Tämä kirjoitus ei varsinaisesti ehkä kuulu tänne palstalle, mutta laitanpa tulemaan silti.
Ensinäkin, uusi kumppanini on yh, mutta joutunut toisen lapsensa antamaan perhekotiin asumaan lapsen sairaudesta johtuen. Arki kahden lapsen kanssa , joista toinen sairas oli hankalaa ja väsytti vanhemman aivan loppuun. Nyt tilanne on paremmin kuin hyvin, lapsi tulee lähes joka viikonloppu kotiin ja asiat perhekodin kanssa toimii loistavasti.
Eli muuten asiat hyvin, mutta on yksi asia joka minua sapettaa. Kun kerroin ystäville ja kavereille , että kumppanini lapsi asuu perhekodissa (toinen kotona normaalisti)niin hänet leimattiin sillä sekunnilla huonoksi vanhemmaksi ja kyseltiin onko jotain alkoholi tai huumeongelmia.vaikka kerron , että mitään semmosta ongelmaa ei ole, kumppanini käy töissä eikä alkoholiakaan juuri nauti, niin silti epäluulo kaihertaa heitä selvästi. Kuvitellaan että lapsen sairaus joka teki työssäkäyvän vanhemman elämän todella hankalaksi, ei voi olla syy lapsen muuttoon pois kotoa.
Toiseksi, ystäväni pitää kotonaan perhekotia. Olen kuullut arvostelua heistäkin. Miksi joku haluaa ottaa häiriintyneitä lapsia ongelmaperheistä omaan kotiinsa?
miksiköhän aina oletetaan , että nämä lapset ovat ongelmaisia ja huonoista oloista? Näinhän ei aina ole, toki usein taitaa olla. Nämä tuttavaperheeni lapset ovat ainakin ihania, normaaleja lapsia joiden taustana ei ole mitään alkoholi tms propleemaa.
Sitähän tässä vaan yritin sanoa, että ennakkoluulot ärsyttää!
Ensinäkin, uusi kumppanini on yh, mutta joutunut toisen lapsensa antamaan perhekotiin asumaan lapsen sairaudesta johtuen. Arki kahden lapsen kanssa , joista toinen sairas oli hankalaa ja väsytti vanhemman aivan loppuun. Nyt tilanne on paremmin kuin hyvin, lapsi tulee lähes joka viikonloppu kotiin ja asiat perhekodin kanssa toimii loistavasti.
Eli muuten asiat hyvin, mutta on yksi asia joka minua sapettaa. Kun kerroin ystäville ja kavereille , että kumppanini lapsi asuu perhekodissa (toinen kotona normaalisti)niin hänet leimattiin sillä sekunnilla huonoksi vanhemmaksi ja kyseltiin onko jotain alkoholi tai huumeongelmia.vaikka kerron , että mitään semmosta ongelmaa ei ole, kumppanini käy töissä eikä alkoholiakaan juuri nauti, niin silti epäluulo kaihertaa heitä selvästi. Kuvitellaan että lapsen sairaus joka teki työssäkäyvän vanhemman elämän todella hankalaksi, ei voi olla syy lapsen muuttoon pois kotoa.
Toiseksi, ystäväni pitää kotonaan perhekotia. Olen kuullut arvostelua heistäkin. Miksi joku haluaa ottaa häiriintyneitä lapsia ongelmaperheistä omaan kotiinsa?
miksiköhän aina oletetaan , että nämä lapset ovat ongelmaisia ja huonoista oloista? Näinhän ei aina ole, toki usein taitaa olla. Nämä tuttavaperheeni lapset ovat ainakin ihania, normaaleja lapsia joiden taustana ei ole mitään alkoholi tms propleemaa.
Sitähän tässä vaan yritin sanoa, että ennakkoluulot ärsyttää!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eli siis minä olen bioäiti, jolla on kaksi lasta. Toinen on sijoitettuna perhekotiin, toinen on asunut kotona koko ajan. Meille tämä järjestely on ollut ihan normaali meidän elämään kuuluva juttu.
Kyllähän tilanne näyttää ihmisiä selvästi säikäyttävän. Usein huomaan, että uudet ihmiset ovat varpaillaan. Mutta moni haluaa tietää tällaisesta asiasta, koska eivät ole koskaan törmänneet itse vastaavaan tai joutuneet mitenkään pohtimaan asiaa.
Mutta meillä asiasta puhutaan ihan avoimesti. Kerron tilanteesta ja taustoista enemmän, jos ihmiset haluavat. En salaile tätä sijoitusasiaa missään tilanteissa.
Jokainen saa pitää omat mielipiteensä. Meillä nyt on vaan näin. Jos joku ei halua olla meidän kanssa tekemisissä tai kieltää lapsensa olemasta minun lasteni kanssa, se on heidän asiansa. Minä en koskaan tuomitse ketään ennen kuin olen itse henk.koht. tutustunut henkilöön.
tulit kertomaan tälle palstalle tilanteestasi. Jos ihmiset tietäisivät enemmän, he tajuaisivat, että sijoitettujen lasten biologiset vanhemmat ovat ihan normaaleja ihmisiä. Arki on vain syystä tai toisesta käynyt ylivoimaisen vaikeaksi. (ja muille ihan selvyyden vuoksi:päihderiippuvaisetkin ovat normaaleja, heidän arkensa ja terveytensä ei!)
