Moi!
Oon 16-vuotias tyttö.
Mun ongelma on, etten ole koskaan seurustellut, en suudellut, hyvä et ees joskus halannu jotain poikaa.. Sit mun kaikki kaverit on seurustellu varmaa kymmenien kanssa, ja minulla on jotenkin aina hirmu hylkiöolo :'(
Olen saanut kuulla ulkonäöstäni paljon kehuja, kaverit, sukulaiset ja muutama poikakin on sanonut nätiksi. (Nuo pojat eivät siis ole suoraan mulle sanonu, vaan olen saanut kuulla kehut muuta kautta..) Missä siis vika?
Olen oikeasti hirmuisen ujo. Menen ihan lukkoon jos pitää sanoa jotakin jollekin pojalle.. Se on ihan kamalaa.
Mulla on tosi useasti melko yksinäinen tunne, kun ajattelen muita poikaystäviensä kanssa. Ja muutenkin, kun mulla ei ole kauheesti kavereita. Jos vaikka kävelen yksin jossain, ajattelen, miten ihanaa olisi, jos olisi joku poika siinä vieressä kävelemässä, jonka kädestä voisi pitää kiinni. On se niin epäreilua. Muita yksinäisiä?
Oon 16-vuotias tyttö.
Mun ongelma on, etten ole koskaan seurustellut, en suudellut, hyvä et ees joskus halannu jotain poikaa.. Sit mun kaikki kaverit on seurustellu varmaa kymmenien kanssa, ja minulla on jotenkin aina hirmu hylkiöolo :'(
Olen saanut kuulla ulkonäöstäni paljon kehuja, kaverit, sukulaiset ja muutama poikakin on sanonut nätiksi. (Nuo pojat eivät siis ole suoraan mulle sanonu, vaan olen saanut kuulla kehut muuta kautta..) Missä siis vika?
Olen oikeasti hirmuisen ujo. Menen ihan lukkoon jos pitää sanoa jotakin jollekin pojalle.. Se on ihan kamalaa.
Mulla on tosi useasti melko yksinäinen tunne, kun ajattelen muita poikaystäviensä kanssa. Ja muutenkin, kun mulla ei ole kauheesti kavereita. Jos vaikka kävelen yksin jossain, ajattelen, miten ihanaa olisi, jos olisi joku poika siinä vieressä kävelemässä, jonka kädestä voisi pitää kiinni. On se niin epäreilua. Muita yksinäisiä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihan sama juttu täällä, tosin voin pistää "paremmaksi": olen jo 18 enkä nyt edes mitenkän superujo...silti tilanne on mikä on :/
Mulki ihan sama juttu. Muaki monet kehunu kauniiks, mut silti en ikinä oo seurustellu. Mäkin oon ehkä hieman ujo...
Oon kuullu jostain juttuja, et kauniit tytöt, jotka on ujoja, tulkitaan ylpeiks. En tiä. Tai sit pojat pelkää saavansa rukkaset nätiltä tytöltä. Muaki kyllä vaivaa tää asia, koska mielestäni oon ihan mukava ihminen. Ongelma on se etten ite osaa tehdä alotetta.
no itellä on ollu muutama tyttöystävä ja niistäki on ollu aika hetkellisiä iloja. suurimmaks osaks seurustelun aikanakin oon ollu yksinäinen, just välimatkojen takia. tulee muuten kamala pettymys, kun suhde loppuu sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa, sitä et ole kokenut ja toivottavasti et tule kokemaan..
voisin mennä kävelemään kaltaisesi tytön kanssa, mut niitä yksinäisiä on hankala erottaa joukosta. ja ujoille tytöille on hankalampi mennä puhumaan jos joku tyttö vaan istuskelee yksinään koulussa tms..
Aika harvoin mä yksin olen koulussa, onneksi. Yleensä olen sellaisen porukan laitamilla, vaikka harvemmin sanon mitään. "Roikun" vaan eräässä kaverissani, joka sattuu kuulumaan tähän porukkaan, ja eivätpä nuo ole poiskaan ajaneet.
