Olen paljon miettinyt vauva-asiaa ja mitä enemmän sitä mietin, sitä enemmän "huolestun".
Tunteella ajatellen lapsi olisi meille erittäin onnellinen asia. Suhteellamme on hyvä perusta, olemme naimisissa, yhteiseloa takana jo kohta 8 vuotta. Minä opiskelen (vielä n. 2½ vuotta), mieheni on töissä.
Ajattelen mielestäni liian järkevästi (jos nyt niin voi sanoa) ja yritän koko ajan kieltää vauvahaaveet. Päällimmäisenä on se, että miten ihmeessä ihmisillä on yleensäkin varaa hankkia lapsi? Millainen taloudellisen tilanteen täytyy olla, että se on mahdollista. Jatkuvasti kahdestaankin rahat on tiukilla ja hyvä kun itsemme saadaan elätettyä ja joskus käytyä esim. ulkona syömässä tms. Minun opintotukeni ei riitä kyllä mihinkään, ja miehen palkasta menee suurin osa laskuihin. Asumme vuokralla ja miehelläni on auto jonka lainaa hän lyhentää.
Haluaisin kuulla teidän muiden odottavien tai yrittävien taloudellisesta tilanteesta ja muutenkin. Miten te päätitte lapsen hankkimisesta? Tarkoitan, että milloin sitä voi olla täysin varma että se on hyvä ratkaisu hankkia lapsi?
Alkaa ahdistamaan ja turhauttamaan kun asiaa ajattelen. Lapsi olisi niin toivottu mutta kun ei uskalla antaa mahdollisuutta siihen. Tuntuu kuitenkin että onko sitä koskaan täysin varma...
Ääh, toivottavasti ymmärsitte ajatuksen virrasta jotain :)
Tunteella ajatellen lapsi olisi meille erittäin onnellinen asia. Suhteellamme on hyvä perusta, olemme naimisissa, yhteiseloa takana jo kohta 8 vuotta. Minä opiskelen (vielä n. 2½ vuotta), mieheni on töissä.
Ajattelen mielestäni liian järkevästi (jos nyt niin voi sanoa) ja yritän koko ajan kieltää vauvahaaveet. Päällimmäisenä on se, että miten ihmeessä ihmisillä on yleensäkin varaa hankkia lapsi? Millainen taloudellisen tilanteen täytyy olla, että se on mahdollista. Jatkuvasti kahdestaankin rahat on tiukilla ja hyvä kun itsemme saadaan elätettyä ja joskus käytyä esim. ulkona syömässä tms. Minun opintotukeni ei riitä kyllä mihinkään, ja miehen palkasta menee suurin osa laskuihin. Asumme vuokralla ja miehelläni on auto jonka lainaa hän lyhentää.
Haluaisin kuulla teidän muiden odottavien tai yrittävien taloudellisesta tilanteesta ja muutenkin. Miten te päätitte lapsen hankkimisesta? Tarkoitan, että milloin sitä voi olla täysin varma että se on hyvä ratkaisu hankkia lapsi?
Alkaa ahdistamaan ja turhauttamaan kun asiaa ajattelen. Lapsi olisi niin toivottu mutta kun ei uskalla antaa mahdollisuutta siihen. Tuntuu kuitenkin että onko sitä koskaan täysin varma...
Ääh, toivottavasti ymmärsitte ajatuksen virrasta jotain :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moi. Olen samaa asiaa paljon miettinyt, ollaan molemmat työssä käyviä, mutta silti rahat aina tiukilla, vuokralla myös asutaan. En kanssa ymmärrä miten ikinä riittää rahat vielä lapseen... oikeaa aikaa on myös mietitty, pari vuotta sitten mihellä oli kamala vauvakuume, nyt se on rauhoittunut eikä vielä lapsia halua, mulla taas nyt tullut kova vauvakuume, en vaan tiedä miten saisin miehen suostuteltua.. kun ei niitä lapsia tiilamalla saa, projekti voi hetken kestää.
Samaa asiaa olen itsekin miettinyt, tosin.. Taidan olla nuorempi kuin sinä ja suhteemme mieheni kanssa on myös tuoreempi. Olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta.