On sääli, että media pitkään toitotti vain itsenäisyyttä ja omillaan pärjäämistä ja unohti sen, että apua vastaanottamalla ja saamalla lopputulos voi olla paljon onnellisempi kaikkien osapuolten kannalta.
Onneksi nykyään on jo hivenen helpompi lähteä hakemaan apua esim. neuvolan tai lääkärin kautta. Toki paljon riippuu niistä ihmisistä, ketkä noissa töissä ovat, miten ongelmia lähdetään ratkomaan, mutta avun hakemista pidetään ainakin nuorempien aikuisten keskuudessa jo paljon normaalimpana kuin joitakin vuosia sitten.
Kun toimit juuri näin, perheesi ja lapsesi voivat varmasti niin hyvin kuin vain mahdollista. Ajattelepa, että peittelisit tilannettasi ja kulkisit "seinän vieriä pitkin"... Valitettavasti varmaan moni biologinen vanhempi tuntee tuota aiheetonta häpeää. On onni, että olet niin vahva ihminen, ettet syyllisty sellaisesta mikä ei ole aiheellista. Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille rakkaillesi! Kiitos että valistit meitäkin!
Jo sijoituksen alussa päätin, että en salaile asiaa missään tilanteessa. Mm. naapureille kuulutin, mitä meillä tulee tapahtumaan. Muistan, että lapseni oli alussa hyvin huolissaan siitä, miten esim. entiset luokkatoverit tulevat asiaan suhtautumaan. Kirjoitin opelle sähköpostia ja sanoin, että kertoo koko luokalle.
Jos olisin vielä joutunut häpeää ja salailua kantamaan niskassani, olisi taakka ollut vieläkin raskaampi. Ei tämä kuitenkaan mikä helppo juttu ole ollut.
Mutta meillä lapsikin puhuu tästä sijoituksesta ja ns. kasvattivanhemmistaan ihan avoimesti joka paikassa. Kyllähän ihmiset hämmentyvät, mutta nämä asiat kuuluvat nyt lapseni ja perheeni arkeen joka päiväisesti.
Kun meillä tapahtui tämä huostaanotto, sulkeutui monen perheen ovi lapseltani. Ja näiden lasten vanhemmat myös lopettivat esim. minun tervehtimisen. Jotenkin säälittävää, lapsellista ja huvittavaa...mutta jokainen saa päättää itse, ketä kotiinsa päästää. Mutta huvittavaa, että ennen huostaanottoa muutamat vanhemmat olivat niin ystävällisiä ja tulivat rupattelemaan ja kerrasta kaikki poikki.
Onneksi minulle ja lapsilleni ovat vielä monet ovet auki, samoin myös meidän ovi.
mukavaa, että nyt on sitten jyvätkin eroteltu akanoista! Ei meillä "normaaleilla" vanhemmilla ole ollenkaan noin helppoa erottaa, kuka on ystävyyden arvoinen ja kuka taas ei ;)
Vakavasti puhuakseni, oikeastaan käy sääliksi niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat elämän olevan mahdollista vain yhden kaavan mukaan. Jokainen meistä varmaan joutuu syvänkin tuskan eteen, mutta siitä on vielä pitkä matka voimien täydelliseen loppumiseen. Onneksi nämä yksisilmäiset eivät tajua käytöksensä noloutta. Etpä varmaan olisi saanut sympatiaa heiltä silloinkaan, jos olisit terveytesi uhalla jatkanut toivottomalta vaikuttavaa tilannetta, sairastunut vakavasti ja joutunut luovuttamaan molemmat lapsesi huostaan ollen vieläpä itse kyvytön heitä tapaamaan.
Mikään ei ole niin tärkeää kuin se, että tiedät sydämessäsi tehneesi oikein!
että ne pahimmat hyökkääjät ja epäilijät ovatkin juuri näitä ulkopuolisia henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä näistä asioista. Ovat ehkä joskus jostain tapuksesta kuulleet ja perustavat kaikki ennkkoluulonsa sitten siihen. eivät ymmärrä, että tämä huost.otettujen ja sijoitettujen tapausten kirjo on hyvin laaja-alainen.
Täälläkin nuo pahimmat hyökkäykset tulevat juuri näiltä tietämättömiltä ulkopuolisilta.
Mutu-pohjalta tuomitaan kaikki. Kunpa älyäisivät edes olla hiljaa, etteivät paljastaisi omaa tyhmyyttään, mutta sittenhän he olisivat jo fiksumpia. Tyhmien ihmisten kanssa on välillä tosi rankkaa, kun ei mikään mene perille, mutta yritetään kestää, se on kuitenkin enempi heidän ongelmansa. Ei kannata itsen ottaa toisten tyhmyydestä pultteja.
