asenteella varustetut kuten Kai ja Fanni eletään pitkään (tilastollisesti). Eilisessä Bjurströmin ohjelmassa immeiset toivoivat elävänsä 90:siksi. Netissä saa testata oman elinaikansa. Mielialalla on kuulema merkitystä sen pituuteen.
- Kai**
tuolla ylen sivuilla, olikohan ikä vai elon kysely.
Kehui vastauksessa, aikani loppuvan 82.6 iässä. Tosin vastaus on kuulema laskennan tulos.
- Hilirimpsis
Vaik ikkää tulleeki nii, se riittäs, mut ei, kylkiäisinä saa jos jotakin mukana. Niin väkisin tullee mielee että ei kai sitä ikkää suosista ota lissää.
Mukavaha tääl on tallustella (ilman ikälissää) muiden mukana, ja seurata maailman mennoo:))Taannoin muistan hänen eronneen pitkästä, onnellisena pidetystä avioliitostaan,
- mutta nyt: miehen ennen niin kauniit piirteet
olivat kokonaan kadonneet, kasvot ikään
kuin turvonneet, silmissä avuton ilme.
Kyllähän ikääntyminen muuttaa ihmistä aina, usein hyppäyksittäin, kaipa sitä on itsekin sitten saman kokenut. Aisteihin ei kuitenkaan ole vielä vaikuttanut, en tarvitse apuvälineitä näkemiseen tai kuulemiseen, maku-, tunto- ja hajuaisti toimivat kuin aina.
Mutta aika menee todella nopeasti. Jos olen kentällä öpaut 5 tuntia, en ehdi muuta kuin käydä kaupassa tullessani (koettu taas tänään samoin kuin toissapäivänä) - siis mitään muuta kuin normaalit kotityöt. :)- kokija
satu kirjoitti:
Taannoin muistan hänen eronneen pitkästä, onnellisena pidetystä avioliitostaan,
- mutta nyt: miehen ennen niin kauniit piirteet
olivat kokonaan kadonneet, kasvot ikään
kuin turvonneet, silmissä avuton ilme.
Kyllähän ikääntyminen muuttaa ihmistä aina, usein hyppäyksittäin, kaipa sitä on itsekin sitten saman kokenut. Aisteihin ei kuitenkaan ole vielä vaikuttanut, en tarvitse apuvälineitä näkemiseen tai kuulemiseen, maku-, tunto- ja hajuaisti toimivat kuin aina.
Mutta aika menee todella nopeasti. Jos olen kentällä öpaut 5 tuntia, en ehdi muuta kuin käydä kaupassa tullessani (koettu taas tänään samoin kuin toissapäivänä) - siis mitään muuta kuin normaalit kotityöt. :)enempi kun naista. jos on ollut pitkään naimisissa.
- Maalaismies*
Aamukävelyllä ratkoin puhelimitse poikani kanssa (joka myös tahollaan käveli) elämän visaisia ongelmia. Terapoimme toisiamme.
Taannoin arvelin lääkärilleni olevani yli-ikäinen. Hän sanoi ikäni edustavan pohjoismaista keskiarvoa. Esim. Venäjällä miesten keski-ikä on 55 vuotta.
Nuorempana en otaksunut vanhuuteni muodostuvan näin pitkäksi ja onnelliseksi. Eilen kaivoin kaksi kuoppaa - en vaimolleni, vaan hänen istuttamilleen pensaille.
Voin harjoittaa pähkäilyä (se on lempiharrastukseni), lukea vanhoja historioita ja filosofioita tai palstalaisten ajatuksia, kirjoittaakin vähän palstalle.
Kehtaan sanoa elämäni olevan ulkonaisesti yksinkertaista, mutta sisäisesti tyydyttävää, mielenkiintoista ja värikästäkin.En sano vanhenevani mielelläni. Vanheneminen on realiteetti, ja sellaisena se on otettava kaikkine tuomisineen.
Niin kauan on kaikki hyvin, kun elämäntoverini kanssa tolpilla ja tolkussa pysymme tai ainakin apua on tarvittaessa saatavissa.
