Tulin tänne avautumaan..
Epävirallisesti erosin miehestäni 1,5 vuotta sitten kun sain selville hänen pettäneen minua moneen otteeseen. Puoli vuotta suhde "toimi"on/off-periaatteella, ei vaan uskaltanut irrottaa kun pitkään oltiin oltu jo yhdessä.
Puolivuotta tuosta kului ja tapasin elämäni miehen, sen jota olen etsinyt ala-asteelta asti :D
Exäni vihdoin muutti pois jaloista, aiemmin hän ei suostunut lähtemään eikä ymmärtänyt että olin tosissani.
Meillä yhteinen lapsi suhteesta.
Ensin alkoi soitot jossa hän selitti kuinka olen pilannut hänen elämänsä. (ymmärrettävää että hän oli loukkaantunut,koska tiesi että olin löytänyt toisen). Viestejä ja puheluita tuli tiuhaan tahtiin. Sitten alkoi soitot juovuksissa joissa uhkasi tappaa itsensä. Jouduin kerran soittamaan poliisit paikalle jossa hän kertoi olevansa ja joutui putkaan koska oli aikeissa hypätä.
Hänen äitinsä alkoi laittamaan viestiä miten olen pilannut kaiken.
(kaikki oli unohtanut kummasti että ketä tässä oli pettänyt...)
Pian uusi puolisoni muutti minun ja pikkuisen kanssa asumaan samaan talouteen.
Kävimme exän kanssa tekemässä sopimukset sossussa ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Ex sai asunnon ja hommasi lapselle kaiken tarvittavan.
Ensin tapaamisia oli viikolla & joka toinen viikonloppu. Aluksi lupsuttiin viikkotapaamisista ja sitten viikonlopuista. Puhelimet laitettiin kiinni tai ei oltu kotona kun piti.
Ex sai potkut töistä ja pian menetti asunnon koska ei ollut varaa pitää sitä.
Sosiaalissa uudet sopimukset joissa tapaamiset vain joka toinen viikonloppu.
Puoli vuotta hän oli asunnotta ja näki lasta jokatoinen lauantai koska hänellä ei ollut omaa asuntoa jossa pitää lasta.
Ex meni kouluun ja viihtyi siellä muutaman viikon. n. 2 kk sitten sai oman asunnon, kertoi että on löytänyt töitä. lapsi kävi kokeilemassa yöpymistä. juttelin sosiaalissa että en voi luottaa onko isä todella lapsen kanssa vai hoitaako joku toinen häntä jos isä vaikka töissä viikonloppuna.
pyysin exältä työvuorolistoja johon vastasi kertovansa että koska on töitä ja koska ei.
meni pari viikkoa ja keskustelimme jostain ja sain selville ettei hänellä ole edes enää töitä, ei ole ollu hetkeen. joten hän valehteli että on vielä töissä..
kerroin että aiomme ehkä muuttaa 30km päähän johon alkoi uhkailemaan että alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta ja tekee kaikkensa etten pääse pois tästä kaupungista lapsen kanssa koska hän asuu täällä...
oli taas aika lapsen tavata isäänsä ja meille olisi ollu todella tärkeätä hieman muuttaa tapaamisaikaa josta ei ex ei suostunut joustamaan minuuttiakaan, alkoi tappelemaan.
kun taas kahden viikon päästä olisi ollut aika tavata tuli viestiä että hän on muuttanut 120km päähän ja on saanut töitä.
puhuimme puhelimessa ja hän sanoi että etsii asuntoa ja on jo ehkä saamassa yhden. tällähetkellä asuu ystävänsä luona tyttöystävänsä kanssa. sovimme että tänä viikonloppuna olisi ollut tapaaminen yhdeksi yöksi koska hänellä olisi töitä. laitoin viestiä alkuviikolla maanantaina jossa selitin että meidän olisi mahdoton tuoda lapsi hänelle ja jos hän pystyisi hakemaan ettei tapaamista jouduttaisi perumaan. ei vastausta.
lähetin toisen viestin torstaina jossa kysyin joko hän on saanut asunnon ja ottaako lasta. ei vastausta.
ei soittoa ei viestiä, en viitsinyt soitella perään.
eli siis yhteenveto.
alkaa todella kyrsimään tämä tilanne.
ex on pompottanut meitä lapsen suhteen mennen tullen. minä en ole kertaakaan luistanut tapaamisista saatika laittanut puhelimia kiinni.
ymmärrän että voi olla vaikeata seurata kun entinen puoliso rakentaa näin pian uutta perhettä jne..
mutta mielestäni exäni tekee hallaa vaan itselleen ja lapselle.
pelkään miten meitä kenties mustamaalataan lapsen silmissä. tottakai minäkin haukun exää toisinaan mutta en koskaan niin että lapsi ymmärtää kenestä puhun. enkä hauku lapselle vaan miehelleni.
koko yhdessäoloaikamme exällä oli ongelmia juomisen kanssa ja useasti tappelimme tästä syystä. en pystynyt edes luottamaan etteikö hän joisi sinä aikana kun on yksin lapsen kanssa..
