Muratkin oli epäilty pitkän aikaa...mutta alkaa näyttää lopulta ettei Murat liitykään millään lailla koko hommaan...ehkä siis tämä äiti linjakin on vain pelkkää hakuammuntaa...poliisin epätoivoa? Toisaalta moni seikka kyllä puhuisi sen puolesta että vanhemmat voisikin olla syyllisiä...vaikka sekään ei taida vielä olla kirkossa kuulutettua...eikä itseasiassa läheskään!!!
Jos vanhemmat ovat syyllisiä niin luulen että lopulta tunnustavat tekonsa paineen alla...nyt kun heitä on alettu kunnolla hiillostamaan niin kyllä se tunnustus tulee jos he ovat sen tehneet!!
Jos vanhemmat ovat syyllisiä niin luulen että lopulta tunnustavat tekonsa paineen alla...nyt kun heitä on alettu kunnolla hiillostamaan niin kyllä se tunnustus tulee jos he ovat sen tehneet!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tunnustus tulee, jos poliisilla on jotain vahvaa näyttöä.
Olen ollut pienen lapseni kanssa ulkomailla.
En olisi voinut kuvitellakaan jättäväni lasta yksin hotellihuoneeseen mihinkään aikaan vuorokaudesta.
Nämä vanhemmat ovat itsekkäitä juppeja (liian vanhoja pienten lasten vanhemmiksi), joille lapset olivat/ovat liian työläitä. Unilääke tainnuttamiseen kuulostaa varsin uskottavalta tainnutuskeinolta saada omaa aikaa.
Ja kyllä, 35 v tai yli on liian vanha ensisynnyttäjä, luonnoton tilanne.
T: Ensisynnyttäjä 23 v.
Yrittivät kovasti lasta eli lapsirakkaita ovat. Liian nuorten sitä ei tarvitsisi lapsia saada, esim. vahinkolapsen vanhemmat voivat katkeroitua lapselle, jonka he näkevät estäneen esim. oman kouluttautumisen tai urakehityksen.
...Unilääke tainnuttamiseen kuulostaa varsin uskottavalta tainnutuskeinolta...
Tuskin ilman lääkitystä olisivat voineet jättää ADHD-lasta yksin. Lääkäreinä oli helppo saada lääkitys.
Edesvastuuttomia vanhempia joka tapauksessa. Minä en ikinä jättäisi noin pieniä lapsia hetkeksikään yksin edes kotiin, saati sitten ulkomailla hotellihuoneeseen. Pakottavaa syytäkään vanhemmilla ei ollut. Mutta tähän on tultu: lapset eivät ole pyytäneet tulla tähän maailmaan, silti he saavat tyytyä siihen kohteluun, minkä sattuvat vain omaa huviansa ajattelevilta itsekkäiltä vanhemmilta saamaan.
johan nyt! Eknsimmäisen sain kun täytin 30 ja toisen kun täytin 40. Kovin olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni ja hyvin jaksan hoitaa vaikka välissä on uraputkikin. Töihinkin on palattu ja edelleenkin jaksan hoitaa lapsiani. Huomaa ettet ole kovinkaan kokenut äitinä!
Kyllä minunkin mielestä yli kolmekymppinen on jo vanha ENSISYNNYTTÄJÄ.
Ei sen tietämiseen mitään "kokemusta äitinä" tarvita.
sen jo siitä, että nuoremmat ei osaa tehdä vauvan kanssa oikeastaan yhtään mitään ilman että kysyvät (huom! tämä ei ole yleistys, mutta moneen tapaukseen olen työni vuoksi törmännyt) aivan tavallisista käytännön asioista. Haiskahtaa vähän siltä että on tainnut oma elämä jäänyt elämätä ja nyt harmittaa kun ei pääse radalle?
Minä puhun ensisynnyttäjästä ja sinä puhut äitiydestä yleensä.
Mitenkä lienevät saaneet nuo kaksoset sitten.
Kuvasta katsoen sievä mutta siis ei aivan onnistunut lapsi. Jos he hakivat sitä täydellistä.
Itselläni ei ole lapsia enkä varmaankaan moneen vuoteen tule edes miettimään mahdollista lapsen hankintaa. Mitä väliä sillä on, minkä ikäinen on ensimmäisen lapsen saadessaan? Ihmisissä on huomattavia eroja ja iäkkäämmillä on yleensä enemmän elämänkokemusta ja malttia alentuneen hedelmällisyyden vastapainona. Mielestäni riippuu suuresti yksilöstä, minkä ikäisenä olisi parasta hankkia lapsia (jotkut ovat valmiimpia ko. "rumbaan" nuorempina ja jotlut eivät koskaan - ei ole mielestäni myökään mikääm erityinen "hyve" hankkia lapsia). Suvaitsevaisuutta kehiin, kiitos!
Absurdia kiinnittää huomiota sanaan "ensisynnyttäjä", sillä joissain tapauksissa voidaan käyttää vuokrakohtua tai lapsi saadaan adoption kautta. Myös ihmisten kyky sopeutua uuteen elämäntilanteeseen (siihen, että perheessä on lapsi). Ei sinänsä synnyttämissessä mitään niin maagista ole; olennaista on muuttunut elämäntilanne ja siihen sopeutuminen, joka vaihtelee yksilöllisesti iästä riippumatta ja on jossain määrin yhteydessä aikaisempiin elämänkokemuksiin. Lisäys: miksi kaikkien ihmisten pitäisi käyttäytyä tietyn kaavan mukaisesti? Olisinko minä jotenkin arvokkaampi ihmisenä, jos olisin vastentahtoisesti pannut alulle 20-vuotiaana opiskelijana (tms.) lapsiparan ja kituuttaisin elää sen kanssa, kun voin ehkäpä 40-vuotiaana tarjota huomattavasti paremmat taloudelliset ja henkiset puitteet? Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä kuin luulet.
adoptoituja.
Toinen kaksosista on paljon tummempi iholtaan kuin toinen vielä keiken lisäksi. Näin kuvan heistä heti syntymänsä jälkeen tai aiankin silloin kun he tulivat McCannien perheeseen.
Mutta tuskinpa lasten alkuperällä on mitään tekemistä Madelienen katoamsien kanssa.
mulla on muutama lapsi ja kyllä on niin että yli 35v kun rupee lapsia pukkaamaan maailmaan niin ei se oo enään sellainen läpihuutojuttu. Kaikki tuntemani nelikymppiset ensisynnyttäjät (4kpl) ovat sanoneet että suosittelevat lapsien hankkimista nuorempana, fysiikka ja psyyke ei oo enää rautaisessa kunnossa. Ja onhan siinä isompi riski että lapsi ei ole ihan terve kun äiti on iäkkäämpää versiota. faktat faktoina.