Parasta vanhenemisessa on, ettei elämä enää ole pelkkiä maanantaiaamuja tai matalalentoa.
Saa nauttia rauhallisesta hiljaiselosta, vaikka aika tuntuukin lentävän sitäkin kiireisemmin.En pelkää ikääntymistä sinänsä, mutta iän mukana tuomalle vastahakoisuuden ja velttouden poikaselle en halua antaa periksi. Isomummo sanoi -40 luvulla, ajatteleminen on yksi asia, tekeminen toinen. Toimeen tarttuminen näyttää toisinaan vievän liikaa aikaa joka on tullut iän mukana.
Myönnän eläväni ihan hyvää aikaa, suorite painotteinen työelämä on jäänyt taakse, ei tarvitse kaikessa pyrkiä täydellisyyteen.
On aikaa harrasteille, yhteydenpidolle lasten perheisiin, lähisukuun ja ystäväpiiriin. Lukeminen, kirjoittelu ja käsityöt tuovat sopivasti virikkeitä elämään. Yksineloon olen yli 10v harjoittelun jälkeen miltei tottunut.
Terveys on kohdallaan, ei suurempia kremppoja, toivon pääni pysyvän skarppina loppuun saakka, silloin voi porskutella tyytyväisenä eteenpäin.
- katicat
Vanhenetko mielelläsi ja pienellä muutoksella saadaan vanhenetko mieleltäsi, avartaa aihetta.
Sisin ei tunnu muuttuvan eikä vanhenevan, mutta olen huomannut ristiriidan kasvavan muuttuvan maailman ja itseni välillä.
Ihminen tuntee viisastuneensa vanhetessaan, mutta ihmiskunta kokonaisuudessaan ei. Globalisaatiokin etenee kuin ajopuu. Jotenkin kylmää, että mihin tämä kaikki vie. Maalaismiehen kirjoituksissa olen huomannut tuon saman huolestumisen.- Kai**
onhan tuota ikää tullut. Tosin viimeaikoia on "rypyt" kylläkin silonneet. Johtuu varmaankin syömastäni korttisoonista.
Mitä henkiseen puoleen tulee niin siellä on tapahtunut nuortumista. Mieleltäni olren taitanut tulla uudestaan "rippikoulu" ikään.
Nykyisin aina kauppaan mennessä totean myyjille tuli taasen "ikävä" ja piti kesken päivän askareiden tulla käymään.
Aina kun saa myyjän kasvoille hymyn tuntuu kuin olisi suurestkin onnistunut sanonnassaan. - Hississä
Kai** kirjoitti:
onhan tuota ikää tullut. Tosin viimeaikoia on "rypyt" kylläkin silonneet. Johtuu varmaankin syömastäni korttisoonista.
Mitä henkiseen puoleen tulee niin siellä on tapahtunut nuortumista. Mieleltäni olren taitanut tulla uudestaan "rippikoulu" ikään.
Nykyisin aina kauppaan mennessä totean myyjille tuli taasen "ikävä" ja piti kesken päivän askareiden tulla käymään.
Aina kun saa myyjän kasvoille hymyn tuntuu kuin olisi suurestkin onnistunut sanonnassaan.kauppakeskuksessa mies kysyi minulta, minne menen.
Sanoin että "ämmään"(, sillä MARKET-tason merkki hississä on M).
Mies nauroi ja sanoi: "Ämmä on minullakin tavoitteena!"
:) - katicat
Käytin hieman varomattomasti tuota viisastumis sanaa. Ei se varmaan mikään automaatio ole vanhetessa. Vanhempana on kertynyt vaan elämänkokemusta, on avarakatseisempi,oppinut kantapään kautta syyn ja seurauksen lain ja on rauhallisempi.
Parhaana puolena näen vanhuudessa henkisen muutoksen itsessäni, jonka tuloksena huoli tulevaisuudesta ja kuoleman pelko on poissa. On kypsytetty ja kypsynyt. Tuntee olevansa osa jotain suurta jatkumoa; minua ennen olleet minä nyt ja jälkeeni tulevat.
