onko täällä ketään kohtalotovereita luukasvaimesta

olisi kiva vaihtaa kuulumisia :)

Nimetön kirjoitti:

olisi kiva vaihtaa kuulumisia :)

s-postini on [email protected]

Nimetön kirjoitti:

s-postini on [email protected]

Laitan sulle sähköpostia kunhan ehdin, lähipäivinä. 7 viikon ikäinen vauva pitää aika kiireisenä.

Nimetön kirjoitti:

s-postini on [email protected]

Jostain syystä sähköpostini reistailee, joten jatketaan keskustelua täällä. Pidän kuitenkin sähköpostiosoitteesi tallella, että jos saan itselleni uuden sähköpostin.

Nimetön kirjoitti:

s-postini on [email protected]

Missä kohdalla jalkaa kasvaimesi oli? Miten se oireili? Missä sinut leikattiin? Minkä ikäinen olet? Epäiltiinkö muuta?
Kertoilen nyt tässä omasta tilanteestani. Minulta leikattiin jättisolutuumori marraskuussa 2005. Keväästä alkaen polvessa tuntui pisto kun astuin. Kesää myöten vaiva paheni niin että astuessa oli iskiastyyppistä vaivaa koko jalassa ja pakarassa. Elokuun lopulla jalka kuvattiin ja koska terveykeskuksessa ei löydetty syytä tehtiin lähete keskussairaalaan, johon pääsin lokakuun puolivälissä. Siihen mennessä polven yläpuolelle oli kasvanut aristava patti. Keskussairaalassa minulle näytettiin tk:ssä otetut kuvat, joissa näkyi selvästi reisiluun päässä polven yläpuolella kasvain, joka oli syönyt luun siltä kohdalta. Kasvainta luultiin pahanlaatuiseksi, tehtiin luustokuvauksia, magneettikuvaus, keuhkokuva etäispesäkkeiden varalta ja tehtiin kiireellisesti lähete tampereelle, jossa kuitenkin arveltiin jättisolutuumoriksi. Leikkauspöydällä koepala tutkittiin ja varmistui ko. kasvaimeksi. Kasvaimen tilalle laitettiin luusementtiä. Ongelma minulla on siinä, että polvinivel on niin lähellä ja nivelpinta jo vähän vaurioitunut että nähtäväksi jää kauanko se kestää.
Ja sitten toipumiseen. Leikkauksen jälkeen jalka oli tietysti tikkusuora, josta sitä alettiin vähitellen taivuttelemaan. Yli puoli vuotta meni ennen kuin jalka taittuilähes samoin kuin terve jalka ja n. vuoden kuluttua pystyin istumaan polvillani jalkojen päällä. Kävellä pystyn normaalisti ja tehdä jonkinlaisia kävelylenkkejä tosin välillä polvi voi aristaa. Polven seutu on koko ajan turvoksissa. Reisilihas on hieman "surkastunut" kun jalkaa ei pariin kuukauteen pystynyt käyttämään normaalisti. Sen vuoksi korkeat askelmat pitää astua terveellä jalalla ja portaidenkin astuminen sattuu hieman leikattuun kohtaan. Jumpata pitäisi jotta lihas vahvistuisi mutta kun se sattuu. Kävin juuri kontorollissa, ja asiat olivat siinä mielessä hyvin että kasvain ei ollut uusiutunut mikä mahdollisuus on vissiin olemassa jopa viisi -kymmenen vuotta. Turvotus johtuu siitä, että nivelkalvo on jatkuvassa tulehdustilassa. Vauva alkaa tässä nyt niin itkemään että joudun lopettamaan. Unohdin laittaa että olen itse 31-v. Palataan. Kerrohan omaasta tilanteestasi lisää.

kohtalotoveri kirjoitti:

Missä kohdalla jalkaa kasvaimesi oli? Miten se oireili? Missä sinut leikattiin? Minkä ikäinen olet? Epäiltiinkö muuta?
Kertoilen nyt tässä omasta tilanteestani. Minulta leikattiin jättisolutuumori marraskuussa 2005. Keväästä alkaen polvessa tuntui pisto kun astuin. Kesää myöten vaiva paheni niin että astuessa oli iskiastyyppistä vaivaa koko jalassa ja pakarassa. Elokuun lopulla jalka kuvattiin ja koska terveykeskuksessa ei löydetty syytä tehtiin lähete keskussairaalaan, johon pääsin lokakuun puolivälissä. Siihen mennessä polven yläpuolelle oli kasvanut aristava patti. Keskussairaalassa minulle näytettiin tk:ssä otetut kuvat, joissa näkyi selvästi reisiluun päässä polven yläpuolella kasvain, joka oli syönyt luun siltä kohdalta. Kasvainta luultiin pahanlaatuiseksi, tehtiin luustokuvauksia, magneettikuvaus, keuhkokuva etäispesäkkeiden varalta ja tehtiin kiireellisesti lähete tampereelle, jossa kuitenkin arveltiin jättisolutuumoriksi. Leikkauspöydällä koepala tutkittiin ja varmistui ko. kasvaimeksi. Kasvaimen tilalle laitettiin luusementtiä. Ongelma minulla on siinä, että polvinivel on niin lähellä ja nivelpinta jo vähän vaurioitunut että nähtäväksi jää kauanko se kestää.
Ja sitten toipumiseen. Leikkauksen jälkeen jalka oli tietysti tikkusuora, josta sitä alettiin vähitellen taivuttelemaan. Yli puoli vuotta meni ennen kuin jalka taittuilähes samoin kuin terve jalka ja n. vuoden kuluttua pystyin istumaan polvillani jalkojen päällä. Kävellä pystyn normaalisti ja tehdä jonkinlaisia kävelylenkkejä tosin välillä polvi voi aristaa. Polven seutu on koko ajan turvoksissa. Reisilihas on hieman "surkastunut" kun jalkaa ei pariin kuukauteen pystynyt käyttämään normaalisti. Sen vuoksi korkeat askelmat pitää astua terveellä jalalla ja portaidenkin astuminen sattuu hieman leikattuun kohtaan. Jumpata pitäisi jotta lihas vahvistuisi mutta kun se sattuu. Kävin juuri kontorollissa, ja asiat olivat siinä mielessä hyvin että kasvain ei ollut uusiutunut mikä mahdollisuus on vissiin olemassa jopa viisi -kymmenen vuotta. Turvotus johtuu siitä, että nivelkalvo on jatkuvassa tulehdustilassa. Vauva alkaa tässä nyt niin itkemään että joudun lopettamaan. Unohdin laittaa että olen itse 31-v. Palataan. Kerrohan omaasta tilanteestasi lisää.

Lue lisää

Mulla kasvain oli oikeassa sääriluussa. Ensin pidettiin rasitusvammana pitkään, enkä millään saanut lähetettä edes röntgeniin. vasta yksityisen kautta pääsin kuviin, jossa todettiin sitten 5.5cm muutosalue. Kiireellisenä minut sitten otettiin vastaan lopultakin. Jalkani alkoi oireilemaan sillä lailla, että siihen rupes sattumaan hirveesti ja oli kans tulehtunut koko ajan, punainen ja lämmin. Sitten oireet pahenivat koko ajan,vaikka sain varmaan 4 eriä tulehduskipulääkettä, kun pitivät tosiaan vain rasitusvammana. portaiden laskeminen ja nouseminen oli myös hankalaa ja rupesin ontumaan jalkaani kuin koira. Lopuksi jalka oli jo niin paha, että jouduin kävelemään kepeillä.

