Tulin tänne avautumaan..
Epävirallisesti erosin miehestäni 1,5 vuotta sitten kun sain selville hänen pettäneen minua moneen otteeseen. Puoli vuotta suhde "toimi"on/off-periaatteella, ei vaan uskaltanut irrottaa kun pitkään oltiin oltu jo yhdessä.
Puolivuotta tuosta kului ja tapasin elämäni miehen, sen jota olen etsinyt ala-asteelta asti :D
Exäni vihdoin muutti pois jaloista, aiemmin hän ei suostunut lähtemään eikä ymmärtänyt että olin tosissani.
Meillä yhteinen lapsi suhteesta.
Ensin alkoi soitot jossa hän selitti kuinka olen pilannut hänen elämänsä. (ymmärrettävää että hän oli loukkaantunut,koska tiesi että olin löytänyt toisen). Viestejä ja puheluita tuli tiuhaan tahtiin. Sitten alkoi soitot juovuksissa joissa uhkasi tappaa itsensä. Jouduin kerran soittamaan poliisit paikalle jossa hän kertoi olevansa ja joutui putkaan koska oli aikeissa hypätä.
Hänen äitinsä alkoi laittamaan viestiä miten olen pilannut kaiken.
(kaikki oli unohtanut kummasti että ketä tässä oli pettänyt...)
Pian uusi puolisoni muutti minun ja pikkuisen kanssa asumaan samaan talouteen.
Kävimme exän kanssa tekemässä sopimukset sossussa ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Ex sai asunnon ja hommasi lapselle kaiken tarvittavan.
Ensin tapaamisia oli viikolla & joka toinen viikonloppu. Aluksi lupsuttiin viikkotapaamisista ja sitten viikonlopuista. Puhelimet laitettiin kiinni tai ei oltu kotona kun piti.
Ex sai potkut töistä ja pian menetti asunnon koska ei ollut varaa pitää sitä.
Sosiaalissa uudet sopimukset joissa tapaamiset vain joka toinen viikonloppu.
Puoli vuotta hän oli asunnotta ja näki lasta jokatoinen lauantai koska hänellä ei ollut omaa asuntoa jossa pitää lasta.
Ex meni kouluun ja viihtyi siellä muutaman viikon. n. 2 kk sitten sai oman asunnon, kertoi että on löytänyt töitä. lapsi kävi kokeilemassa yöpymistä. juttelin sosiaalissa että en voi luottaa onko isä todella lapsen kanssa vai hoitaako joku toinen häntä jos isä vaikka töissä viikonloppuna.
pyysin exältä työvuorolistoja johon vastasi kertovansa että koska on töitä ja koska ei.
meni pari viikkoa ja keskustelimme jostain ja sain selville ettei hänellä ole edes enää töitä, ei ole ollu hetkeen. joten hän valehteli että on vielä töissä..
kerroin että aiomme ehkä muuttaa 30km päähän johon alkoi uhkailemaan että alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta ja tekee kaikkensa etten pääse pois tästä kaupungista lapsen kanssa koska hän asuu täällä...
oli taas aika lapsen tavata isäänsä ja meille olisi ollu todella tärkeätä hieman muuttaa tapaamisaikaa josta ei ex ei suostunut joustamaan minuuttiakaan, alkoi tappelemaan.
kun taas kahden viikon päästä olisi ollut aika tavata tuli viestiä että hän on muuttanut 120km päähän ja on saanut töitä.
puhuimme puhelimessa ja hän sanoi että etsii asuntoa ja on jo ehkä saamassa yhden. tällähetkellä asuu ystävänsä luona tyttöystävänsä kanssa. sovimme että tänä viikonloppuna olisi ollut tapaaminen yhdeksi yöksi koska hänellä olisi töitä. laitoin viestiä alkuviikolla maanantaina jossa selitin että meidän olisi mahdoton tuoda lapsi hänelle ja jos hän pystyisi hakemaan ettei tapaamista jouduttaisi perumaan. ei vastausta.
lähetin toisen viestin torstaina jossa kysyin joko hän on saanut asunnon ja ottaako lasta. ei vastausta.
ei soittoa ei viestiä, en viitsinyt soitella perään.
eli siis yhteenveto.
alkaa todella kyrsimään tämä tilanne.
ex on pompottanut meitä lapsen suhteen mennen tullen. minä en ole kertaakaan luistanut tapaamisista saatika laittanut puhelimia kiinni.
ymmärrän että voi olla vaikeata seurata kun entinen puoliso rakentaa näin pian uutta perhettä jne..
mutta mielestäni exäni tekee hallaa vaan itselleen ja lapselle.
pelkään miten meitä kenties mustamaalataan lapsen silmissä. tottakai minäkin haukun exää toisinaan mutta en koskaan niin että lapsi ymmärtää kenestä puhun. enkä hauku lapselle vaan miehelleni.
koko yhdessäoloaikamme exällä oli ongelmia juomisen kanssa ja useasti tappelimme tästä syystä. en pystynyt edes luottamaan etteikö hän joisi sinä aikana kun on yksin lapsen kanssa..