Vanhenemisen tuomat rajoitukset fyysisesti menettävät merkityksensä. Tavaroiden merkitys vähenee, vain tärkeät ihmissuhteet jäävät jäljelle. Mietiskely lisääntyy. Tässä sisäänpäin vetäytymisen vaiheessa kokee ihmisenä kypsymisen hienoimman tunteen. Ulkopuolinen ei todellakaan näe tätä, voidaan luulla masentuneeksi ihan turhaan. - Hintriika*
katicat kirjoitti:
Käytin hieman varomattomasti tuota viisastumis sanaa. Ei se varmaan mikään automaatio ole vanhetessa. Vanhempana on kertynyt vaan elämänkokemusta, on avarakatseisempi,oppinut kantapään kautta syyn ja seurauksen lain ja on rauhallisempi.
Parhaana puolena näen vanhuudessa henkisen muutoksen itsessäni, jonka tuloksena huoli tulevaisuudesta ja kuoleman pelko on poissa. On kypsytetty ja kypsynyt. Tuntee olevansa osa jotain suurta jatkumoa; minua ennen olleet minä nyt ja jälkeeni tulevat.
Vanhenemisen tuomat rajoitukset fyysisesti menettävät merkityksensä. Tavaroiden merkitys vähenee, vain tärkeät ihmissuhteet jäävät jäljelle. Mietiskely lisääntyy. Tässä sisäänpäin vetäytymisen vaiheessa kokee ihmisenä kypsymisen hienoimman tunteen. Ulkopuolinen ei todellakaan näe tätä, voidaan luulla masentuneeksi ihan turhaan.Juuri noin, katicat! Olitpa löytänyt osuvat sanat
prosessin kuvaamiseen.
Vaikka itse vielä vähän kattilassa porisenkin, niin päivä päivältä kypsemmäksi käyn. Ja koko ajan muuttuu katse seesteisemmäksi, vaikka silmälasit pitäisikin uusia.
Kun vielä jaksamme kastella ja lannoittaa huumorinkukkapenkkiä, niin edessä on hyvä vanhuus! - katicat
Hintriika* kirjoitti:
Juuri noin, katicat! Olitpa löytänyt osuvat sanat
prosessin kuvaamiseen.
Vaikka itse vielä vähän kattilassa porisenkin, niin päivä päivältä kypsemmäksi käyn. Ja koko ajan muuttuu katse seesteisemmäksi, vaikka silmälasit pitäisikin uusia.
Kun vielä jaksamme kastella ja lannoittaa huumorinkukkapenkkiä, niin edessä on hyvä vanhuus!Huumori on maukas höyste. Pilke silmäkulmassa ja hymy suupielessä. Kuka niitä voi vastustaa. Huumorilla voi katsella omiakin tekemisiään. Voi vaikka kuvitella, että mitä jos itse voisi saurata tätä edestakaista ramppaamistaan tässä huushollissa.
- Maalaismies*
Mieleltään vanhenemisen tulkitsen kahdella tavalla: Vanha ihminen on väsynyt ottamaan kantaa enää mihinkään. Kaikki on yhdentekevää tai saman asian kääntöpuolena hän hössöttää kaikessa saamatta otetta mistään.
Tai:
Jos hän ei ole dementoitunut (ainakaan pahoin), hänestä sukeutuu tuo viisas, ymmärtäväinen vanhus, jonka puoleen hädän hetkellä käännytään. Hän ei tyrkytä nuoremmille neuvojaan eikä niitä kuunnellakaan silloin kun heillä menee hyvin. Mutta kun taivas putoaa, hänen puoleensa käännytään.
Anteeksi tökerö vastaukseni.
Vanhenemiseen liittyy muutamia asioita, jotka liian paljon muistuttavat ikääntymisen seurauksista.
Kömpelyys, huononeva kuulo ja muisti, ovat vielä pienehköjä haittoja mutta lisääntyviä.
