Hei, olen 16-vuotias tyttö, ensimmäisen vuoden rakennusalan ammattilukion opiskelija. Eroan koulussani todella pahasti muista rauhallisen käytökseni, pukeutumiseni (muoti? mikä sellainen sana on?), ajatuksieni ynnä muun vuoksi.
Mutta asiaan:
Käsitellään ensin sanaa päivä, eli minä.
Aloitin työelämäni 14-vuotiaana ensimmäisellä kesätyöllä. 15-vuotiaana aloitin äitini omistamassa siivousalan yrityksessä perjantai- ja lauantaityöt. Kesäisin työskentelen ja pidän rauhallisesti hauskaa eli uin jne. Keskiarvoni yläasteen päättyessä oli luokan paras, 8.55. En ole koskaan juonut, käynyt ulkona 19.00 jälkeen, polttanut, nuuskannut, ollut diskossa, 2 kertaa olen ollut kaverini luona yötä. Outoa tässä on se että en edes haaveile mistään sellaisesta. Olen outo muiden teinien mielestä. Minulla on vakituinen parisuhde ikäiseni pojan kanssa ollut jo 1.5v, ennen sitä olimme hyviä ystäviä. Vapaa-aikani käytän opiskeluun, pidän siitä. Kävin viimeksi kaupungilla kuukausi sitten jolloin äitini pakotti vaateostoksille, koska puseroissani oli liikaa reikiä hänen mielestään :D Pidän siis rauhallisesta elämästä, yksinäisyydestä, terveellisistä elämäntavoista, en tuhlaa rahaa vaatteisiin, viinaan, tupakkaan ynnä muuhun turhaan. Jouduin lopettamaan jalkapallon (pelasin 7 vuotta) koulutapaturman vuoksi jossa takaristisiteeni katkesi vasemmasta polvesta ja eristäydyin kokonaan ystävistäni. Noh, en kaipaa ollenkaan nykynuorten elämää. Olisin halunnut elää silloin kun ei ollut mitään vastaavia hämpötyksiä. Noh, oikeastaan kaikki alkoi siitä kun ensimmäistä päivää astuin ammattilukion ovista sisään. Tapasin luokallani olevan tytön, kutsukaamme häntä vaikka Riitaksi. Riitta tulee Pohjoisesta opiskelemaan kouluumme joten asuu koulun asuntolassa, hän on jättänyt jo lukion kesken ja myös hyvinvointialan koulutuksen. Tämä on siis hänen kolmas tilaisuutensa koulussa. Ihan alusta alkaen hän pukeutuu ns. kuin -h*ora-. Itseasiassa hän onkin omien sanojensa mukaan. Hän myy itseään että saa rahaa viinaan ja vaatteisiin. Hän polttaa, nuuskaa, juo, myy itseään. Vaikka koulun alusta ei olekkaan kauaa, hän on tullut jo kolme kertaa humalassa kouluun (opettajat ovat joko sokeita tai eivät vaan jaksa välittää) Krapulassa hän on suunnilleen joka toinen päivä. Hän kertoo ettei muista päivistä mitään muuta kuin sen että herää aamulla asuntolan portailta kylmissään. Eräänä päivänä hän tuli kouluun taas humalassa. Pupilleista päättelin että nyt on teini vetänyt muutakin kuin kaljaa.
Olenko ainoa ihminen jolla soi hälytyskellot?!
Eräänä perjantaina hän kertoi että heräsi aamulla kolmen pojan välistä ilman vaatteita eikä kyllä pojillakaan ollut. Ilmeisesti häneä oli käytetty hyväkseen, mutta hän itse siitä vähät välittää. Kunhan saa viinaa ja hmmh..
Hänen elämänsä ei tietysti minulle kuulu mutta mikä saa 17-vuotiaan tuommoiseen tilaan. Hänen vanhempansa ovat eronneet hänen ollessaan pieni mutta SILTI! Auttaisin jotenkin jos vain pystyisin.
Äidit ja isät! Mikä saisi teidät hylkäämään lapsen noin avokalliolle tuuleen ja sateeseen tietoisina siitä, että siellä istuessaan hän kuolee, häntä ei enään ole?
Mutta asiaan:
Käsitellään ensin sanaa päivä, eli minä.
