Kaikki

... on aloittanut jostain.
Sanojan asettamien peräkkäin on kuitenkin runouden perusta.

Jos oikasti haluaa kirjoitta runoja, se ei tarkoita sitä, että kuvittelsi olevansa joku Tabermanni.

Runojen kirjoittaminen on paljon muuta. Se on harrastus siinä, missä esim joku urheilulaji. "Pitkämäeksi" yltää hyvin harva.

Jokainen siis joka haluaa kirjoittaa runoja pystyy siihen, omalla vajavaisellakin tavallaan.
Ilman että kirjoittaa yhtään riviä, ei koskaan voi myöskään kehittyä, jos sitä haluaa.
Ja jokaisen kirjoittajan käsiala on erilainen, puhuttelee erilaisia lukijoita. Kukaan ei pysty sellaiseen tekstiin, joka kaikkia mielyttäisi.

Ja aina runoudesta saa noita sinun mainitsemiasi kicksejä. Joko luettuaan runon, joka jollain tavalla herättelee tai jos saa kirjoitettua, jonkin tuntonsa ulos.

Mutta ennen kaikkea uskon, että jokainen, joka oikeasti haluaa kirjoitta runoja pystyy myös siihen, on vain ensiksi suljettava poist mielestään se mitä muut ehkä ajattelevat, kuunneltava niitä ääni sisällään, joista haluaa kirjoitta. On se sitten fiktiivistä, mielikuvituksen lentoa, sadun ja fantasioiden piirtämistä sanoiksi paperille. Tai arjen äänien asettelua sanoiksi, tunteita, koettua elettyä.

Kirjoittaminen on kuitenkin aina palkitsevaa, jos ei kenellekään muulle niin kirjoittajalle itselleen. Jokainen alas purettu ajatus, on tavallaan käsitelty ajatus, monasti tie jonkin asian ymmärrykseen tai hyväksyntään. Siksi kirjoittamisella voi olla hyvinkin suuri merkitys.

Tässä siis muutamia omia mielipiteitäni kirjoittamisesta. Muistan todella hyvin, kun sydän vapisten laitoin ensimmäisen ns. runoni julkisesti nähtäväkis juuri tälle palstalle.
Ei ollut mikään helppo nakki.. ei ollenkaan.

Joten minä haluan rohkaista jokaista, joka haluaa kokeilla siipiään runojen parissa.

Jos maailmaan mahtuu paljon ääntä, niin vielä enemmän maailmaan mahtuu sanoja.


Lämpimin lauantai miettein kaikille palstalaisille ja täällä poikkeaville.

Riitta

helmi-kankare kirjoitti:

... on aloittanut jostain.
Sanojan asettamien peräkkäin on kuitenkin runouden perusta.

Jos oikasti haluaa kirjoitta runoja, se ei tarkoita sitä, että kuvittelsi olevansa joku Tabermanni.

Runojen kirjoittaminen on paljon muuta. Se on harrastus siinä, missä esim joku urheilulaji. "Pitkämäeksi" yltää hyvin harva.

Jokainen siis joka haluaa kirjoittaa runoja pystyy siihen, omalla vajavaisellakin tavallaan.
Ilman että kirjoittaa yhtään riviä, ei koskaan voi myöskään kehittyä, jos sitä haluaa.
Ja jokaisen kirjoittajan käsiala on erilainen, puhuttelee erilaisia lukijoita. Kukaan ei pysty sellaiseen tekstiin, joka kaikkia mielyttäisi.

Ja aina runoudesta saa noita sinun mainitsemiasi kicksejä. Joko luettuaan runon, joka jollain tavalla herättelee tai jos saa kirjoitettua, jonkin tuntonsa ulos.

Mutta ennen kaikkea uskon, että jokainen, joka oikeasti haluaa kirjoitta runoja pystyy myös siihen, on vain ensiksi suljettava poist mielestään se mitä muut ehkä ajattelevat, kuunneltava niitä ääni sisällään, joista haluaa kirjoitta. On se sitten fiktiivistä, mielikuvituksen lentoa, sadun ja fantasioiden piirtämistä sanoiksi paperille. Tai arjen äänien asettelua sanoiksi, tunteita, koettua elettyä.