Jos jotain hyvää etsii vanhuudessa niin niitäkin toki löytyy:
On aikaa pähkäillä kuin Maalaismies* ikään. Vuosikymmenten myötä on "vaatteisiin tarttunut" sellaista tietoa, jonka varassa voi oppimatonkin ikäänkuin nähdä ympärilleen paremmin.
Toivottavasti tämä palsta pysyy seuranamme osaavine ja tietävine kirjoittajineen, pysymme mieliltämme nuorempina ja terveempinä.- pullaulla*
ne tulevat vastaan . Ei se auta mitään pyristellä vastaa , se vaan huonontaa tilannetta .
Esm , vaikka me ikääntyvät naiset kaupungeissa , koitamme olla vielä nuoren näköisiä .
Hän jolla on liikaa rahaa, tuhlaa sen kaikenmaailman voiteisiin ,ja jopa kauneusleikkauksiin .
Ja kun katselee ympärilleen ei voi huomata ,kuinka humoristiselta suorastaan joku näyttää,kaikkine maalaustaidon yrityksineen.
Minusta myös ikääntynyt ihminen on kaunis ,kun osaa ottaa itsensä luonnollisena ,pitää kunnossa
monta asiaa ,puhtaus,hyvä ruokavalio,hampaiden terveys. ja ihmisten kanssakaäymiset,tarkoitan ettei eristy omaan "vanhuuteensa".
Henkinen virkeys on myös ulospäin suuntautuva,
jos ihminen hakee seuraa toisista saman ikäisistä.
Kiitos tämän Keskustelukerhon ,täällä on mukavaa porukkaa. - Miniäinen
pullaulla* kirjoitti:
ne tulevat vastaan . Ei se auta mitään pyristellä vastaa , se vaan huonontaa tilannetta .
Esm , vaikka me ikääntyvät naiset kaupungeissa , koitamme olla vielä nuoren näköisiä .
Hän jolla on liikaa rahaa, tuhlaa sen kaikenmaailman voiteisiin ,ja jopa kauneusleikkauksiin .
Ja kun katselee ympärilleen ei voi huomata ,kuinka humoristiselta suorastaan joku näyttää,kaikkine maalaustaidon yrityksineen.
Minusta myös ikääntynyt ihminen on kaunis ,kun osaa ottaa itsensä luonnollisena ,pitää kunnossa
monta asiaa ,puhtaus,hyvä ruokavalio,hampaiden terveys. ja ihmisten kanssakaäymiset,tarkoitan ettei eristy omaan "vanhuuteensa".
Henkinen virkeys on myös ulospäin suuntautuva,
jos ihminen hakee seuraa toisista saman ikäisistä.
Kiitos tämän Keskustelukerhon ,täällä on mukavaa porukkaa.Anoppini sokeutui 88 vuotiaana, muutti talostaan palvelutalon yksiöön ja haluaa olla itsenäinen vielä nyt 5 vuoden kuluttua.
Hän tekee itse keitoksensa keitot, vellit, puurot ja osan kodinhoitajat tuovat kaupasta valmisruokina. On saunottajat, pyykkihuolto, siivous, kotisairaanhoitaja.
Tärkeintä on henkinen virkeys, ajattelu- ja järjestelykyky. Pystyy itse tilaamaan kotikäynnille parturin, jalkojenhoitajan, hierojan ja muuta tarpeellista, vaikka liikkuu yksiössään rollaattorin avulla.
Valoisaa mieltä ja virkeyttä riittää. Sitä tehostaa laaja näkövammaisten kirjasto. Kuunneltavaa saa roppakaupalla. Näkövammaiset ovat henkisesti virkeä joukko, uskallan yleistää tuntemieni henkilöiden perusteella. - anoppini 91-v
Miniäinen kirjoitti:
Anoppini sokeutui 88 vuotiaana, muutti talostaan palvelutalon yksiöön ja haluaa olla itsenäinen vielä nyt 5 vuoden kuluttua.