tämä osoittaa kuinka epätasapainossa on koko ihminen. hän ei pysty pitämään työpaikkaa/koulupaikkaa, ei omista omaa asuntoa ja asuu vuorotellen ties missä.
onko tämä hyvä esimerkki elämästä lapselle? EI!
kerran juttelimme puhelimessa exän kanssa hänen juomisesta ja hän itse sanoi puhelimeen:
nytki oon ollu hei viikon juomatta!
ja oli ylpeä tuosta :O ei normaali-ihminen ylpeile sillä että on pystynyt olemaan ilman alkoholia viikon..
haluaisin elä'ä rauhassa uutta elämää ja vain pakollisissa tapauksissa oli tekemissä exän kanssa mutta hän tahallaan tekee tätä "pientä" kiusaa kokoajan..
sosiaaliin soitan maanantaina tämän viikonlopun tempun jälkeen ja sanon että haluan alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta.
mitä luulette, onko hyvät mahdollisuudet kertomani perusteella...?
Epävirallisesti erosin miehestäni 1,5 vuotta sitten kun sain selville hänen pettäneen minua moneen otteeseen. Puoli vuotta suhde "toimi"on/off-periaatteella, ei vaan uskaltanut irrottaa kun pitkään oltiin oltu jo yhdessä.
Puolivuotta tuosta kului ja tapasin elämäni miehen, sen jota olen etsinyt ala-asteelta asti :D
Exäni vihdoin muutti pois jaloista, aiemmin hän ei suostunut lähtemään eikä ymmärtänyt että olin tosissani.
Meillä yhteinen lapsi suhteesta.
Ensin alkoi soitot jossa hän selitti kuinka olen pilannut hänen elämänsä. (ymmärrettävää että hän oli loukkaantunut,koska tiesi että olin löytänyt toisen). Viestejä ja puheluita tuli tiuhaan tahtiin. Sitten alkoi soitot juovuksissa joissa uhkasi tappaa itsensä. Jouduin kerran soittamaan poliisit paikalle jossa hän kertoi olevansa ja joutui putkaan koska oli aikeissa hypätä.
Hänen äitinsä alkoi laittamaan viestiä miten olen pilannut kaiken.
(kaikki oli unohtanut kummasti että ketä tässä oli pettänyt...)
Pian uusi puolisoni muutti minun ja pikkuisen kanssa asumaan samaan talouteen.
Kävimme exän kanssa tekemässä sopimukset sossussa ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Ex sai asunnon ja hommasi lapselle kaiken tarvittavan.
Ensin tapaamisia oli viikolla & joka toinen viikonloppu. Aluksi lupsuttiin viikkotapaamisista ja sitten viikonlopuista. Puhelimet laitettiin kiinni tai ei oltu kotona kun piti.
Ex sai potkut töistä ja pian menetti asunnon koska ei ollut varaa pitää sitä.
Sosiaalissa uudet sopimukset joissa tapaamiset vain joka toinen viikonloppu.
Puoli vuotta hän oli asunnotta ja näki lasta jokatoinen lauantai koska hänellä ei ollut omaa asuntoa jossa pitää lasta.
Ex meni kouluun ja viihtyi siellä muutaman viikon. n. 2 kk sitten sai oman asunnon, kertoi että on löytänyt töitä. lapsi kävi kokeilemassa yöpymistä. juttelin sosiaalissa että en voi luottaa onko isä todella lapsen kanssa vai hoitaako joku toinen häntä jos isä vaikka töissä viikonloppuna.
pyysin exältä työvuorolistoja johon vastasi kertovansa että koska on töitä ja koska ei.
meni pari viikkoa ja keskustelimme jostain ja sain selville ettei hänellä ole edes enää töitä, ei ole ollu hetkeen. joten hän valehteli että on vielä töissä..
kerroin että aiomme ehkä muuttaa 30km päähän johon alkoi uhkailemaan että alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta ja tekee kaikkensa etten pääse pois tästä kaupungista lapsen kanssa koska hän asuu täällä...
oli taas aika lapsen tavata isäänsä ja meille olisi ollu todella tärkeätä hieman muuttaa tapaamisaikaa josta ei ex ei suostunut joustamaan minuuttiakaan, alkoi tappelemaan.
kun taas kahden viikon päästä olisi ollut aika tavata tuli viestiä että hän on muuttanut 120km päähän ja on saanut töitä.
puhuimme puhelimessa ja hän sanoi että etsii asuntoa ja on jo ehkä saamassa yhden. tällähetkellä asuu ystävänsä luona tyttöystävänsä kanssa. sovimme että tänä viikonloppuna olisi ollut tapaaminen yhdeksi yöksi koska hänellä olisi töitä. laitoin viestiä alkuviikolla maanantaina jossa selitin että meidän olisi mahdoton tuoda lapsi hänelle ja jos hän pystyisi hakemaan ettei tapaamista jouduttaisi perumaan. ei vastausta.
lähetin toisen viestin torstaina jossa kysyin joko hän on saanut asunnon ja ottaako lasta. ei vastausta.
ei soittoa ei viestiä, en viitsinyt soitella perään.
eli siis yhteenveto.
alkaa todella kyrsimään tämä tilanne.
