Sinä edellisen laman kokenut, kerro esiintyikö silloin samanlaista käyttäytymistä kuin nyt: puheita romahduksesta, pelkoa jne
Edellisen laman kokenut
Kerro märkäkorvalle
182634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Laman aikana puhuttiin siitä, kuinka asunto oli jo mennyt, mutta velkaa oli rutosti jäljellä. Kaupungin vuokraläävässä pahamaineisella alueella ei ole kivaa asua, jos joka kuukausi menee ex-asunnon lyhennyksiin vaikkapa 8000 markkaa.
Pankinjohtajan veli asui leveästi hienossa talossa, ja taisipa pankinjohtaja itsekin hoitaa omaisuutta itselleen.
Duunari menetti kaiken, kravattiherrat korjasivat potin kotiin.
Sama toistuu myös nyt.
Eli ei ollut läheskään samanlaista kohkaamista. Myös myytti silloisten asuntomarkkinoiden autuudesta on syntynyt lamaa kokemattomien mielissa. Tiedän vain yhden perheen joka silloin menetti asuntonsa, asunto oli yrityksen ottamien lainojen vakuutena jolloin yrityksen kaatuminen vei myös asunnon. Ei silloin myöskään tehty tileja ostamalla asuntoja, vaikka hinnat olivat alhaisia ei kauppaa juurikaan käyty,
Silloin huomasin myös että asunto on viimeinen asia mistä luovutaan. Olen myös nykyisessä tilanteessa huomannut että "kahden asunnon loukkua" osataan jo välttää.
Minun kokemusteni mukaan silloinen Suomi erosi nykypäivän Suomesta yhtä paljon kuin Albania Monacosta, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.
Esim. itse myin 1989, ostin jälleen 1993 kun hinnat olivat romahtaneet. Kyllä minä tein melkoisen tilin.
Nyt teen toisen tilin, tosin perheellisenä. Myyty kuplahinnalla, romahduksen jälkeen ostetaan.
Viimeiseen kappaleeseen sopii TÄYDELLISESTI erään kuuluisan fyysikon quote:
"Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I'm not sure about the former."
Albert Einstein
Tässä muutamia esimerkkejä eroista:
Suljettu suunnitelmatalous = Markkinatalous.
Suljettu sisämarkkina = Globalisaatio ja EU.
Keinotekoisesti arvotettu markka = €uro.
Lähes koko teollisuuden suunta NL = Globaali markkina jossa kotimarkkinan osuus minimaalinen.
Puhtaasti kotimaiset ja pitkälti poliittisin perustein ohjatut rahoituslaitokset = Kansainväliset markkinaohjatut rahoituslaitokset.
Ei kansainvälistä kilpailua = Globaali kilpailu.
Mitä muita esimerkkeja haluat? Kysele vaikka opettajiltasi miten maailma silloin makasi.
Kuinka pitkän ajan jälkeen kykenet myöntämään että myynti oli virhe? Osahan myi jo 2001 :)
En usko itse laman tuloon. USA:n kohdalla taantuma lienee tod.näköinen mutta koko tavara- ja rahamarkkinoiden pooli pystyy maailmanlaajuisena hyvin puskuroimaan isoja alueellisia muutoksia. Vaikka aika nihkeätä taitaa olla vieläkin meno Japanissa, asuntojen osalta ainakin.
Toisaalta lama on aina tullut uudessa tilanteessa kun edellisen jälkeen on sanottu "ei koskaan". Lama on myös johtunut eri tekijöistä. Ihan vaan ajatuksena, en edelleenkään lamaan itse usko.