Hän tekee itse keitoksensa keitot, vellit, puurot ja osan kodinhoitajat tuovat kaupasta valmisruokina. On saunottajat, pyykkihuolto, siivous, kotisairaanhoitaja.
Tärkeintä on henkinen virkeys, ajattelu- ja järjestelykyky. Pystyy itse tilaamaan kotikäynnille parturin, jalkojenhoitajan, hierojan ja muuta tarpeellista, vaikka liikkuu yksiössään rollaattorin avulla.
Valoisaa mieltä ja virkeyttä riittää. Sitä tehostaa laaja näkövammaisten kirjasto. Kuunneltavaa saa roppakaupalla. Näkövammaiset ovat henkisesti virkeä joukko, uskallan yleistää tuntemieni henkilöiden perusteella.muutti laitokseen ja hän oli pahoillaan siitä,
ettei voitu keskustella ruokailun yhteydessä,
koska kaikilla oli kuulo huonontunut niin paljon.
- ei edellytä vastaamista
Vanhuuden mukanaan tuoma sokeus tai kuurous,
t.m.s.
kuka sen nyt mielellään ottaa vastaan? - katicat
Kiinnostaisi tietää onko moni palstalaisista kirjoitellut muistelmia elämästään jälkipolviaan ajatellen. Itse olen ajatellut kirjoittaa, mutta kuten tavallista aikeeksi on toistaiseksi jäänyt. Olen luettelomaisesti vaan merkinnyt tärkeimmät tapahtumat vuosien varrelta.
Tähän runkoon olisi kyllä helppo tehdä lisäyksiä. Tietokone on oiva tekstinkäsittelijä tähänkin tarkoitukseen. Päässä muhii oikein kootut teokset, kunhan saisi vaan ne ulos sieltä.
Itse ja moni muukin on sanonut, että harmittaa kun ei tullut vanhemmilta ihmisiltä kyseltyä asioita. Sitten käy niin, että kaikki ovat kuolleet joilta voisi kysyä.
Samoin käy varmaan meidänkin jälkeemme. Onko jollain kokemusta elämänkerta kirjoittamisen kurssista?- Regina*
Kuka kirjoittaa milläkin tapaa elämänkerta muistelmia. Ihan hyvä on mennä elämänkerta kirjoittajien lyhyelle kurssille. Saa paljon vinkkejä, miten kirjoittaa että jälkipolvien mielenkiinto heräisi niitä lukemaan.
Ainekirjoitustyyli ei kuulema ole paras mahdollinen.
Olen juuri lukemassa Anni Blomqvist´in kirjoittamaa muistelmateosta, Myrskyluoto muistoissani. Kirja sisältää kaksi muistelmateosta Meri yksin ystäväni ja Muistojeni Myrskyluoto. Selkeää mukaan tempaavaa tekstiä, hänen elämä oli elämää meren ehdoilla ja perustui yksinkertaisiin asioihin, luontoon, työhön ja rakkauteen.
Jää miettimään miten saaristolaiselämässä voi mahdoton olla mahdollista, oivallusta se kyllä vaatii. - Onkkelis
Monta vihkoa on täynnä runomuotoista muistelmaa, on kirjeitä pojilleni, ( lähettämättömiä ) on monenlaista kertomusta ja sähköisessä muodossa olen aloitellut *Kulkurilapsen* tarinaa, mutta ajattelen vielä muokkailla sitä.
- katicat
Onkkelis kirjoitti:
Monta vihkoa on täynnä runomuotoista muistelmaa, on kirjeitä pojilleni, ( lähettämättömiä ) on monenlaista kertomusta ja sähköisessä muodossa olen aloitellut *Kulkurilapsen* tarinaa, mutta ajattelen vielä muokkailla sitä.
Ei kai niiden muistelmien tarvitsisikaan olla tarkkaan ajallisesti eteneviä. Se helpottaa. Kirjoittaa mitä milloinkin mielessä esiin nousee. Nuo kirjeet ovat hyvä idea. Ihan henkilökohtaisesti jokaiselle osoitettuna.
