En kyennyt olemaan avuksi sinulle.
Olisin ehkä voinut.
Tavoitin omasta mielestäni palasen sinua.
Pakenit riettauteen,
se on rumaa ja likaista.
Olet ollut siellä kauan.
Mistä minä tiedän muuta kuin mitä tiedän.
Liikaa.
Sinun mielestäsi ja minun mielestäni,
en mielelläni tietäisi.
Myöhäistä olla tietämättä.
Joskus ymmärrys unohtaa saastan,
joskus se muistaa sydämen,
kaukana poissa.
Sydän sydämen vieressä ei ole samaa kuin iho ihoa vasten.
Itseään on turha paeta.
Mutta minne pakenee se, jolla itseä ei ole?
Niitä on satoja,
tyhjiä silmiä.
Silmät ovat helmiä.
Ilman niitä ei olisi rakkautta.
Ensimmäistäkään.
Itsesi vuoksi -
älä ruoki haukkuvaa koiraa.
Olisin ehkä voinut.
Tavoitin omasta mielestäni palasen sinua.
Pakenit riettauteen,
se on rumaa ja likaista.
Olet ollut siellä kauan.
Mistä minä tiedän muuta kuin mitä tiedän.
Liikaa.
Sinun mielestäsi ja minun mielestäni,
en mielelläni tietäisi.
Myöhäistä olla tietämättä.
Joskus ymmärrys unohtaa saastan,
joskus se muistaa sydämen,
kaukana poissa.
Sydän sydämen vieressä ei ole samaa kuin iho ihoa vasten.
Itseään on turha paeta.
Mutta minne pakenee se, jolla itseä ei ole?
Niitä on satoja,
tyhjiä silmiä.
Silmät ovat helmiä.
Ilman niitä ei olisi rakkautta.
Ensimmäistäkään.
Itsesi vuoksi -
älä ruoki haukkuvaa koiraa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ymmärrä sanaakaan, ei sanomaa, ei mitään. Sanoja vain vierekkäin. Pääasia, että itse varmaan ymmärsit.
kyseinen runo taas oli erittäin kiinnostava,eihän runosta tarvitsekaan ymmärtää mitään,juuri ymmärtämättömät runot ovat mielestäni parhaita.makunsa kullakin.
Sen verran narsisti, että omani katson...
Kirjoitus ei todellakaan ollut runo, eikä mitenkään voi vetää vertaa täällä oleville sieluntuotoksille ja todellisille runoille. Joskus haluaa vain laittaa ylös ajatuksen, joka on sydämestä lähtöisin ja jollain tapaa myös pyyteetön. Nettifraasi "kaikkea hyvää".
Kirjoitan tänne enää hyvin harvoin, joten jätän teidät kirjoittamaan muutakin kuin sanoja peräkkäin. Varmaan siitä todellisesta rakkaudesta, jota pystytte levittämään ympäristöönne loistavien runojenne avulla ja ilahduttamaan meitä vaatimattomammin lahjoin varustettuja.
Jotkut harvat osaavat kirjoittaa runon, joka menee heti kaikkien aistien läpi. Sitä ei voi selittää, sen vaan tunnistaa heti tutuksi ja aidosta tunteesta kirjoitetuksi. Sanoilla voi myös kikkailla loputtomiin. Niitäkin nimitetään runoiksi. Kuka mistäkin voimaa saa. Meitä on todella moneksi.
Ilman meitä kannustavaa muusaa kirjoittaminen tyrehtyy helposti tämän arvottoman esineellistävän maailman pyörinnässä.
Puhallan sulle jaksamista. Iho ja sydän ovat samassa kehossa, mutta kaukana toisistaan.
Se on sinulle tärkeä ja viesti uhrillesi.
Toivottavasti hän lukee tämän.