Aloitin työelämäni 14-vuotiaana ensimmäisellä kesätyöllä. 15-vuotiaana aloitin äitini omistamassa siivousalan yrityksessä perjantai- ja lauantaityöt. Kesäisin työskentelen ja pidän rauhallisesti hauskaa eli uin jne. Keskiarvoni yläasteen päättyessä oli luokan paras, 8.55. En ole koskaan juonut, käynyt ulkona 19.00 jälkeen, polttanut, nuuskannut, ollut diskossa, 2 kertaa olen ollut kaverini luona yötä. Outoa tässä on se että en edes haaveile mistään sellaisesta. Olen outo muiden teinien mielestä. Minulla on vakituinen parisuhde ikäiseni pojan kanssa ollut jo 1.5v, ennen sitä olimme hyviä ystäviä. Vapaa-aikani käytän opiskeluun, pidän siitä. Kävin viimeksi kaupungilla kuukausi sitten jolloin äitini pakotti vaateostoksille, koska puseroissani oli liikaa reikiä hänen mielestään :D Pidän siis rauhallisesta elämästä, yksinäisyydestä, terveellisistä elämäntavoista, en tuhlaa rahaa vaatteisiin, viinaan, tupakkaan ynnä muuhun turhaan. Jouduin lopettamaan jalkapallon (pelasin 7 vuotta) koulutapaturman vuoksi jossa takaristisiteeni katkesi vasemmasta polvesta ja eristäydyin kokonaan ystävistäni. Noh, en kaipaa ollenkaan nykynuorten elämää. Olisin halunnut elää silloin kun ei ollut mitään vastaavia hämpötyksiä. Noh, oikeastaan kaikki alkoi siitä kun ensimmäistä päivää astuin ammattilukion ovista sisään. Tapasin luokallani olevan tytön, kutsukaamme häntä vaikka Riitaksi. Riitta tulee Pohjoisesta opiskelemaan kouluumme joten asuu koulun asuntolassa, hän on jättänyt jo lukion kesken ja myös hyvinvointialan koulutuksen. Tämä on siis hänen kolmas tilaisuutensa koulussa. Ihan alusta alkaen hän pukeutuu ns. kuin -h*ora-. Itseasiassa hän onkin omien sanojensa mukaan. Hän myy itseään että saa rahaa viinaan ja vaatteisiin. Hän polttaa, nuuskaa, juo, myy itseään. Vaikka koulun alusta ei olekkaan kauaa, hän on tullut jo kolme kertaa humalassa kouluun (opettajat ovat joko sokeita tai eivät vaan jaksa välittää) Krapulassa hän on suunnilleen joka toinen päivä. Hän kertoo ettei muista päivistä mitään muuta kuin sen että herää aamulla asuntolan portailta kylmissään. Eräänä päivänä hän tuli kouluun taas humalassa. Pupilleista päättelin että nyt on teini vetänyt muutakin kuin kaljaa.
Olenko ainoa ihminen jolla soi hälytyskellot?!
Eräänä perjantaina hän kertoi että heräsi aamulla kolmen pojan välistä ilman vaatteita eikä kyllä pojillakaan ollut. Ilmeisesti häneä oli käytetty hyväkseen, mutta hän itse siitä vähät välittää. Kunhan saa viinaa ja hmmh..
Hänen elämänsä ei tietysti minulle kuulu mutta mikä saa 17-vuotiaan tuommoiseen tilaan. Hänen vanhempansa ovat eronneet hänen ollessaan pieni mutta SILTI! Auttaisin jotenkin jos vain pystyisin.
Äidit ja isät! Mikä saisi teidät hylkäämään lapsen noin avokalliolle tuuleen ja sateeseen tietoisina siitä, että siellä istuessaan hän kuolee, häntä ei enään ole?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisipa oikeastaan aika mielenkiintoista tietää, mikä tämänkin sadun motiivi oli.
Miksi ihmeessä ihminen selittelisi entisiä harrastuksiaan kysyessään apua juoppohuora-kaverilleen?
Viesti lähetettiin 17.9. eikä todellakaan aamuvarhain. Millähän logiikalla tuohon heitettiin 8.8. klo 6:43? Ei sillä, että sillä olisi merkitystä, mutta tätä suomi24-touhua ihmettelen.
Ensinnäkin onnittelut hyvästä elämäntyylistä = )
Oma teinini on samanlainen, ei käy missään, kun ei kiinnosta, eikä muiden painostuksestakaan välitä, viihtyy ennemmin yksin ja sehän se tärkeintä onkin, jos ei pärjää itsensä kanssa, kuinka voi pärjätä muiden kanssa??
Mutta asiaan..
Puhu koulussa terveydenhoitajalle, luokanvalvojalle, kuraattorille tms
vaikka kantelu on inhoittavaa, inhoittavampaa on se, ettei auta ystäväänsä, vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Mutta muista myös, sinä et ole vastuussa, tämä tyttö itse on, sinä voit vain yrittää auttaa, hänen päätettävissään on ottaako apua vastaan
Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ymmärrä/näe ongelmaa tai eivät vain halua sitä nähdä.Toisaalta, tyttö asuu asuntolassa, eikä siis vanhemmat ole vahtimassa.
Onnea yritykseen auttaa ystävää, se tuskin on helppoa, mutta kuraattorin ym työtä on auttaa, mene heidän puheille, he ovat aikuisia ja ammattilaisia, toivottavasti sieltä löytyy apua.