ex on pompottanut meitä lapsen suhteen mennen tullen. minä en ole kertaakaan luistanut tapaamisista saatika laittanut puhelimia kiinni.
ymmärrän että voi olla vaikeata seurata kun entinen puoliso rakentaa näin pian uutta perhettä jne..
mutta mielestäni exäni tekee hallaa vaan itselleen ja lapselle.
pelkään miten meitä kenties mustamaalataan lapsen silmissä. tottakai minäkin haukun exää toisinaan mutta en koskaan niin että lapsi ymmärtää kenestä puhun. enkä hauku lapselle vaan miehelleni.
koko yhdessäoloaikamme exällä oli ongelmia juomisen kanssa ja useasti tappelimme tästä syystä. en pystynyt edes luottamaan etteikö hän joisi sinä aikana kun on yksin lapsen kanssa..
tämä osoittaa kuinka epätasapainossa on koko ihminen. hän ei pysty pitämään työpaikkaa/koulupaikkaa, ei omista omaa asuntoa ja asuu vuorotellen ties missä.
onko tämä hyvä esimerkki elämästä lapselle? EI!
kerran juttelimme puhelimessa exän kanssa hänen juomisesta ja hän itse sanoi puhelimeen:
nytki oon ollu hei viikon juomatta!
ja oli ylpeä tuosta :O ei normaali-ihminen ylpeile sillä että on pystynyt olemaan ilman alkoholia viikon..
haluaisin elä'ä rauhassa uutta elämää ja vain pakollisissa tapauksissa oli tekemissä exän kanssa mutta hän tahallaan tekee tätä "pientä" kiusaa kokoajan..
sosiaaliin soitan maanantaina tämän viikonlopun tempun jälkeen ja sanon että haluan alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta.
mitä luulette, onko hyvät mahdollisuudet kertomani perusteella...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni oli melko samanlainen tilanne. Ex:ni keksi aina syitä tapaamis viikonlopuille. Pari kertaa katsoin tätä ja sitten lapsinkin sossuun ja sanoin, että kun lapsen isä ei yrityksistä huolimatta halua nähdä lastansa, ei soita, ei hae, ei huoli, niin tuputtamaan en lähde.
Joten tällä erään lapsi ei käy isänsä luona, miksi viemään kun isä ei halua ja muutenkin ajattelen lapsen turvallisuutta. Sitä, kun on saanut lukea lehdistä lapsiin kohdistuvat väkivallat, tapot jne.
Kyllä se isä sitten viimeistään eläkeiässä tajuaa minkä virheen on tehnyt.
mutta kun olet hiljaa,etkä räkytä tapaamatta jättämisestä,hän luonnollista tietä unohtaa koko lapsen olemassaolon.
Ja jos laittaa uusia lapsia,takuuvarmasti unohtaa tämän.
Anna uuden miehesi olla miehenmalli lapsellesi,älä ota turhia paineita exästäsi. Ei auta. Ja kun ei halua,ei halua!
on ettei välitä pitää yhteyttä lapseensa, ja yksinhuoltajuutta kannattaa hakea, koska yhteishuoltajuus vaikuttaa lapsen passin saantiin ja moneen muuhun asiaan mihin tarvitaan sen toisen huoltajan allekirjoitus. Toki exäsi raivostuu kun teet niin, mutta suosittelen yksinhuoltajuutta.
Ja tosiaan jos lakkaat muistuttamasta lapsesta exäsi unohtaa hänet pian, nyt tietenkin kun muistuttelet häntä tapaamisista luulee tekevänsä kiusaa sinulle kun ei hae lasta.
Voimia
kiitos vastauksista!
sen takia juuri yksinhuoltajuutta kun esim. passiasiassa ex on tehny selväks ettei oo allekirjottamassa passia etten pääse ulkomaille lapsen kanssa... eli suoraa kiusantekoa.
nyt kun ollut reilun kuukauden paussi tapaamisissa ei lapsi ole edes maininnut isää puheissaan. ja mieheni onneksi tulee todella hyvin toimeen pikkuisen kanssa.
toivon vaan ettei tästä isoa sotaa nouse (miten kuitenkin tulee käymään..)
ei hän välittänyt mitään joskus valitteli jotain mutta ei välittänyt ...kele....
yhtä hyvi olisin voinut olla yksinhuoltaja ei siinä mitään mutta ei....
ehkä nyt tulevaisuudessa hän palaa asiaan kun tulee yo kirjoitukset ym niin että minun tyttö sitä ja tätä, mutta tähän saakka on saanut olla ihan rauhassa. on se niin väärin olisi edes joskus antanut edes rahaa mutta ei.
mutta itepä valitsin ja halusin näin ei siinä mitään
kiitos.
Lapsen ikä?
No nyt lapsi on vähintäänkin 7-8-vuotias, koska avaus on niin kamalan vanha.
Viina vie, ei siinä muuta. Alkomaholi on se kaikkein rakkain. Muuta rakkautta hänellä ei ole. Seuraava ryyppy on parasta elämässä. Selvinä hetkinään voi muistaa lapset mutta kylläse unohtuu kun viinaa saa.