tämä osoittaa kuinka epätasapainossa on koko ihminen. hän ei pysty pitämään työpaikkaa/koulupaikkaa, ei omista omaa asuntoa ja asuu vuorotellen ties missä.
onko tämä hyvä esimerkki elämästä lapselle? EI!
kerran juttelimme puhelimessa exän kanssa hänen juomisesta ja hän itse sanoi puhelimeen:
nytki oon ollu hei viikon juomatta!
ja oli ylpeä tuosta :O ei normaali-ihminen ylpeile sillä että on pystynyt olemaan ilman alkoholia viikon..
haluaisin elä'ä rauhassa uutta elämää ja vain pakollisissa tapauksissa oli tekemissä exän kanssa mutta hän tahallaan tekee tätä "pientä" kiusaa kokoajan..
sosiaaliin soitan maanantaina tämän viikonlopun tempun jälkeen ja sanon että haluan alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta.
mitä luulette, onko hyvät mahdollisuudet kertomani perusteella...?
Epävirallisesti erosin miehestäni 1,5 vuotta sitten kun sain selville hänen pettäneen minua moneen otteeseen. Puoli vuotta suhde "toimi"on/off-periaatteella, ei vaan uskaltanut irrottaa kun pitkään oltiin oltu jo yhdessä.
Puolivuotta tuosta kului ja tapasin elämäni miehen, sen jota olen etsinyt ala-asteelta asti :D
Exäni vihdoin muutti pois jaloista, aiemmin hän ei suostunut lähtemään eikä ymmärtänyt että olin tosissani.
Meillä yhteinen lapsi suhteesta.
Ensin alkoi soitot jossa hän selitti kuinka olen pilannut hänen elämänsä. (ymmärrettävää että hän oli loukkaantunut,koska tiesi että olin löytänyt toisen). Viestejä ja puheluita tuli tiuhaan tahtiin. Sitten alkoi soitot juovuksissa joissa uhkasi tappaa itsensä. Jouduin kerran soittamaan poliisit paikalle jossa hän kertoi olevansa ja joutui putkaan koska oli aikeissa hypätä.
Hänen äitinsä alkoi laittamaan viestiä miten olen pilannut kaiken.
(kaikki oli unohtanut kummasti että ketä tässä oli pettänyt...)
Pian uusi puolisoni muutti minun ja pikkuisen kanssa asumaan samaan talouteen.
Kävimme exän kanssa tekemässä sopimukset sossussa ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Ex sai asunnon ja hommasi lapselle kaiken tarvittavan.
Ensin tapaamisia oli viikolla & joka toinen viikonloppu. Aluksi lupsuttiin viikkotapaamisista ja sitten viikonlopuista. Puhelimet laitettiin kiinni tai ei oltu kotona kun piti.
Ex sai potkut töistä ja pian menetti asunnon koska ei ollut varaa pitää sitä.
Sosiaalissa uudet sopimukset joissa tapaamiset vain joka toinen viikonloppu.
Puoli vuotta hän oli asunnotta ja näki lasta jokatoinen lauantai koska hänellä ei ollut omaa asuntoa jossa pitää lasta.
Ex meni kouluun ja viihtyi siellä muutaman viikon. n. 2 kk sitten sai oman asunnon, kertoi että on löytänyt töitä. lapsi kävi kokeilemassa yöpymistä. juttelin sosiaalissa että en voi luottaa onko isä todella lapsen kanssa vai hoitaako joku toinen häntä jos isä vaikka töissä viikonloppuna.
pyysin exältä työvuorolistoja johon vastasi kertovansa että koska on töitä ja koska ei.
meni pari viikkoa ja keskustelimme jostain ja sain selville ettei hänellä ole edes enää töitä, ei ole ollu hetkeen. joten hän valehteli että on vielä töissä..
kerroin että aiomme ehkä muuttaa 30km päähän johon alkoi uhkailemaan että alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta ja tekee kaikkensa etten pääse pois tästä kaupungista lapsen kanssa koska hän asuu täällä...
oli taas aika lapsen tavata isäänsä ja meille olisi ollu todella tärkeätä hieman muuttaa tapaamisaikaa josta ei ex ei suostunut joustamaan minuuttiakaan, alkoi tappelemaan.
kun taas kahden viikon päästä olisi ollut aika tavata tuli viestiä että hän on muuttanut 120km päähän ja on saanut töitä.
puhuimme puhelimessa ja hän sanoi että etsii asuntoa ja on jo ehkä saamassa yhden. tällähetkellä asuu ystävänsä luona tyttöystävänsä kanssa. sovimme että tänä viikonloppuna olisi ollut tapaaminen yhdeksi yöksi koska hänellä olisi töitä. laitoin viestiä alkuviikolla maanantaina jossa selitin että meidän olisi mahdoton tuoda lapsi hänelle ja jos hän pystyisi hakemaan ettei tapaamista jouduttaisi perumaan. ei vastausta.
lähetin toisen viestin torstaina jossa kysyin joko hän on saanut asunnon ja ottaako lasta. ei vastausta.
ei soittoa ei viestiä, en viitsinyt soitella perään.
eli siis yhteenveto.