Valitettavasti kriittisen silmäni alla tekstistäsi paljastui joitakin heikkouksia, jonka takia en usko sitä todeksi.
Jos se kuitenkin totta on, niin mietin vain mikset tee elämälläsi mitään? Onko se niin mukavaa yksin nyhjätä kotona? Koitan ymmärtää toki... Mutta se on vaikeaa joissakin tapauksissa.
En itsekään juo, polta, nuuskaa... Mutta tykkään käydä ulkona, urheilla käydä pippaloissa. Jospa kokeilisit itsekin jotain muuta kuin kotona nyhjäystä? Koulu vie sinulta voimat jos et rentoudu välillä!
Luokkatoveristasi: Voit toki keskustella hänen kanssaan asioista, elämästä. Turhaa on kuitenkaan lähteä muuttamaan ketään ilman muutettavan omaa tahtoa. Voisithan vaikka kaverustua tämän tytön kanssa, ehkä teillä olisi mukavaa? Antaisit hänelle erilaisen kuvan elämästä!
Mukavaa syksyä!
Valitettavasti teksti on totta. Minulla ei ole tapana valehdella vakavista asioista.
En tee elämälläni mitään? Nääh pidän tästä. Tälläkin
hetkellä hiljaisessa huoneessa kuuluu kärpäsen surinaa ja syystuulen havinaa. En vain kaipaa mitään muuta. Käyn ulkona lähiympäristössä kävelemässä ja pyöräilen. Harrastukset olen joutunut jättämään polvivammani takia mutta kirurgit sanoivat että hyvällä tuurilla en tule tarvitsemaan elämässäni takaristisidettä eli voin alottaa urheilun taas! (: En pidä hirveästi joukkotapaamisista, varsinkaan jos niissä on hajusteita käyttäviä ihmisiä ja ihmisiä jotka haisevat tupakalle jne. koska olen astmaatikko. Atsmankin sain entisestä koulustani. Niinhän ne sanoo että raskas työ vaatii raskaat huvit. Joissakin tapauksissa.. Olen rentoutunut koko päivän suursiivoamalla huushollia, se on rentouttavaa.
Luokkatoveristani: Kyllä, olemme jo aika hyvin ystävystyneet tässä koulun aikana, siksi hän kertookin minulle asioitaan paljon. En aio puuttua hänen elämäänsä ilman hänen omaa tahtoaan, aion vain näyttää toisenlaista elämää ilman alkoholia ja muita aineita. Kutsuin hänet meille tänään mutta hän oli humalassa kun soitin..
Elämä on liian lyhyt elettäväksi.
Hyvää syksyä sinullekkin! :D
Kerroit että olet rakennusalan koulussa ja että sulla on astma jonka olet saanut edellisestä koulustasi.. Aikas jännä että menit opiskelemaan sellaista alaa joka on tulevaisuudessa riski sun terveydelle..
Aikas jännä juttu joo. Minulla on rasitusastma. Koulussa ei mitään oireita raksalla ollessa ole ollut. Katsos kun hengityssuojaimien käyttö on pakollista.
Totta. Miksi valitsin alan josta on haittaa terveydelleni?
-Siksi koska aion kouluttautua hieman korkeammalle asteelle, kumminkin työhommiin, en toimistorotaksi.
Olisiko minun sitten pitänyt jäädä ilman koulutusta kun mihinkään muuhunkaan kiinnostavaan ei päässyt sairauksien takia? On se saatana kumma että jos sairastaa jotakin niin heti voidaan tunkea ö-mappiin.
astmasta, et rasitusastmasta. Ne on kaks asiaa erikseen. Ja tunginko sinut johonkin ö-mappiin? En! Ja sanoinko että sun pitää jäädä ilman koulutusta? En! Että silleen...
Otapa yhteyttä koulunne kuraattoriin, sosiaalityöntekijään, terveydenhoitajaan tai johonkin vastaavaan. Ota myös yhteyttä sosiaalitoimistoon. Voit huoletta kertoa asian ja pyytää vielä erikseen, että nimeäsi ei mainita asian yhteydessä. Kerrot vain, että olet huolissasi. Nuo työntekijät ovat tottuneita käsittelemään myös tuollaisten lasten asioita ja he osaavat hoitaa noita asioita hienovaraisesti ja ovat myös vaitiolovelvollisia kaikesta. Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä. Se on parasta, mitä voit tehdä koulukaverisi hyväksi. Ehkä häntä ei enää mikään pelasta, mutta olet kuitenkin tehnyt sen minkä voit.
Kerroin asiasta luottamuksellisesti ryhmänohjaajilleni ja he ottivat asian hoitaakseen koska ovat kuulema itsekkin huomanneet että kaikki ei ole ok kyseisen henkilön kohdalla.
Kyseinen henkilö täytti 18v viimeviikolla alkoholin hajuisissa merkeissä..
Noh, tein sen minkä voin.