Mangneettikuvissa kävin porissa ja sieltä sain lähetteen sitten turkuun. Turussa otettiin koepala ja tehtiin tuo kasvaimen poisto. Luusementtiä laittoivat minullekin. Ensin epäiltiin pahanlaatuista kasvainta ja se pelko ja jännitys ja epävarmuus oli jotain aivan hirveetä. Kävin myös niissä kaikissa muissa kuvissa. Luustokuvauksissa, keuhkokuvissa ja mitä niitä nyt kaikkia olikaan. Ensimmäinen kontrolli oli kuukausi sitten ja sillä hetkellä tilanne oli ainakin hyvä, olivat saaneet kaiken kasvaimen pois. puolen vuoden päästä on sitten uudet mangneettikuvat ja röntgenkuvat ja sen jälkeen vuosittain kymmenen vuoden ajan. Minulle se leikkaava lääkäri myös sanoi, että uusimisriski on suuri ja että, yleensä se uusii 2vuoden sisällä jos on uusiakseen. Olen tällä hetkellä 26 vuotias ja kahden taaperoikäsen äiti. Tytöt 2½ ja 1v4kk pitävät kyllä minut kiireisenä. Harmittaa vaan juuri kun tuon jalan kanssa ei niin hirveästi pysty vielä mitään tekemään, pitkät kävelylenkit voi vielä ajoiksi unohtaa.

On ollut aika turhauttavaa aikaa, kun tästä jättisolutuumorista on saanut niin vähän tietoa ja vertailupohjaa. Kiva että sinä huomasit viestini :)

Onko vaavi ensimmäisesi? Ihanaa aikaa tuo vauva-aika, vaikka toki uuvuttavaakin.

Millaista vertaistukea sinä sait kaisvaimen löytäisen jälkeen? Tampereellako sinut hoidettiin? Mitkä on fiilikset asiasta tällä hetkellä?

Joulu odotuksin : Ellu

ellu1811 kirjoitti:

Mulla kasvain oli oikeassa sääriluussa. Ensin pidettiin rasitusvammana pitkään, enkä millään saanut lähetettä edes röntgeniin. vasta yksityisen kautta pääsin kuviin, jossa todettiin sitten 5.5cm muutosalue. Kiireellisenä minut sitten otettiin vastaan lopultakin. Jalkani alkoi oireilemaan sillä lailla, että siihen rupes sattumaan hirveesti ja oli kans tulehtunut koko ajan, punainen ja lämmin. Sitten oireet pahenivat koko ajan,vaikka sain varmaan 4 eriä tulehduskipulääkettä, kun pitivät tosiaan vain rasitusvammana. portaiden laskeminen ja nouseminen oli myös hankalaa ja rupesin ontumaan jalkaani kuin koira. Lopuksi jalka oli jo niin paha, että jouduin kävelemään kepeillä.

Mangneettikuvissa kävin porissa ja sieltä sain lähetteen sitten turkuun. Turussa otettiin koepala ja tehtiin tuo kasvaimen poisto. Luusementtiä laittoivat minullekin. Ensin epäiltiin pahanlaatuista kasvainta ja se pelko ja jännitys ja epävarmuus oli jotain aivan hirveetä. Kävin myös niissä kaikissa muissa kuvissa. Luustokuvauksissa, keuhkokuvissa ja mitä niitä nyt kaikkia olikaan. Ensimmäinen kontrolli oli kuukausi sitten ja sillä hetkellä tilanne oli ainakin hyvä, olivat saaneet kaiken kasvaimen pois. puolen vuoden päästä on sitten uudet mangneettikuvat ja röntgenkuvat ja sen jälkeen vuosittain kymmenen vuoden ajan. Minulle se leikkaava lääkäri myös sanoi, että uusimisriski on suuri ja että, yleensä se uusii 2vuoden sisällä jos on uusiakseen. Olen tällä hetkellä 26 vuotias ja kahden taaperoikäsen äiti. Tytöt 2½ ja 1v4kk pitävät kyllä minut kiireisenä. Harmittaa vaan juuri kun tuon jalan kanssa ei niin hirveästi pysty vielä mitään tekemään, pitkät kävelylenkit voi vielä ajoiksi unohtaa.