Tietysti jo eläissään on kerrottava heille, miten rakkaita he ovat eikä sitten vasta haudan takaa. - Hintriika*
Onkkelis kirjoitti:
Monta vihkoa on täynnä runomuotoista muistelmaa, on kirjeitä pojilleni, ( lähettämättömiä ) on monenlaista kertomusta ja sähköisessä muodossa olen aloitellut *Kulkurilapsen* tarinaa, mutta ajattelen vielä muokkailla sitä.
Jos olet sujuvasanainen kirjoittaja, niin kertomuskokoelma olisi varmasti mielenkiintoisinsa luettavaa jälkipolville, niille nuorimmillekin. "Kertomuksiksia Onkkeliksen elämästä", kirjoittanut Onkkelis.
Jos haluat, voit laittaa mukaan viiteluettelon päivämääristä, henkilöistä ja muista yksityiskohtaisista tiedoista, mutta kertoessa ei tarvitsisi muistella kuin niitä hauskoja tai vähemmän hauskoja tapauksia.
"Olin viiden ikäinen, kun äitini sanoi sitä ja tätä..." "Neljännellä luokalla kansakoulussa jouduin nurkkaan, kun..." Hyvin kirjoitetuista kertomuksista tulee kaunokirjallisuutta, kenties ihan julkaisukelpoista.
Tavallisen pulliaisen elämäkertoja ei kukaan kustantaja halua. Omakustanteena niitä voi tehdä lähipiirille. Ei ole silti helppoa kirjoittaa elämäkertaa, jonka lukija jaksaa kahlata mielenkiinnolla läpi. Kertomukset muistuttavatparhaimmillaan kunnon novelleja.
Kokeilepa vaikka yhdellä kertomuksella ja koeluetuta se jollakin ei-sukulaisella. Jos hän rehellisesti sanoo tekstiäsi mielenkiintoiseksi, niin jatka! - Regina*
Hintriika* kirjoitti:
Jos olet sujuvasanainen kirjoittaja, niin kertomuskokoelma olisi varmasti mielenkiintoisinsa luettavaa jälkipolville, niille nuorimmillekin. "Kertomuksiksia Onkkeliksen elämästä", kirjoittanut Onkkelis.
Jos haluat, voit laittaa mukaan viiteluettelon päivämääristä, henkilöistä ja muista yksityiskohtaisista tiedoista, mutta kertoessa ei tarvitsisi muistella kuin niitä hauskoja tai vähemmän hauskoja tapauksia.
"Olin viiden ikäinen, kun äitini sanoi sitä ja tätä..." "Neljännellä luokalla kansakoulussa jouduin nurkkaan, kun..." Hyvin kirjoitetuista kertomuksista tulee kaunokirjallisuutta, kenties ihan julkaisukelpoista.
Tavallisen pulliaisen elämäkertoja ei kukaan kustantaja halua. Omakustanteena niitä voi tehdä lähipiirille. Ei ole silti helppoa kirjoittaa elämäkertaa, jonka lukija jaksaa kahlata mielenkiinnolla läpi. Kertomukset muistuttavatparhaimmillaan kunnon novelleja.
Kokeilepa vaikka yhdellä kertomuksella ja koeluetuta se jollakin ei-sukulaisella. Jos hän rehellisesti sanoo tekstiäsi mielenkiintoiseksi, niin jatka!Tässä pieni otos muistelmasta, joka johti 45 v kuluttua papin pakeille!
Istun mietteliäänä linja-autossa joka vie minut lapsuuskotiini Kaltimoon. Kuljettaja huutaa kovaääniseen :”Seuraavana Eno jossa pysähdymme 20 min, ehitte hyvi juuva kahvit enne ku matka jatkuu Kaltimoon, jossa myö ollaa klo 12.40. Auto pysähtyy. Kavelen ulkona aistin raikkaan, puhtaan ilman tuoksun…..