Palstan meno on aika mustavalkoista. Täällä on joko kaikki ikuisesti vuokralaisia tai sitten kuplahintaisen läävän pakkohuutokauppaan joutuvia. Itse ainakin ajattelen omistusasumisen olevan _pitkässä juoksussa_ järkevin vaihtoehto. Siinä on vaan hyvä ajoittaa, jos se on mahdollista. Usein se ei ole. Itse myin asuntomme 2004 muuton (ja paikkakunnan vaihdon) takia. En jaksaisi ruveta keinottelemaan omalla kodilla. Toisaalta tiedän useita ystäviä ja kollegoja, jotka juuri viime kuukausina ovat kt-osakkeensa myyneet hyvään hintaan.
Jäi vastaamiset vähän myöhään kun samaan aikaan Joelandiassa ja sitä kautta myös meillä alkoivat kurssit rysähtämään. Tuollaisen (toivottavasti) tilapäisen dipin voi hyvin hyödyntää viikonlopun jälkeen, koska markkinat reagoivat yleensä yli. Eli joo: en siis itsekään toivo mitään lamaa. Toivoisin vain hieman tervettä järkeä asuntomarkkinoille..osakemarkkinoille en edelleenkään kaipaa lisää järkeä... ;)
Avoin globaali markkinatalouskin voi olla haavoittuvainen. Jenkkien subprimesekoilu ei varmaan olisi samalla tavoin synnyttänyt mediakohua täällä suljetun suunnitelmatalouden aikaan, noin niinkuin esimerkkinä.
Yhteisvaluutta eurokin voi olla huono homma, koska ohjauskorkopäätökset tehdään suurten euromaiden ehdoilla, ei suinkaan pienen Suomen. Pahimmassa tapauksessa täällä alkaa talous sakkaamaan eikä korkoa lasketa, koska jossain Saksassa menee vielä ihan lujaa.
Nyt ei taida lamaa vielä ainakaan Suomessa olla. Omat muistikuvat ovat nuoresta iästä johtuen heikkoja. Laman kokeneet ja tilannetta seuranneet voisivat vastata myös toisinpäin, oliko selvästi ennen lamaa näitä ilmiöitä:
-kritiikitön usko tulevaisuuteen
-usko asuntojen hintojen loputtomasta noususta
-rahan lainaaminen "like there's no tomorrow"
-juppien hillitön rahankäyttö
-järjettömät suuruudenhullut projektit (vrt. Lempäälän Ideapark)
-kritiikitön usko tulevaisuuteen
Tietyissä piireissä tuntui olevat, ei välttämättä tavallisissa kotitalouksissa. Lähinnä poliitikoilla, jotka tosin silloin vastasivat myös suureksi osaksi yritystoiminnasta. Silloiset valtionyhtiöt on nyt suurimmalta osin yksityistetty.
-usko asuntojen hintojen loputtomasta noususta
Tämä oli todellista uskoa, mielestäni eroaa nykypäivästä. Tuhnujen väitteistä huolimatta olen huomannut että lähes kaikki myöntävät että hinnat voivat, ja tulevat, tietyllä aikavälillä myös laskemaan. Juuri tästä syystä nykyään lähen 100% varmuudella myydään vahha pois ennen uuden ostoa.
-rahan lainaaminen "like there's no tomorrow"
Silloin oli valuuttalainat joihin monet yrittäjät retkahtivat. Nykyinen käsitys holtittomasta luotonannosta koskee lähinnä tuhnuja. Tunnen pankkien luotto ja credit scoring prosesseja jonkin verran, ja voin kertoa että homma on ainakin Suomessa hyvin hanskassa.
-juppien hillitön rahankäyttö
Se oli välillä hulvatonta, varsinkin kun ottaa huomioon että todellista varallisuutta ei juurikaan ollut.
-järjettömät suuruudenhullut projektit (vrt. Lempäälän Ideapark).
Eipä juurikaan tule mitään Ideaparkin kaltaista mieleen, Hartwall areenakin on osoittautunut menestykseksi.
Meiltä ainakin mätäni useita uudiskohteita käsiin... lohduton näky kun luhtitalon runko ja villat homehtuu räntäsateessa... liíketoimintakieltoa 10 vuotta, nyt yksityisen palveluksessa.