Niin se on, tuon ylpeysjutun olen kuullut ennenkin. Vieläpä, kun olen melko epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan, saatan katsoa ihmisiä hieman kirpakasti ennen kuin tunnen heidät. Phaah, miksi tämä on näin vaikeata? Olisi niin tuhat kertaa helpompaa, jos ihmiset vain alkaisivat jutella vieraammellikin. Itsestäni ei siihen ole, mutten tod. pistäisi pahakseni sitä, jos joku poika tulisi juttelemaan, vaikka puhumista jännitänkin ja saatan jostain vaikuttaa ylimieliseltä..
no mie oon koulussa aika hiljanen ja sit ku nään tuttuja nii meen vaan istuu niiden luokse sanomatta mitään. on siellä pari kaveria mut ne ei oo mitään parasta seuraa, ei puhuta täysin samalla aaltopituudella. tosin miulla ku on meno päällä nii mie kyllä juttelen vaikka kenelle :D. mitäpä toivoisit pojan puhuvan sulle jos joku sattuis tulemaan juttelee?
Ihan mistä vaan, pääasia että puhuu. Jotain.
Vaikka koulusta, opettajista. Kaikista huipuinta olisi jos joku poika pyytäisi johonkin. Mutta toi nyt oli niiin ylimenevää toiveajattelua, että...(:
miusta vähän tuntuu, ett mitään ei tuu tapahtumaan ellei itse tee jotain. mut kyllä siulle oma kulta vielä löytyy.
suomalaisiin on oikeesti todella vaikee tutustuu.. ulkomailla joku ihan tuntematonki saattaa tulla sanoo jotai.
No, olisiko sekään nyt sitten niin mukavaa, jos tuossa iässä olisi ollut poikaystäviä jo enemmän kuin kahden käden sormilla pystyy laskea?
Joka tapauksessa, itse olen lähes 18-vuotias poika, eikä minulla ole oikeastaan mitään kokemusta tytöistä. En ole koskaan seurustellut, en suudellut..
Olen kai jo luonteeltanikin tällainen yksinäinen susi. Olen sitten missä tahansa, niin tunnen lähes aina olevani ulkopuolinen. Kavereita minulla ei siis ole ollut koulun ulkopuolella moneen vuoteen eli koulun ulkopuolella, ja usein koulussakin, olen kaiken aikaa yksin. Ehkä en kavereita tarvitsekaan, mutta tyttöystävää olen kyllä kaivannut jo noin 2 vuotta. Saisi kerrankin tuntea läheisyyttä ja sitä, että joku oikeasti välittää, mutta kun ei...
Nyt olen ollut ihastuneena yhteen tyttöön jo keväästä lähtien, vaikka en tunne häntä yhtään. Kesällä en häntä nähnyt, mutta kun syksyllä näin hänet pitkästä aikaa, tuli heti ihan sanoinkuvaamaton tunne. Tuskin olen koskaan ollut yhtä ihastunut.
Välitunneillakin ajattelen vain, missä voisin hänet nähdä, vaikken uskallakaan muuta kuin vilkaista suoraan kasvoihin. Sitten vain haaveilen istuvani hänen vieressä käsi kädessä ja elättelen kenties turhia toiveita siitä, että hän voisi jotenkin olla kiinnostunut. Sitten tulee "reality check", tajuan että hän tuskin onkaan kiinnostunut ja olo on vain entistä yksinäisempi.
Mitään itseluottamusta ei ole mennä tuosta vain juttelemaan vieraalle, ja tuskin saisin edes sanaa suusta, kun olen kaiken lisäksi ujo. En oikein edes tiedä, miltä näytän ulkoisesti. Ylipainoinen en ole ja muutenkin olen ihan normaalimittainen, mutta ei se nyt mitään kerro.
Tulipa pitkä teksti. Ketään tuskin kiinnostaa, mutta lähetän sen silti.
Fiksulta jätkältä vaikutat. No okei, kaikki, jotka kirjottaa sujuvaa suomea ja hiukan pitemmin kuin kahdella sanalla, alkaa vaikuttaa fiksuilta. Mut kuitenki.