Tuossahan tulee se Juhani, se seminaarilainen, joka nykyisin toimii opettajana Uskalin kaoululla. Ei ole huomaavinaankaan, arvaahan sen. Heilauttaa viimein kättänsä välinpitämättömästi vanhasta auton räppänästä.
Kauan sitten tapasimme lavatansseissa Tangon tahdissa. Kyllä hän jaksoi puristaa minua lujaa rintaansa vasten tunsin hänen läähättävän hengityksen tosi hyökkäävänä. Häkeltyneenä, äkkipikaistuksissa purasin Juhanin korvanlehteä niin lujaa, että veripisara maistui suussani pitkään, yököttävänä.
”Vai missi ainesta olevat tyttäret purevat korvanlehtiä ja vielä tulevalta kansankynttilältä, törkeää vailla mitään kätöstapoja”, puhisi kavaljeeri pyyhkäisten nenäliinalla korvanlehteään. ”Oletpa tullut nokkavaksi missikilpailujen varjolla”, tönäisee minut takaisin tyttöjoukkoon kiittämättä!
Pöyhkeä ylimielinen kansankynttilä, kunnantyöntekijä, on tänään sopeutunut aviosiippa. - muistelija minäkin
Regina* kirjoitti:
Tässä pieni otos muistelmasta, joka johti 45 v kuluttua papin pakeille!
Istun mietteliäänä linja-autossa joka vie minut lapsuuskotiini Kaltimoon. Kuljettaja huutaa kovaääniseen :”Seuraavana Eno jossa pysähdymme 20 min, ehitte hyvi juuva kahvit enne ku matka jatkuu Kaltimoon, jossa myö ollaa klo 12.40. Auto pysähtyy. Kavelen ulkona aistin raikkaan, puhtaan ilman tuoksun…..
Tuossahan tulee se Juhani, se seminaarilainen, joka nykyisin toimii opettajana Uskalin kaoululla. Ei ole huomaavinaankaan, arvaahan sen. Heilauttaa viimein kättänsä välinpitämättömästi vanhasta auton räppänästä.
Kauan sitten tapasimme lavatansseissa Tangon tahdissa. Kyllä hän jaksoi puristaa minua lujaa rintaansa vasten tunsin hänen läähättävän hengityksen tosi hyökkäävänä. Häkeltyneenä, äkkipikaistuksissa purasin Juhanin korvanlehteä niin lujaa, että veripisara maistui suussani pitkään, yököttävänä.
”Vai missi ainesta olevat tyttäret purevat korvanlehtiä ja vielä tulevalta kansankynttilältä, törkeää vailla mitään kätöstapoja”, puhisi kavaljeeri pyyhkäisten nenäliinalla korvanlehteään. ”Oletpa tullut nokkavaksi missikilpailujen varjolla”, tönäisee minut takaisin tyttöjoukkoon kiittämättä!
Pöyhkeä ylimielinen kansankynttilä, kunnantyöntekijä, on tänään sopeutunut aviosiippa.>Tässä pieni otos muistelmasta, joka johti 45 v kuluttua papin pakeille!<
Kävikö näin että nait tuon kansankynttilän vasta yli kuusikymppisenä, jos olisit silloin ollut vaikka 17v? Olette varmaan muistelleet tuota tanssianne. - Regina*
muistelija minäkin kirjoitti:
>Tässä pieni otos muistelmasta, joka johti 45 v kuluttua papin pakeille!<
Kävikö näin että nait tuon kansankynttilän vasta yli kuusikymppisenä, jos olisit silloin ollut vaikka 17v? Olette varmaan muistelleet tuota tanssianne.Kummallakin oli ollut jo entistäkin elämää, kummasti vain 45v kuluttua tapaamisesta satuimme samalle ovelle, siitä se alkoi. Arpikin näkyi korvalehdessä. Nyt sitten 70kieppeillä sitä mennään.
- kirhastelija
Regina* kirjoitti:
Kuka kirjoittaa milläkin tapaa elämänkerta muistelmia. Ihan hyvä on mennä elämänkerta kirjoittajien lyhyelle kurssille. Saa paljon vinkkejä, miten kirjoittaa että jälkipolvien mielenkiinto heräisi niitä lukemaan.