Ei tietenkään. Rahamarkkinat olivat vapautuneet ja pankista sai helposti lainaa. Talon rakentajakin jätti vanhnan talon myymättä, koska sen arvo nousi kohisten. Talohankkeen rahoja ei tietenkään makuutettu pankissa, vaan niillä ostettiin osakkeita, joita taas myytiin hankkeen edetessä.
Kun talous romahtiika niin, monen lainarahat hävisi pörssiin, vanha asunto kusi käsiin ja uusi jäi keskeneräiseksi.
Ysin keväällä 1990, kaikki vitosen keskiarvon jätkät olivat menossa Helsinkiin raksa-apumiehiksi kovalla palkalla, 1991 devalvaatio, onneksi lukion 1-luokkalaisen pää kesti kaverien pilkan, kun vaihdoin kaikki kesäduunisäästöt jeneiksi. Hammaslääkäri perhetuttu hehkutti, että ei Suomeen mitään lamaa/taantumaa tule, kun perusvarallisuutta on niin reippaasti.
Tuttu oli kahden asunnon loukussa -92, taannu lankonsa velat, sen jälkeen asunu vuokralla, avioero, kuulemma tonni lähtee vieläkin palkasta joka kuussa ulosmittaukseen.
pelätä vaikka syytä olisi ollut.
Hyvä kysymys!
Ei silloin mistään lamasta ymmärretty mitään. Ei ollut kuin 30-luvun lama, jota kai ajateltiin ainutkertaiseksi tapahtumaksi. Nyt taas jotkut luulkee, että lamat ovat jotain syklittäisiä peräkkäisiä tapahtumia. Luulen, että molemmat ovat väärässä.
Nyt pelätään vaikka syytä ei olisi.
Taitaa olla, että joillekuille se pelkääminen kuuluu luonteeseen. Ihan kuin yritteliäisyys jonkun toisen...
Onneksi on niitä jälkimmäisiäkin.
Ostettiin ihan hiukan alkaneen laskun jälkeen rivari Vantaalta oikein roimaan kuplahintaan.
Nyt asutaan edustustason omakotitalossa hyvällä alueella ja asuntovarallisuus on aivan huikeissa lukemissa. Asumiskulut ovat alueen pieninten vuokrakerrostalojen luokkaa, joihin ei tietenkään näin suurta perhettä saa mahtumaan.
Keskituloilla ja ahkeruudella sekä hyvällä asuntomarkkinoiden myötätuulella ollaan paljon paremmassa asemassa kuin huomattavasti suurituloisemmat.
Pelättykin on, mutta ilman rohkeutta tähän ei olisi päästy.
Lyhyt vastaus: kukaan ei tajunnut laman tuloa. Se yllätti talouselämän
ja poliittiset päättäjät ns. housut kintuissa.
Oma tilanteeni: olin opiskellut (ins.) ja ollut kaikki vapaa-ajat töissä.
Töitä riitti ja ongelmana oli valita "paras" kesätyöpaikka, jossa saa
hyvää kokemusta ja parhaan palkan.
Edellinen vuosikurssi valmistui keväällä -90. Kaikki (100%) pääsivät
ns. hyviin hommiin. Talven 90-91 aikana työllisyystilanne muuttui dramaattisesti.
Valmistuimme -91 keväällä, ja kurssiltamme pääsi ylipäätään töihin 2-3
kaveria 24:stä. Olin työttömänä, kunnes pääsin jatko-opintoihin. Olin myös
ylikoulutettu asenushommiin, vaikka minulla oli sähköasentajan tutkinto.
Muistikuvia -90 luvun taitteesta mm.