Minulla on se tilanne, että vaikka olen nuori, vasta 21v, pian 22v. ja mieheni 23v. niin lapsen "hankinta" on ajankohtainen.
Minulla todettiin "naistentauti", joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Toukokuulla lääkäri sanoi, että tilani on nyt sellainen, että mitä aikaisemmin aloittaisimme yrittämisen, sitä helpommin tulisin raskaaksi ja olisi paremmat mahdollisuudet. Jokaisen vuoden jälkeen mahdollisuus pienenee.
Taloudellinen tilanne on kuitenkin sellainen, että tuntuu lähes mahdottomalta saada lapsi nyt. Miehellä on koulua vielä 2 vuotta jäljellä, minulla saman verran. Tuntuu, että emme pärjäisi millään taloudellisesti, jos saisimme lapsen opiskeluaikana.
Pelottaa silti, voinko enää kahden-kolmen vuoden päästä saada lasta, ainakaan niin helposti kuin sen nyt hieman nuorempana saattaisi onnistua.
Lapsen kuitenkin haluaisin niin kovasti.
vaan käyt koulun loppuun ensin. Ihan siksi että ei oo mukavaa käydä koulua ja työharjoitteluja raskaana. Sitten töihin, niin saa odotteluaikana ehkä vähän rahaa säästöönkin. Opintojen jatkaminen lapsen jälkeen ei ole myöskään niin yksiselitteistä. Kurssit muuttuu, kaverit vaihtuu. Että ensin koulu ja sitten vauva.
Lapsi on ihan oikeasti yksi elämän kalleimpia hankintoja. Ja jatkuva huoli ja riita rahasta yksi suurimpia syitä avioliittojen kaatumiseen.
Pieni vauva ei paljon kuluta, mutta mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sen enemmän rahaa kuluu. Lapsilisät ja hoitotuet eivät myöskään ole niin suuria, että niillä saisi lapsen kulut katettua. Jos tilanne on tosiaan se, että juuri ja juuri saatte itsenne elätettyä, ei teillä ole lapseen varaa.
Ajattelet järkevästi ja ihan hyvä niin. Odottele rauhassa valmistumista ja ole vähän aikaa töissä. Äideille myönnettävien tukien suuruus kun riippuu palkasta. Taloutta miettiessänne teidän on vielä otettava huomioon se, ettet sinä pysty äitiyslomalaisena tuomaan yhtä paljon rahaa perheeseen kuin töissä olevana. Miehen niskoille kertyvät suuret paineet perheen elatuksesta.
Kärjistäen voisi sanoa, että siinä vaiheessa kun pystytte molemmat pistämään 200€ kuussa säästöön voisi teillä olla varaa lapseen. Silloin sinun tulosi ovat sen kokoiset, että saat riittävästi äitiysrahaa ja miehelläsi on riittävän suuret tulot, jotta hän pystyy elättämään 2 ihmistä kotona. Samaten teillä on tuossa tilanteessa mahdollista maksaa hieman suurempaa vuokraa lapsiperheelle sopivasta asunnosta.
Siis miksi puhutte lapsesta kuin jostain tuotteesta jonka voi mennä ostamaan kaupasta?!? Lapsia saadaan, jos luoja on niin suonut ja halunnut pariskunnan vanhemmiksi. Ei se ole mikään iso hankinta 18 vuoden maksuajalla, höpö höpö juttuja teillä, oikein vihaksi pistää tuollainen..
Toki on hyvä miettiä taloudellistakin tilannetta, mutta on myöskin hyvä miettiä mistä on valmis luopumaan. "ulkona syöminen" on kallista, joten jos meinasitte vauvan tullessa käydä myöskin ulkona, niin tokihan rahasta on pulaa, kun samalla joutuu suunnittelemaan ja maksamaan mahdolliselle lapsen vahdille.