Ymmärrän, et jos on paljon itekseen ni ei välttämättä pääse syntymään suurta itseluottamusta ja -tuntoa. Mut jo se, että jätät "Tulipa pitkä teksti. Ketään tuskin kiinnostaa, mutta lähetän sen silti." tekstin lopusta pois, antaa ihan eri vaikutelman. Ei saa olla pahoillaan ja pyydellä anteeks olemassaolostaan. Se, että joskus toisinaan vaikka katsoo peiliin ja ajattelee "no enhän minä hassummalta näytä :)" auttaa itsetunnon kehityksessä. Siitä on sitten helpompi esim. alkaa näyttää tunteitaan kivalle, söpölle tytsylle :) Ja onko se niin hirveetä, jos tyttö ei ihan ihastunu suhun oiskaan? Toki surullista ja näin, mut toisaalta sitä toistakaan vaihtoehtoa et tyttö ois kiinnostunu ei pääse kokemaan ellei koskaan uskalla kokeilla mitä käy.
Toi vaan jotenki herätti "ketään tuskin kiinnostaa"... Haluisin auttaa jotenki sua tossa jutussa, mut en oikein osaa. Mun poikakaveri on aika samankaltanen ku sinä tuon tekstin perusteella. Mut kyl hää on vaa nii hieno ihminen, et saa olla onnellinen että löydettiin toisemme :) Ei sekään enää pyytele anteeks olemassaoloaan. Elä tee sinäkään niin, ethän?
Meitähän kokemattomia näyttää olevan aika paljon.. Mä oon kuustoista kans ja halausta pitemmälle en oo koskan poikien kans päässy.. Mutta suurimman syyn siihenmä tiiänki ite, se on huono itsetunto. Mä olin vielä ala-asteella aikalailla ylipainonen,tänä päivänä en kuitenkaan oo enään ylipainonen mutten hoikkakaan.. Yleensä oon aika puhelias, mutta poikien lähellä ollessa alan tuntemaan heti itteni rumaks ja meen ihan lukkoon..
Kyllä, mutta haluankin olla ainakin vielä jonkun aikaa. Haluan vain tulla paremmin toimeen luokkakaverieni kanssa ja se todellakin tuntuu tärkeämmältä, kuin pojat.
Ala- ja yläasteella monesti ihastuin poikiin, mutta jotenkin vain en enää. Ehkä se sitten riittää kun joskus se yksi oikea tulee vastaan. Sellainen, jonka kanssa on kiva viettää aikaa ja olla ihan vain minä ja se sellainen, mikä on ja silti voidaan tykätä toisistamme. Eikä siinä varmaan sillä ulkonäöllä ole niin väliä, uskon että kun tyypistä pitää kovasti, niin se alkaakin näyttää omalla tavallaan niin ihanalta:) Sammakosta tuleekin prinssi, vaikkei oikeasti mikään siinä muutu, ainostaan itse se toinen alkaa tuntumaan niin ihanalta.
En enää kaipaa mitään tummatukkaisia hurmureita. Vaikka onhan tietenkin ihana joskus katsoa ja ajatella söpöjä poikia, mutta siinä se. En silti haluaisi seurustella niiden kanssa. Olisi aika hankala kuvitella sellaisen kanssa vaikka puolukoitten poimimista, ihan mahdotonta. Kun taas sen oikean kanssa olisi kiva tehdä kaikkia tavallisiakin asioita ja voisi silti olla mukavaa. No joo, en kyllä edes käy puolukassa, mutta kun se vain tuli ekana mieleen...
Niin... eikä minusta ole koskaan tuntunut hylkiöltä. Paremminkin niin päin, että aina välillä saan pojilta huomiota, mutta itse ei kiinnosta se asia paljoa. Ja tuskin kovin moni pojista olisi minusta kiinnostunut, vaan minun ulkonäöstäni.
dlol elämä on ,i just like to have cute girlfrind:), jonka kans vois viettää aikaa ja tehdä kaikkee kivaa:D