Rajaton kasvuoptimismi. Vain taivas oli kattona, kun rahaa ja töitä
tulvi ovista ja ikkunoista. Joitain opiskelijoita haettiin taksilla koulusta
töihin (kesken lukuvuoden). Veikkaan, että he eivät koskaan saaneet
tutkintoa loppuun, mutta töitä riitti kylläkin.
Jupit olivat uusi ilmiö. Nuoret koulutetut tyypit tuhlasivat määrättömästi
rahaa, tekivät "tiliä" ja pukeutuivat kuin yritysjohtajat konsanaan.
(Liituraita 20v penskalla, sekä mobira cityman + keskusta-asunnossa helvetin
iso vesisänky).
Ylikuumenemisen aikaan ihmiset ostivat paljon aivan tolkutonta
itsensä hemmottelukrääsää. Vesisänky oli must lähes jokaisella, joka
edes luuli olevansa jonkin sortin "menestyjä".
Neukkulan rommausta ei kukaan voinut ennustaa. Siis ei kukaan.
Kuitenkin näin kävi ja olen joskus miettinyt, että myös usan romahdus
voi ihan hyvin olla realistista. Olen nähnyt ja kokenut, miten täysin mahdottomalta
tuntuva asia voi nopeasti muuttua todellisuudeksi.
Öljykriisi, usan romahdus tai kolmas maailmansota ovat minun mielessäni
aivan varteenotettavia skenaarioita. Kuka olisi uskonut 9/11 tapahtumia?
Maailmassa tapahtuu isoja mullistuksia, eikä koskaan elämä kulje etukäteis-
suunnitelman mukaan. On hyvin todennäköistä, että seuraava iso mullistus
on sellainen, jota kukaan ei arvaa etukäteen. Em. esittämäni katastrofit ovat
"liian ennustettavia", jotta ne voisivat yllättää. Tarkoitan siis, ne ovat asioita
joihin maailmalla on jo varauduttu. Lähes aina mullistus on sellainen, jota kukaan
ei pysty edes kuvittelemaan etukäteen. Ja juuri siksi mullistus on yleensä iso,
koska sellaisen ei odoteta tapahtuvan, eikä siihen ei osata varautua. (Esim. tsunami).
Sikäli historia siis toistaa itseään, että aina kuvitellaan olevan vakiintuneessa
tilassa ja katastrofit tapahtuvat jossain muualla. Suomen lama oli monen osatekijän summa.
En usko sellaisen enää tapahtuvan, koska siihen on tavallaan jo "varauduttu".
(koputan puuta) :-)
Kirjallisuusviite:
Emmanuel Todd: IMPERIUMIN JÄLKEEN
Ensimmäiseksi haluaisin todeta; KIITOS TODELLA HYVÄSTÄ KIRJOITUKSESTASI, oli ilo lukea näin hyvin mietittyä ja suorastaan viiltävän analyyttista tekstiä, hyvä.
Edellisen kirjoittajan kuvaus lama- ja sitä edeltävän ajan suomesta on mielestäni realistisin kuvaus tällä palstalla koskaan olleista ja vahvistaa samalla omia muistikuviani em. ajan tapahtumista ja ilmiöistä.
Myös kirjoittajan tulevaisuuden skenaariot ovat mitään liioittelematta mielestäni tarkkanäköisiä ja oivaltavia, juuri näin se käy.
Terv.nimim.: Hui hai eli jäähyväiset . . . ?
Hyvä kirjoitus. Nuo jupit olivat aikansa ilmiö ja paljon on samaa tässä ajassa, jota nyt elämme. Samoin optimismi on huipussaan. Velkaa ei tällä kertaa saa aivan älyttömästi, kuten silloin 90-luvun alussa. Se on ihmisten heikkoutta, että mennään muiden mukana. Kun asiat alkavat mennä huonosti, takerrutaan helposti siihen, että niin muillakin menee. Siitä tulee itseään ruokkiva kierre, aivan kuten yltiöpäisestä optimismistakin. Siitä sitten johtuvat nousu- ja laskukaudet.