Ainekirjoitustyyli ei kuulema ole paras mahdollinen.
Olen juuri lukemassa Anni Blomqvist´in kirjoittamaa muistelmateosta, Myrskyluoto muistoissani. Kirja sisältää kaksi muistelmateosta Meri yksin ystäväni ja Muistojeni Myrskyluoto. Selkeää mukaan tempaavaa tekstiä, hänen elämä oli elämää meren ehdoilla ja perustui yksinkertaisiin asioihin, luontoon, työhön ja rakkauteen.
Jää miettimään miten saaristolaiselämässä voi mahdoton olla mahdollista, oivallusta se kyllä vaatii.Liekö henkilöllä muita tapoja kuinoma
- katicat
Viestejä lukiessa tulee siihen tulokseen, että tasapainoista joukkoa olemme. Minusta tuntuu, että olemme pitäneet aina sitä aikaa parhaimpana mitä juuri elämme. Ihan tosissaan entiseen emme haluaisi palata, vai jaksaisiko kuka kerrata? Silloin nuorena emme edes ajatelleet, että tämän ikäisiksi eläisimme. Nyt tiedämme miltä se tuntuu. Edessä oleva aika on verhon takana. Hyvä niin. Eletään tätä päivää, huominen pitää murheen itsestään.
- Kat.leija
Minulla on sellainen projekti menossa että kerään vanhoista runoketjuista omat kyhäelmäni talteen. Tulee luettua samalla joitain vanhoja kirjoituksia.
Uskallan nostaa vanhan aloitukseni, jossa pohdittiin vanhenemista.
ps. jos ärsyttää niin ei hätää, kyllähän tämä pian menee nurkan taa. Minäkin ilokseni huomasin ja jotain sain sanottuakin. Enemmän hyviä aiheita. Olisikohan meillä vieläkinkykyä ja halua kirjoittaa?
Kiitos Kat-leija- 21.vaille.sata
En niin etosen mielellään mutta olosuhteiden pakosta hyväksyn.
Peilitkin kokeneet syväuurteista inflaatiota. Jaa mielellänikö? Enpä ole ajatellut mitenkä sitä voisi laistaakaan. En tunne itseäni kovin vanhaksi, eri asia on kun näytän jo vanhemmalta, minusta niin luonnollinen asia, etten osaa muuta odottaakaan. Innostunut elämään olen yhä, ehkä sitten kun olen tarpeeksi kokenut, voin sanoa: nyt riittää tätä lajia :D tervehdys!
- kat.leija
Kyllä minäkin elän mielelläni ja kuuluuhan elämään myös vanheneminen. Eihän sekään yllätyksenä tule, joka vuosi syntymäpäivä siitä muistuttaa ja jopa kakkukahveillakin juhlistetaan.
Menenpä tänään omalle henkilääkärilleni isovarvasta näyttämään. Diagnoosikin minulla jo valmiina, sen mukava lääkärini kyllä minulle suo. Toivon nyt kuitenkin että veren uraatit tutkittaisi.- silmätkertoosen
Kyllä minäkin toki mielelläni elän, mutta tuota venhenemista yritän vielä viivyttää omalla kohdallani, tiedän tulee aika jolloin on sovinnolla luovutettava, eihän 7 kymppinen ole vielä vanha, vai mitä?.
- kopsanteri
VANHAT JUTUT
ovat mieluisia ruuneperi-mannillekin kun oikea esittäjä - silmätkertoosen
No en todellakaan vanhene mielelläni, varsinkaan kun lukee noita tarinoita miten vanhuksia kohdellaan, onneksi en ole vielä vanhus vaan nainen parhaassa iässä. 100 vuotiaaksi on vielä 30 vuotta ja rapiat päälle.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3884792Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2852641By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei1541906Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(1041628J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851493Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611347- 601335
Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks621287Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut481282Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3491091