noniin, elikkäs... kaipaisin hieman neuvoja. minulla on tämmöinen tilanne: olen 17-vuotias, pian 18. seurustelen rakastamani miehen (23) kanssa. emme ole kihloissa, emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet reilun vuoden, ja näemme joka päivä. meillä menee todella hyvin, vaikka välillä on todella hankalaa, mutta kaikesta ollaan selvitty. asun vielä kotona vanhempieni luona,samoin miesystäväni. ongelma on sellainen, että haluaisin lapsen, minä sekä mieheni haluttaisiin lapsi. mieheni on töissä, mutta se ei ole vakituista, pian hän alkaa etsimään vakituista työtä. minä opiskelen helsingissä ja etsin parhaillaan keikka luontoista työtä mitä tehdä opiskelujen ohella. jotta saisi hommattua asunnon. kaipaan siis apua että mitä minun olisi hyvä tehdä tässä tilanteessa, ei ole asuntoa eikä töitä, mutta haluaisin lapsen, haluaisin sen todella. tämä ei ole mikään hetkellinen mielihalu, vaan olen miettinyt lapsen hankintaa kauan, ja nyt olen aivan varma että sen haluan, mutta en tiedä miten se tulisi onnistumaan, pitääkö opinnot keskeyttää vai miten tämänkin asian kanssa tulisi toimia? en ole mikään tyypillinen 17-vuotias vastuuton hihittäjä-pissis, vaan olen vastuuntuntoinen ja ikäisekseni vanha, viisas ja muutenkin aikuismainen. olen valmis hoitamaan lasta, minulla on paljon kokemustakin, minulla on kaksi kummilasta ja muutenkin olen hoidellut lapsia ja eläimiä koko nuoruuteni. opiskelen siis ensimmäistä vuotta ammattikoulussa. kiitän ja kumarran jo valmiiksi jos joku ihana ihminen jaksaisi minua neuvoa. :)
APUA!!!
neuvoja kiitos..
7504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käy ensin koulu loppuun.
Mutta kävin koulut ensin ja hain vakituista työpaikkaa. Olen muuttanut kotoa 17-vuotiaana. Vauvakuumetta helpotti kovasti kun ostin itselleni 18.v. lahjaksi koiranpennun, ja tämä koirakatraamme on kasvanut vuosien myötä jo kolmeen.
Taistelin vauvakuumeeni kanssa koulut loppuun joten sain ammatin ja siitä parin vuoden päästä vakituisen työpaikan. Nyt olen 25-vuotias, ja synnytin enkelivauvan puoli vuotta sitten.
Vauvoja ei todellakaan niin vain tehdä, vauvoja saadaan.
Yritä nyt ammatti hankkia itellesi, ja mielellään vielä se vakituinen työpaikkakin jossa olisit työskennellyt vähintään ½-vuotta ennen äitiysloman alkua niin sinun ja lapsesi tulevaisuus on turvattu. Äitiysloman jälkeen sinulla olisi paikka johon mennä töihin.
Kannattaa käydä se koulu ensin loppuun ja olla mahdollisesti hetki töissäkin. Jos oisin sinun housuissasi niin muuttaisin kyllä miehen kans yhteenkin ensin, ois se aika outoo jos tosissanne oisitte lasta tekemässä ja kumpikin asuisi vielä vanhempien luona.. Yhteistä arkeakin kannattaa ensin harjoitella, ne toisen pienetkin tavat voivat joskus ärsyttää todella ja nämä olisi hyvä tietää ennen kuin alkaa lasta hankkimaan siihen lisäksi.
Joku tuossa ehdottikin koiraa, se vois olla hyvä idea näin ensihätään. Tai miksei kissakin..
kiitos neuvoista :) minulla siis on jo kaksi koiraa, rakastan niitä kuin kuuta nousevaa ja hoidan hyvin. joten koiraakaan en voi vauvakuumeeseen ottaa... yhteistä arkea miesystäväni kanssa on kokeiltu, asuin heillä 2 kuukautta kun hänen vanhempansa olivat matkoilla. kaikki sujui surutta. lisää neuvoja vai jos on mielipiteitä :)
mennessä sujunut surutta, niin kehottaisin todellakin odottamaan vielä. Se, että asuitte hänen vanhempiensa luona 2kk, ei todellakaan kerro vielä juuri mitään. Olet todella, todella nuori vielä.
Tällä hetkellä et pysty näkemään asioita oikeissa mittasuhteissa. Mitä luultavimmin 30-vuotiaana heräisit ajattelmaan, ettet ole ollut vielä päivääkään elämässäsi omillasi.
Minun neuvoni sinulle on, että odota vähintään kolme vuotta, ennen yrityksen aloittamista. Lasta ei kuulu "hankkia" siksi, että sinulla olisi jotain mitä hoivata.
2 kuukautta ei todellakaan kerro vielä mitään. Kyllä kehottaisin asumaan kumppanisi kanssa yhdessä ainakin vuoden tai pari, silloin sitä vasta huomaa miten se arki menee. Ja kun asuntokin olisi sitten yhteinen eikä toisen vanhempien, eihän siellä tarvinnut esim. laskuja maksella tai huolehtia muutenkaan mistään. Odotahan nyt vielä ainakin 2-3 vuotta, lapsen saanti on niin paljon muutakin kuin sitä ihanan auvoista hoitamista ja silittelyä...
Olet varmasti vastuuntuntoinen ja ikäiseksesi kypsä, mutta se ei vielä riitä lasten saamiseen. Vastuuntuntoista olisi ensinnäkin käydä koulu loppuun. Toiseksi sinua itseäsi ajatellen olisi todella tärkeää, että pääset ensin itsenäistymään! Huolehdit ensin itsestäsi, sitten vasta mietit perheen perustamista. Jo pelkästään kotoa muuttaminen on valtava muutos ihmisen elämässä, koska silloin olet omillasi. Ja eikö olisi hienoa kun pystyt itsellesi sanomaan, että osaan huolehtia itsestäni? Vielä ei sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta kuten ed. viestissäkin sanottiin, saatat joskus kymmenen vuoden päästä todellakin miettiä sitä että sinulta jäi jokin puoli elämästä näkemättä. Ja se on juuri tämä omien siipien kokeilu.
Jatkakaa seurustelua miehesi kanssa ja unelmoikaa yhteisestä elämästä!! Oletteko miettineet jossain vaiheessa naimisiin menoa? En tarkoita että menkää nyt äkkiä naimisiin, en todellakaan! Mutta tulevan perheen kannalta avioliitto on hyvä asia jossain vaiheessa ja jos kerran näin isoja asioita (kuten lapsen saaminen) pohtii, niin avioliitto ei ole sen suurempi asia verrattuna uuteen elämään. Mutta jokainen tekee niinkuin tekee. Tsemppiä!