alkaa todella kyrsimään tämä tilanne.
ex on pompottanut meitä lapsen suhteen mennen tullen. minä en ole kertaakaan luistanut tapaamisista saatika laittanut puhelimia kiinni.
ymmärrän että voi olla vaikeata seurata kun entinen puoliso rakentaa näin pian uutta perhettä jne..
mutta mielestäni exäni tekee hallaa vaan itselleen ja lapselle.
pelkään miten meitä kenties mustamaalataan lapsen silmissä. tottakai minäkin haukun exää toisinaan mutta en koskaan niin että lapsi ymmärtää kenestä puhun. enkä hauku lapselle vaan miehelleni.
koko yhdessäoloaikamme exällä oli ongelmia juomisen kanssa ja useasti tappelimme tästä syystä. en pystynyt edes luottamaan etteikö hän joisi sinä aikana kun on yksin lapsen kanssa..
tämä osoittaa kuinka epätasapainossa on koko ihminen. hän ei pysty pitämään työpaikkaa/koulupaikkaa, ei omista omaa asuntoa ja asuu vuorotellen ties missä.
onko tämä hyvä esimerkki elämästä lapselle? EI!
kerran juttelimme puhelimessa exän kanssa hänen juomisesta ja hän itse sanoi puhelimeen:
nytki oon ollu hei viikon juomatta!
ja oli ylpeä tuosta :O ei normaali-ihminen ylpeile sillä että on pystynyt olemaan ilman alkoholia viikon..
haluaisin elä'ä rauhassa uutta elämää ja vain pakollisissa tapauksissa oli tekemissä exän kanssa mutta hän tahallaan tekee tätä "pientä" kiusaa kokoajan..
sosiaaliin soitan maanantaina tämän viikonlopun tempun jälkeen ja sanon että haluan alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta.
mitä luulette, onko hyvät mahdollisuudet kertomani perusteella...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo, tuo on ihan vain sinun kiusaamista. Ei ex ole kiinnostunut lapsesta vaan nimenomaan sinun pompottamisesta. Meillä oli vastaava tilanne. Kiusaaminen loppui kun jonkun aikaa hoin että asiat sovitaan lastenvalvojan kautta. Kävikin lopulta lastenvalvojan luona, sanomassa etten vastaa hänelle, enkä vie lapsia tapaamaan. Yhteisen tuttavan kautta kuulin hänen käyneen lastenvalvojalla, sen takia kun kuuli minun menneen naimisiin, ei siis todella lasten takia.
Lastenvalvojalle kerroin sitten totuuden ex:n juomisesta jne. Ihminen joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään ei pärjää lasten kanssa. Tapaamiset olisi olleet valvottuja, johon ex ei suostunut. Nyt ollaan saatu elää rauhassa uuden puolison ja lasten kanssa useita kuukausia. Jatkossa jos soittaa tai laittaa viestiä, sanon edelleen että asiat sovitaan lastenvalvojan kautta.
On se hyvä, että nykyään on yhteiskunnalla varaa myös siihen, että aikuisella ihmisellä on omat lastenvahtinsa, lastenvalvojat.
Niin, miksi aikuiset ihmiset lähtee mukaan tähän piirileikkiin mukaan, lasten edun nimissä. Ei vastuusta luistavaa isää, saa ottamaan vastuutaan, antamalla tekemään samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Ei edes lastenvalvoja tai se, että on sopimus kuin sopimus, ne kun ovat vai muodollisuuksia, eikä niitä taida olla halua kenellekään noudattaa.
Hoitakaa te omat osuutenne kunnialla ja olkaa ottamasta nokkiinne, kun teidän tekemiä ratkaisuja arvostellaan, niin kun vastuulla sattuu olemaan niitä harmaitakin sävyjä. Olkaa rohkeampia, oman ja lastenne elämän parhaaksi. Se on niin helppoa syyttää muita, oman elämän epäonnesta.
käräjille menee juttu ens viikolla.
isä ei oo nähny lapsia melkeen 3kk, joka kerta ku on pitäny nähä ni ei oo tullu eikä mitään oo ilmotettu.
viimisin tempaus oli ku syntymäpäivänä sanoi tulevansa hakemaan aamusta, odotettiin ja ketään ei näkyny. lapsi kyseli missä isi ja sanoin vaan etten tiedä. 20min myöhemmin tuli viesti hänen äidiltä että ko. hlö ei saanu kyytiä. juju on se että on tienny ton kyytiasian jo klo:9 koska 1h kestää ajaa tänne..
nyt on myös useaan otteeseen alkanu soittelee/lähettää viestejä viikonloppusin iltasin/öisin kännissä. ei koskaan siis viikolla/päivällä.
muuttanut nyt yhteen hyvän kaverinsa kanssa. molemmat villejä ja vapaita. sanoin sosialiin että sinne ei yöksi mennä. on sovittu että täällä kaupungissa saa nähä yhtenä päivänä mut eipä oo ex:ää kiinnostanu...
nyt kysyn te joilla kokemusta että kuinka kalliiksi tuo käräjöinti voi tulla? oikeusaputoimistossa mun omavastuu tällähetellä 0%.