Koittakaa nyt herra jumala ymmärtää, että lapsia ei myydä kaupan hyllyillä. Lapsi on oma persoona ja uusi ihminen. Ajatella, että kun teidän dna:t yhdistyvät syntyy aivan uusi dna, jota ei kenelläkään muulla ole, lapsi on ainutkertainen. Siirtäkää sitä lapsen "hankintaa" todellakin muutamalla vuodella, jotta osaatte ehkä silloin ajatella asiaa hieman toiselta kantilta.
Miksi 200e kuukaudessa säästöön lasta varten?miten lapsilisät ja hoitotuki ei riitä lapselle,mitä kaikkea se lapsi sinun mielestäsi joka kuukausi tarvitsee kun pitäisi vielä saada se 200e lisäksi säästöön?
Tarkoitan sitä, että jos pystyy ennen lapsen hankintaa pistämään 200€ kuussa syrjään ilman ongelmia, niin rahat riittänevät lapsen aikana. Näin voi arvioida ja testata omaa elatuskykyään.
ihan noin ole.paljompa ne lapset nykyään kuluttaa kuukaudessa.
Lapsi tulee oikeassa elämässä paljon kalliimaksi, mutta harva tajuaa laskea lapsen kuluiksi mm. ostetun asunnon lasten huonetta josta paukahtaa helposti reilun 20 000€ potti(vuokrakämpässä helposti tonni pari vuodessa lisää), sähkölaskun tai vesilaskun lisää tai perheen kakkos autoa, jota ei ilman lasta tarvittaisi.
Niinhän tuo taitaa olla. Mutta siihen menee vaan niin pitkä aika vielä että olen työelämässä ja sitten, kun en halua heti valmistumiseni jälkeen jäädä kovin pian äippälomalle kun haluan sitä työkokemusta hankkimaan heti miel. useita vuosia (edes 2-3 vuotta).
Tilanteemme on sinänsä hyvä myös, että meidän ei tarvitsisi asuntoa vaihtaa. Nykyinen vuokra-asuntomme on tilava kolmio, jossa lapsellekin olisi kyllä tilaa.
Hirveesti täytyy kyllä olla ns. ylimääräistä rahaa, että lapsen saa "elätettyä".
Kiitos mielipiteestäsi joka varmaan tuli kokemuksesta :)
Tosiaan tuo ulkona syöminen oli lähinnä sellanen heitto, että emmepä me koskaan käy (no kerran-pari vuodessa) jossain "oikeessa" ravintolassa syömässä (jossa ruoka sen 20e/hlö), mutta toisinaan pizzalla ja silleen. Ajatus ehkä tuon takana oli se, että pieniä ovat nekin asiat mihin voimme rahaa laittaa elämisen lisäksi.
Mieheni tienaa keskivertoihmisen verran. Totta on, että en halua hänen harteilleen paineita kasata. Hän haluaa yhtä kovasti sen yhteisen rakkauden lapsen (joita ei osteta kaupasta) mutta ajattelee järkevästi kuten minä.
Mietityttää kun tuota ikääkin alkaa olla minulla sen verran että olisin vielä suht nuori äiti kuitenkin. Ja kun haluamme (jos luoja meille niin suo) ainakin kaksi lasta, niin vaikka heti tulisin raskaaksi, olisin lähemmäs 30v. ennen toista lasta (valmistuminen ja työssäoloaika vie vuosia sitten taas).
Saattaa muutenkin olla niin, ettei raskautuminen ole minulle mitenkään itsestään selvyys kilpirauhasen vajaatoiminnan takia.
Toisaalta kurja kun ihminen saa suunnitella elämää. Tuntuu ettei lapselle uskalla antaa mahdollisuutta vaikka luonnonpuolesta kai olisi hyvä. Riski lapsen syndroomiin tms. kasvaa niin paljon kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen että sitä riskiä en uskalla enkä edes halua myöskään ottaa..
ole sitä mieltä, että "köyhät" vanhemmat eivät saa enää koskaan käydä ulkona syömässä, jos/kun lapsi tulee taloon?!
Ei meilläkään ole rahaa kuin roskaa, mutta sen verran kuitenkin ettei aina tarvise joka penniä laskeskella. Ruoasta ei kuitenkaan koskaan tingitä.