Isä paiski töitä ja elätti perheensä.
Ei isosti ryypännyt.
Ei isosti ryypännyt.
mitä hyvää isässä
no onhan sitä...
6599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oli teoissaan aika järkevä,
halusi lapsistaan "koulutetumman",
siksi muutimme Turkuun jotta on paremmat koulutusmahdollisuudet.
eniten ymmärrän sen vasta nyt kun ekaa vuotta olen eläkkeillä.
Mutta olikohan ennen helpompaa tehdä oikeita ratkaisuja kuin nyt, niin luulen.
oli suuri humanisti. Hän opetti lapsille mm. kukkien nimet. Hän sairastui nuorena ja oli vuosikymmenet toisten hoidon varassa, mutta säilytti myönteisen elämänasenteensa. Hän olisi ollut hyvä opettaja, jos olisi voinut opiskella. Muistelen häntä lämmöllä.
hääräs! Näinkin voin sanoa.Isäni oli todellinen toimen mies.Pihatyöt olivat kova sana.Maanviljelijän poikana hän kompostoi ja osasi monta sellaista asiaa opettaa meitä lapsia kunnioittamaan esim.luontoa.
Nyt 92 vuotiaana hän yhä komentaa ja neuvoo meitä "lapsiaan" monessa työssä.Kunnioitan hänen rehellisyyttään ja ihmisystävällisyyttään.
yksi hyvä,
osasi luopua perinnöstä sopivasti ja aikaisin,
tosin tuuria kaikki oli.
Rahaa ei ollu ruokaan mutta aina jostain
sai viinaa rahaat.
Mitään hyvää mä en voi muistaa isästä.
Kuoli liki 92v viis vuotta sitten.
Ne lukuisat laput muistan,jotka piti
meidän lasten vuorollaan hakea virallisesti
Sosiaalitoimistosta!
En tuntenut isääni lainkaan,hän ei ole ollut elämässäni millään tavalla.Olen miettinyt että olen hakenut "isää"koko elämäni ajan,haen turvaa ja lähellä pitäjää myös suhteessa miehiin.Avioliitossani en saanut koskaan sitä turvaa,minun piti olla itse se voimakkaampi osapuoli,joka otti asiat hoitaakseen.Nyt eronneena jo vuosia sitten,huomaan hakevani ennenkaikkea turvallista miestä vierelleni ja vanhenpaa kun itse olen,kai se lapsuuden turvattomuus jätti jäljet.