On ollut aika turhauttavaa aikaa, kun tästä jättisolutuumorista on saanut niin vähän tietoa ja vertailupohjaa. Kiva että sinä huomasit viestini :)

Onko vaavi ensimmäisesi? Ihanaa aikaa tuo vauva-aika, vaikka toki uuvuttavaakin.

Millaista vertaistukea sinä sait kaisvaimen löytäisen jälkeen? Tampereellako sinut hoidettiin? Mitkä on fiilikset asiasta tällä hetkellä?

Joulu odotuksin : Ellu

Lue lisää

Aika rientää niin ettei meinaa ehtiä kirjoittelemaan. Vauvan lisäksi meillä on 5 v. poika ja 9 v. tyttö. Touhua riittää vaikka ovatkin jo vähän isompia. Minun kasvain oli kooltaan 7 cm x 4 cm x 4 cm. Keppejä jouduin myös käyttämään murtumavaaran takia. Kompuroin sitten niillä portaissa niin ettei jalalla sen jälkeen olis päässyt kävelemäänkään. Kolme viikkkoa odottelin treelle pääsyä sen ajatuksen kanssa että minulla on pahanlaatuinen kasvain. Kyllä siinä ehti käydä läpi monenlaisia ajatuksia ja pitää mielessään jo hautajaisetkin ja murehtia miten mies ja lapset pärjää. Mistään viranomaistaholta ei saanut eikä tarjottu tukea, lääkäri sanoi että älä nyt värkkää, tämä on vasta epäilys. Niin että yritäpä olla sitten miettimättä...Tuntui että monet tutut ja työkaveritkin oli arkoja ottamaan yhteyttä. Kuinka sinä sait toipilasaikana lasten hoidon järjestymään? Meillä lapset olivat päiväkodissa lähes koko sairausloman ajan. Mies sai ekoiksi leikkauksen jälkeisiksi viikoiksi sellaisen työajan että pystyi viemään (norm. vuorotyö) ja sitten kuskasin myöh. itsekin.
Jälkeen päin ajatellen tämä on ollut opettavainen kokemus, vaikka mielummin olisi ollut terve. Katkeruus ei kuitenkaan ole vallannut mieltä, sillä meidän perheessä on muitakin sairauksia, mikä onkin taas oma tarinansa...Joka päivä tämä on mielessä jo sen takia että rajoittaa liikkumista. Juoksu tai hölkkä on aika ontuvaa ettei viiti julkisella paikalla paljon juosta. Laskettelun ja hiihtämisen jyrkästä alamäestä saa kyllä unohtaa.
Sullakin siellä riittää varmaan vipinää kahden taaperon kanssa.
Joulunodotuksin!
p.s. Mun sähköposti on [email protected]

kohtalotoveri kirjoitti:

Aika rientää niin ettei meinaa ehtiä kirjoittelemaan. Vauvan lisäksi meillä on 5 v. poika ja 9 v. tyttö. Touhua riittää vaikka ovatkin jo vähän isompia. Minun kasvain oli kooltaan 7 cm x 4 cm x 4 cm. Keppejä jouduin myös käyttämään murtumavaaran takia. Kompuroin sitten niillä portaissa niin ettei jalalla sen jälkeen olis päässyt kävelemäänkään. Kolme viikkkoa odottelin treelle pääsyä sen ajatuksen kanssa että minulla on pahanlaatuinen kasvain. Kyllä siinä ehti käydä läpi monenlaisia ajatuksia ja pitää mielessään jo hautajaisetkin ja murehtia miten mies ja lapset pärjää. Mistään viranomaistaholta ei saanut eikä tarjottu tukea, lääkäri sanoi että älä nyt värkkää, tämä on vasta epäilys. Niin että yritäpä olla sitten miettimättä...Tuntui että monet tutut ja työkaveritkin oli arkoja ottamaan yhteyttä. Kuinka sinä sait toipilasaikana lasten hoidon järjestymään? Meillä lapset olivat päiväkodissa lähes koko sairausloman ajan. Mies sai ekoiksi leikkauksen jälkeisiksi viikoiksi sellaisen työajan että pystyi viemään (norm. vuorotyö) ja sitten kuskasin myöh. itsekin.
Jälkeen päin ajatellen tämä on ollut opettavainen kokemus, vaikka mielummin olisi ollut terve. Katkeruus ei kuitenkaan ole vallannut mieltä, sillä meidän perheessä on muitakin sairauksia, mikä onkin taas oma tarinansa...Joka päivä tämä on mielessä jo sen takia että rajoittaa liikkumista. Juoksu tai hölkkä on aika ontuvaa ettei viiti julkisella paikalla paljon juosta. Laskettelun ja hiihtämisen jyrkästä alamäestä saa kyllä unohtaa.
Sullakin siellä riittää varmaan vipinää kahden taaperon kanssa.
Joulunodotuksin!
p.s. Mun sähköposti on [email protected]

Lue lisää

Hih, joo vipinää tosiaan riittää noiden taaperoiden kanssa. Iltaa kohden vauhti aina kovenee, olikin pakko laittaa hetkeksi ne aloilleen kattomaan titinallea :)
Meillä oli tuo kesä kyllä sellainen, että kyllä sitä jo aatteli, et tuleeko tästä enään mitään. Meilläkin nimittäin oli sairastelua itseni lisäksi. Mieheni selkä leikattiin toistamiseen, kun ensimmäinen leikkaus epäonnistui. Mieheni selkä leikattiin viikkoa ennen kuin itse pääsin leikkaukseen. Mieheltäni leikattiin välilevyn pullistuma. Mun vanhemmat asuu meidän lähellä, 5min kävelymatkan päässä. Ne on olleet mein pelastus. Kaikin me siellä mun vanhempien hoivissa sitten asusteltiin koko kesä. Mutta tuntui se silloin pitkältä ajalta, kun ei molemmat saaneet kantaa eikä nostaa muksuja. Mutta kyllä sitä kaikesta selviää ja nyt jo hieman taka-alalle jääneet nuo kurjat muistot. Ovat kyllä varmasti opettavaisiakin, vielä en osaa niin aatella.

Muu tukiverkosto kuten ystävät olivat jo melkein varautuneet siihen että kasvain on pahanlaatuinen, tuli itkupuheluita ja sen sorttista puhetta, että itsekin jo kaiken oman pelon lisäksi pelkäsin pahinta. osa lähesistä ei oikein osannut olla lähelläni, ehkä hekin pelkäsivät, mutta kyllä se kurjalta tuntuu, kun odottaa ja kaipaa sitä tukea, niin sitten se asia ohitetaan parissa sivulauseessa.

Kauanko sinä sait muuten sairaslomaa? ite sain puolivuotta, ja se nyt kohta sitten loppuukin. Onneksi olen kotiäitinä tällä hetkellä, muuten ei kyllä olisi vielä töihin palaajaksi.

Eniten minua jännittää että uusiutuuko kasvain? miten se muuten on voiko se tulla pahanlaatuisena? sitä ei minulle kerrottu, enkä edes huomannut ite kysyä. Silloin se leikkaava lääkäri sanoi, että jos kasvain uusii, niin sitten mietitään sädehoitoa???? jäin vähän ihmettelemään asiaa, miten sinun kohdalle on sanootu, että mitä tehdään jos kasvain uusii?

ellu1811 kirjoitti:

Hih, joo vipinää tosiaan riittää noiden taaperoiden kanssa. Iltaa kohden vauhti aina kovenee, olikin pakko laittaa hetkeksi ne aloilleen kattomaan titinallea :)
Meillä oli tuo kesä kyllä sellainen, että kyllä sitä jo aatteli, et tuleeko tästä enään mitään. Meilläkin nimittäin oli sairastelua itseni lisäksi. Mieheni selkä leikattiin toistamiseen, kun ensimmäinen leikkaus epäonnistui. Mieheni selkä leikattiin viikkoa ennen kuin itse pääsin leikkaukseen. Mieheltäni leikattiin välilevyn pullistuma. Mun vanhemmat asuu meidän lähellä, 5min kävelymatkan päässä. Ne on olleet mein pelastus. Kaikin me siellä mun vanhempien hoivissa sitten asusteltiin koko kesä. Mutta tuntui se silloin pitkältä ajalta, kun ei molemmat saaneet kantaa eikä nostaa muksuja. Mutta kyllä sitä kaikesta selviää ja nyt jo hieman taka-alalle jääneet nuo kurjat muistot. Ovat kyllä varmasti opettavaisiakin, vielä en osaa niin aatella.

Muu tukiverkosto kuten ystävät olivat jo melkein varautuneet siihen että kasvain on pahanlaatuinen, tuli itkupuheluita ja sen sorttista puhetta, että itsekin jo kaiken oman pelon lisäksi pelkäsin pahinta. osa lähesistä ei oikein osannut olla lähelläni, ehkä hekin pelkäsivät, mutta kyllä se kurjalta tuntuu, kun odottaa ja kaipaa sitä tukea, niin sitten se asia ohitetaan parissa sivulauseessa.

Kauanko sinä sait muuten sairaslomaa? ite sain puolivuotta, ja se nyt kohta sitten loppuukin. Onneksi olen kotiäitinä tällä hetkellä, muuten ei kyllä olisi vielä töihin palaajaksi.

Eniten minua jännittää että uusiutuuko kasvain? miten se muuten on voiko se tulla pahanlaatuisena? sitä ei minulle kerrottu, enkä edes huomannut ite kysyä. Silloin se leikkaava lääkäri sanoi, että jos kasvain uusii, niin sitten mietitään sädehoitoa???? jäin vähän ihmettelemään asiaa, miten sinun kohdalle on sanootu, että mitä tehdään jos kasvain uusii?

Lue lisää

Yritän tässä pikaseen taas kirjoitella jotain niin kauan kuin vauva tyytyy olemaan sylissä paikoillaan.
Silloin leikkausta odotellessani etsin netistä tietoa kasvaimista, ja luukasvaimista. Löysin sivuja joissa jossakin sanottiin jättisolutuumorista että jokin pieni mahdollisuus (en muista prosenttia) on muuttua pahanlaatuiseksi mutta lääkärit eivät ole tällaista sanoneet eikä ole tullut kysyttyäkään. Nyt juuri kun kävin kontrollissa, kääkäri sanoi että jos kasvaa uudelleen tarvitaan samantyyppinen leikkaus.
Sairaislomaa sain kaksi kuukautta. Työni on pääasiassa toimistotyötä, sen vuoksi näinkin lyhyt loma. Sairausloman aikana tuli jumpattua jalkaa ja taivutella polvea, oli pakkokin jos aikoi saada sen vielä joskus taipumaan mutta sen jälkeen jumpat onkin jäänyt vähäisiksi.
Toivottavasti sunkin jalka siitä kuntoutuu kun aikaa kuluu. Missä kohdassa sääriluuta kasvaimesi muuten oli?

kohtalotoveri kirjoitti:

Yritän tässä pikaseen taas kirjoitella jotain niin kauan kuin vauva tyytyy olemaan sylissä paikoillaan.
Silloin leikkausta odotellessani etsin netistä tietoa kasvaimista, ja luukasvaimista. Löysin sivuja joissa jossakin sanottiin jättisolutuumorista että jokin pieni mahdollisuus (en muista prosenttia) on muuttua pahanlaatuiseksi mutta lääkärit eivät ole tällaista sanoneet eikä ole tullut kysyttyäkään. Nyt juuri kun kävin kontrollissa, kääkäri sanoi että jos kasvaa uudelleen tarvitaan samantyyppinen leikkaus.
Sairaislomaa sain kaksi kuukautta. Työni on pääasiassa toimistotyötä, sen vuoksi näinkin lyhyt loma. Sairausloman aikana tuli jumpattua jalkaa ja taivutella polvea, oli pakkokin jos aikoi saada sen vielä joskus taipumaan mutta sen jälkeen jumpat onkin jäänyt vähäisiksi.
Toivottavasti sunkin jalka siitä kuntoutuu kun aikaa kuluu. Missä kohdassa sääriluuta kasvaimesi muuten oli?

Lue lisää

kasvain sijaitsi oikealla puolella polven vieressä. en nyt muista miten ne lääkärit sen määrittelivät, mutta leikkaushaava on noin 25cm pitkä ja silloin se kovin kipu tuntui juuri tuossa polven seudulla. Eiköhän tämä jalka tästä ala pikkuhiljaa taas palautumaan entiselleen. sairaslomaa sain kuitenkin vielä lisää 2 kk:tta. Oikein hyviä vointeja ja joulua sinulle ja perheellesi :)

hih, pitää vaan jättää tänä vuonna kinkun syöminen vähän vähemmälle, kun ei tuo jumppapuoli ole vielä tasapainossa syömisen kanssa.

ellu1811 kirjoitti:

kasvain sijaitsi oikealla puolella polven vieressä. en nyt muista miten ne lääkärit sen määrittelivät, mutta leikkaushaava on noin 25cm pitkä ja silloin se kovin kipu tuntui juuri tuossa polven seudulla. Eiköhän tämä jalka tästä ala pikkuhiljaa taas palautumaan entiselleen. sairaslomaa sain kuitenkin vielä lisää 2 kk:tta. Oikein hyviä vointeja ja joulua sinulle ja perheellesi :)

hih, pitää vaan jättää tänä vuonna kinkun syöminen vähän vähemmälle, kun ei tuo jumppapuoli ole vielä tasapainossa syömisen kanssa.

Lue lisää

olipa pitkä leikkaushaava. Mulla oli n. 10 cm. Minkähän takia noin pitkästi avattu?

On uudenvuoden lupausten aika...
Hyvää uutta vuotta 2008!

kohtalotoveri kirjoitti:

olipa pitkä leikkaushaava. Mulla oli n. 10 cm. Minkähän takia noin pitkästi avattu?

On uudenvuoden lupausten aika...
Hyvää uutta vuotta 2008!

ajattelin pitkästä aikaa kysellä sun kuulumisia. Hyvinkö olet voinut?

Mä olen ihan hyvin tämän jalan kanssa pärjäillyt. Ainut ongelma mikä on vastaan tullut ja minkä lääkärit nyt vallan kielsivät, on juokseminen. se ei enään onnistu ollenkaan, koska juoksen ns. ontuvasti ja lääkärit olivat sitä mieltä, että ei kannata ottaa sitä riskiä, että rupeaisi juoksua harrastamaan enään ollenkaan. No onneksi en mikään juoksu lajien harrastaja ole koskaan ollutkaan, mutta kyllä se hieman harmittaa, kun ei lasten kanssa pääse esim jalkkista pelaamaan :(

muuten tänne kuuluu ihan hyvää, ja mukavasti tuo jalka on tuosta kuntoutunut, ei särje ja pääasia kävelee pystyy kunnolla. kohta taas kontrolliin aika, mutta tälä kertaa luottavaisin mielin.

Hyvää kesän jatkoa, ja kerrohan kuulumisias kun kerkeilet :)