Miten etä - vanhempana kestää ikävän ja surun, silloin kun lapsi ei sinun luona. Itselle 2 viikon välein näkeminen on tuskaa. Yhteydenpito hankalaa, lähes mahdotonta lähivanhemman suhtautumisen vuoksi. Onko kohtalotovereita, jotka vois kertoa, parantaako aika tilannetta ja vähentääkö ikävän määrää?! Kyllä mullakin on muuta elämässä, työ, ystävät, mutta jo toisen viikon alkaessa tuntuu, ettei kestä, kun ei näe lapsiaan. Sitten kahden vrk:n pitäisi riittää. Mitä ajatuksia teillä joka toinen viikonloppu vanhemmilla asiaan.
miten jaksatte
iso ikävä
7818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muuta tapaamissopimusta niin että lapsi on enemmän luonasi. Esimerkiksi 1-2 arkiyötä/viikko joka-toinen pitkä viikonloppu. Jos lapsi on jo jonkinikäinen (koululainen) niin känny ja mese on pop - voit olla joka ilta yhteydessä lapseen. Osallistu lapsen koulun/päivähoidon vanhempainkokouksiin, lapsen harrastuksiin ja jos mahdollista voit muutenkin hakea lapsen iltapäivällä vaikka jätskille jos ikävä iskee.
Äitien asenne ja etenkin äitien asenne tuolla isien ja äitien chatissa siinä tilanteessa kun tuntui muutenkin kipeältä.Ei tuntunut honottelu ja
haistattelu hyvältåä.Eli siinä tuo äitien
"ymmärtäminen".Miten ikävästä lapsiin selvisi silloin? Ei sitä osaa jälkeenpäin kuvata.Ihminen
kasvaa tilanteen mukaan ja selviää.Kyllä
tippa tulee vieläkin silmään,kun muistelee sitä.
Haistattelut äitien taholta siihen päälle.
Mutta sitä elämä on.Ei ole mitään ihme keinoa.
Itsestä se lähtee ja taistelusta.Ei siinä
kukaan voi erityisemmin olla tukena.Kunhan sinulla ei vaan käy niin kuin minulla äitien suhteen.
Toivon että saat ymmärtämystä ja tukea.Etkä niin kuin minä haistatteluja.Nyt on lapset isoja
ja aina lasten kasvaessa se tilanne helpottuu ja aika tekee omaa tehtävää.Oppii sopeutumaan ja suhtautumaan.Pääasia ettet saa sitä järkyttävää
painoilastia äitien taholta,mitä minä sain.
ja annan revaa kaikille.
Aivan tyypillinen perus äiti.Minä olen onneksi
oppinut välttämään tällaisen audienssit.
Vältän tietoisesti kahta asiaa.Alkoholia ja
äitejä.
En voisi kuvitellakaan,että meidän 7v ja 14v pärjäisi näkemättä isäänsä pitkiä aikoja!Iskä on niin tärkeä ihminen,melkein yhtä tärkeä kuin äiti.On lapsen kiduttamnista ja lapselle kostamista tuollainen,ettei saa toista vanhempaansa tavata.Pitäisi aina muistaa,että aikuiset eroaa,ei lapset kummastakaan vanhemmastaan.Minä ostin uuden asunnon läheltä lasten isää,ei tullut koulumuutoksia ja lapset voi mennä isälleen,kun haluavat.
Miksi ihmiset,yleensä naiset,kostavat omille lapsilleen epäonnistumisensa??Ei voi ymmärtää!
Itse haluaisin laajentaa tapaamisia, mutta lähih. pitää sitä heidän/hänen elämänsä vaikeuttamisena. On tosi vaikeaa, kun lasten kanssa sujuu tosi hyvin, mutta lasten toinen vanhempi tekee kaikesta niin vaikeaa. Hyvä kuulla, että on sellaisia, jotka ymmärtävät. Minulla myös sellainen ajatus, ettei eron jälkeen lapsia tulisi erottaa vanhemmistaan, kuin erikoistapauksissa. Siksi ikävän iskiessä mietin, tottuuko tähän?? Siis, "etä-vanhempana oloon"?!
Meillä myös iskä lapsille tärkeä. Ei tullut mieleeni kostaa lapsille hänen lähtöään eväämällä isän näkemistä. Purin hammasta, enkä puhunut isistä pahaa.
Meillä on 4-vuotta toiminut systeemi että lapset pitkän viikonlopun (to-la) iskällä ja sillä toisella viikolla ovat sen torstain yökylässä. Lisäksi lomia kesällä 4 vkoa ja talvella 2. Kaikki ollaan tyytyväisiä ja joustetaan puolin ja toisin jos tarvis. Ollaan hyvissä väleissä, jopa niin että olen hoitanut isän uusperheen lasta meillä ; ).
Ehdota eksälle laajennetuja tapaamisia ja perustele lapsen edulla. Onhan se äidillekin hyvä saada ladata akkuja useammin. Yksin lasten kanssa kun on rankkaa. Sovitte edes yhden arkitapaamisen toiselle viikolle, sekin auttaa. Kyllä sinullakin on oikeus lapsiisi ja ihan yhtälailla ne ovat sinun. Pyydäpä exää miettimään miltä hänestä tuntuisi nähdä lapsiaan 2 päivää joka toinen viikko. Luulisi ymmärtävän tuskasi,
Tsemppiä ja toivotaan että saat asiat parempaan jamaan.