Kirjoittaminen on kuitenkin aina palkitsevaa, jos ei kenellekään muulle niin kirjoittajalle itselleen. Jokainen alas purettu ajatus, on tavallaan käsitelty ajatus, monasti tie jonkin asian ymmärrykseen tai hyväksyntään. Siksi kirjoittamisella voi olla hyvinkin suuri merkitys.

Tässä siis muutamia omia mielipiteitäni kirjoittamisesta. Muistan todella hyvin, kun sydän vapisten laitoin ensimmäisen ns. runoni julkisesti nähtäväkis juuri tälle palstalle.
Ei ollut mikään helppo nakki.. ei ollenkaan.

Joten minä haluan rohkaista jokaista, joka haluaa kokeilla siipiään runojen parissa.

Jos maailmaan mahtuu paljon ääntä, niin vielä enemmän maailmaan mahtuu sanoja.


Lämpimin lauantai miettein kaikille palstalaisille ja täällä poikkeaville.

Riitta

Eräs mies pyysi eilen minua lukemaan ja kritisoimaan kasan runojaan, joita ei ollut koskaan kenellekään näyttänyt. Se oli mahdottoman inspiroivaa ja viritti myös itsessäni kirjoittamisen halun.

Ihminen on niin herkkä otus, että vain harva pystyy ottamaan vastaan kritiikkiä sydänverellä kirjoitetuista teksteistään.

Kirjoittamalla puretut ajatukset auttavat selkiyttämään päätä, mutta kahdenkeskinen läsnäoleva vuorovaikutus ja ääneen puhuminen on mielestäni edelleen ihmistä koossa pitävä voima.
Eihän rakastellakaan voi paperilla.

Tabermannin ensituotanto on huomattavasti parempaa runoutta kuin viime vuosien julkaisut. En halua olla Taabermanni. Mieluummin vaikka Juice.
Jos olisin mies.

mertsi kirjoitti:

Eräs mies pyysi eilen minua lukemaan ja kritisoimaan kasan runojaan, joita ei ollut koskaan kenellekään näyttänyt. Se oli mahdottoman inspiroivaa ja viritti myös itsessäni kirjoittamisen halun.

Ihminen on niin herkkä otus, että vain harva pystyy ottamaan vastaan kritiikkiä sydänverellä kirjoitetuista teksteistään.

Kirjoittamalla puretut ajatukset auttavat selkiyttämään päätä, mutta kahdenkeskinen läsnäoleva vuorovaikutus ja ääneen puhuminen on mielestäni edelleen ihmistä koossa pitävä voima.
Eihän rakastellakaan voi paperilla.

Tabermannin ensituotanto on huomattavasti parempaa runoutta kuin viime vuosien julkaisut. En halua olla Taabermanni. Mieluummin vaikka Juice.
Jos olisin mies.

... juuri kaikki tuollainen mistä kerroit tekee kirjoittamisesta arvokkaan.

Kritiikkiä on vaikea käsitellä aina silloin kun se kohdistuu omiin aitoihin tunteisiin, niinkuin runot monasti ovat.

Kahdenkeskinen avoin keskustelu on ehdottamasti yksi hienoimpia asioita, mitä ihminen voi kokea... puhumattakaan siitä mitä kaksi ihmistä voi kokea silloin kun rakastavat ja saavat olla toistensä lähellä.

Taabermanin nykyinen runous, on ehkä joutunut teollisen tuottamisen kouriin ja siksi niistä on hävinnyt ehkä se ihan herkin herkkyys...!!!

Juice on sitten ihan oma ainutkertainen lukunsa ja persoonana täysi mahdoton verratavaksi kehenkään muuhun lyyrikkoon.

Hienoa, että ajatuksia syntyy ja keskustelua!!

Oikein levollista iltapäivän jatkoa.

riitta

... eiköhän niillä ole suuri ero.

Tällä sivustolla harrastetaan runoutta ja sen vuoksi, juuri sen vuoksi asettelu on aivan toinen!!!!!

Joku on varmempi, on kokeneempi... joku kirjoittaa ehkä ensimmäisiä arkoja rivejään, mutta varmasti jokainen meistä.... jotka ovat täällä runojen takia, tekee sen sydämmellään.

:))


ps.... häiriköt ovat oma kastinsa, he eivät yleensä rakennakka edes niitä hökkeleitä, he vain hajoitavat !!!