Joskus ihmiset ovat typeriä ja kadellisia.
Joskus ne eivät vaan haluaa missään mitään hyvä nähdä ja siksi puhuu mitä haluaa. Jotenkin pahan puhuminen on kai kivempii kun että toisesta hyvää puhuaa.
Mikä tulee ennakoluuloihin: siksi että olen virolainen, olen auttomaatisesti varas, huora tai suomalaisten verorahoilla elijä. Täällä taitan olla jo senverran tuttu, ettei enää niistä asioista tarvii riidellä, mutta hurja jos aukaisen suunsa toisella palstalla, niin heti on joku huutamassa ties miksi ja passittamassa kaltereiden taakseen ja ajamassa siperjaan.
Joten, kyllä tietän miltä Sinusta tuntuu.
Koeta vaan ajatella, että ne on tyhmät ja Sinä sitä ei oo. Se helpottaa kummasti.
Elämme ennakkoluuloisessa maailmassa. On kumminkin parempi että kerrot tilanteesta, kuin jos alkaisit sitä häpeämään. Sinähän ihanan kumppanisi parhaiten tunnet. On ihan varmaa, ettei kukaan muuta lapsestaan vapaaehtoisesti erilleen, ellei se ole lapsen kannalta paras vaihtoehto. Maailmassa on ihan liikaa niitä tapauksia, joissa on "jaksettu" liian pitkään osaamatta hakea asianmukaista apua. Loppuun väsyneen vanhemman rakkaus kun tahtoo mennä lapsellekin perille kovin paljon huonommin kuin sellaisen, joka on pystynyt pitämään omasta jaksamisestaan huolta.
Mukava että löysit tämän palstan, minne tulla puhaltamaan höyryjä, sinua ärsyttää ihan syystäkin. Täytyy vaan toivoa, että teidän kaltaisianne ihmisiä, jotka kertovat avoimesti löytyy enemmän; kun tieto lisääntyy, ennakkoluulot hälvenevät vähitellen.
fiksuilta ihmisiltä.
Naapuripalstalla ovat vanhemmat kirjoittaneet paljon juuri vastaavasta ilmiöstä ja yleensä vastauksena on häiriintyneiden ihmisten pelkkää lokaa naamalle roppa kaupalla.
Toivon teille jaksamista ja kiva, että sijoitus on onnistunut.
Yllätyin itsekin , että kaikki vastaukset ovat positiivisia. Ehkä minunkin kannattaa vain olla ajattelematta mitä muut ajattelee, mutta olen pahoittanut mieleni kumppanini ja hänen lapsensa takia useasti.
Ystäväni puolesta myös olen joskus hermostunut joka on sijari. Kunnioitan täydestä sydämestä hänen työtään, minusta ei siihen olisi.
Mukavaa syksyä kaikille, bioille, sijareille, lapsille ja varsinkin kaikille jotka ovat tulleet näihin kuvioihin täysin puskasta kuten minä :-)
että kumppanini ei korvaansa lotkauta sille, miten ihmiset (minun ystävät) tähän asiaan suhtautuvat. Hän sanoo, että tietää asiat, miksi näin on ja miksi tähän ratkaisuun on päädytty. Eikä se, että lapsi asuu perhekodissa (lomat aina kotona) vähennä hänen rakkauttaan lapseen. En voi kun ihmetellä hänen rauhallisuuttaan ja asennettaan. Minulla taas räiskyy hänenkin edestään, tosin nyt meinaan antaa pahojen puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mielen pahoittaminen varmaan sinullakin vähenee, sitä mukaa kun huomaat että jaahas, tämä kuuluu taas tähän kastiin. Itselleni kävi ainakin niin; ensin suutuin ihan vietävästi kun joku älypää mollasi biovanhempia ihan vaan siksi että lapsi oli meillä, tietämättä yhtään mitään heistä. Sitten aloin sääliä tuota ihmispoloisten joukkoa, joka ihan pokkana nostaa nokkaansa ja luulee olevansa sivistynyttä ja vastuuntuntoista väkeä.
Mutta usko pois, ihan aitoja fiksujakin ihmisiä on, he eivät vain ensimmäisenä mielipiteitään tuolla turuilla ja toreilla sinulle ole tuppaamassa.
Olen itse huomannut, että kun näyttää selvästi mitä itse ajattelee, niin pikkuhiljaa alkaa muidenkin mielipiteet viisastua. Mutta siihen saat varautua, ettei suomalainen heti mitenkään voi myöntää olleensa väärässä. Joku oikein rohkea tosin saattaa tulla pyytämään typeryyttään anteeksi, mutta siihen vaaditaan jo aika paljon selkärankaa.
Hyvä puoli tässä on se, että ainakin meillä lapsia on pidetty aina oikein mukavina riippumatta siitä, mitä vanhemmista on ajateltu. Ehkä siksi että lapset ovat aidosti sellaisia kuin ovat ja hehän ovat huipputyyppejä!
onnistuiko koiranne sijoitus..jee...