Naura, naura lapsukainen,
kun on naurun aika.
Leiki, leiki pienokainen
nyt on sadun taika.
Liidä, kiidä silkkikutri,
pilvilinnoissasi.
Nauti, nauti pikkuiseni
elon ilostasi.
Juokse, kirmaa karitsainen
sinitaivaan alla.
Tutki niityt, metsän kolot,
ihmeet kaikkialla.
Laula laula, hymyhuuli
laula laulus omat.
Sepittele lintuseni
pienet sanat somat.
Itke ,itke pienoinen,
kun sydämesi nyyhkii.
Poskiltasi kyyneleet
lämmin käsi pyyhkii.
Sadun, toden rajamailla
elät vielä hetken.
Iloitse siis päivistäsi,
koet ihmeretken.
kun on naurun aika.
Leiki, leiki pienokainen
nyt on sadun taika.
Liidä, kiidä silkkikutri,
pilvilinnoissasi.
Nauti, nauti pikkuiseni
elon ilostasi.
Juokse, kirmaa karitsainen
sinitaivaan alla.
Tutki niityt, metsän kolot,
ihmeet kaikkialla.
Laula laula, hymyhuuli
laula laulus omat.
Sepittele lintuseni
pienet sanat somat.
Itke ,itke pienoinen,
kun sydämesi nyyhkii.
Poskiltasi kyyneleet
lämmin käsi pyyhkii.
Sadun, toden rajamailla
elät vielä hetken.
Iloitse siis päivistäsi,
koet ihmeretken.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sentään, Anna.
Olen pitänyt runoistasi, mutta taika ei ole leikin asia.
:-)
Ok, tällaisessa yhteydessä sanan voi toki käsittää irrallaan taikuudesta, vähän niin kuin - lumous, lapsuuden viattomuus, herkkyyden kulta-aika? Lumouskin voidaan lukea kahdella tavalla: olla lumottu, velhouden vaikutuspiirissä, niin kuin hypnoosin tai mesmerismin uhri, jopa viettelyksen hengen sitoma, tai sitten - kun aikuisten näkökulmasta haikeina katselemme lapsen maailmaan, joka ei vielä tunne äärirationaalisen järkeilymme tympeitä rajoituksia. ELÄMÄN ihmettä. Ah, kunpa voiskin aina olla elämän lumoama!
Siitä varmaan oli kyse...
KIITOS runoista, Annanen.
runosi pienokaiselle.
Hän kirvoittaa Sinut kirjoittamaan, päivänpais-
teesi, rikkautesi.
Kiitos Anna lukunautinnosta, ja aurinkoa
päivääsi.
lindalinda ja äitiparta (luin kauan, että äitiparka). Olet oikeassa lindalinda, että uusi pieni ihminen elämässäni herättää halua kirjoittaa hänelle omia loruja/runosia.
Voi äitparta, kiitos tuhannesti, kunselkeytit runoni nimea. Toki tarkoitin sillä juuri mainitsemaasi elämän suurta ihmettä, aikaa, jolloin ihmismielen ei vielä ole aika kantaa elämän taakkoja ja suruja päällään, aikaa, jolloin jokainen päivä on uusi ihme ja valtavan mielenkiinnon kohde.
Noituuden ja taikojen maailma olkoon kaukana runoistani.
Itseasiassa runon alkuperäinen nimi oli "Lapsuusaika", mutta muutin sen viime hetkellä "Lapsuustaiaksi". Ikäiseni silmin lapsuusaika on kuin kultahileillä hipaistu...
toden ja kauniin sadun kaltaista.
Huomasin vasta runosi, kun olen erinäisistä syistä vähän laiminlyönyt runopalstaa. Mutta onhan siellä sentään helmiäkin, niinkuin tämä sinun laulusi. Jotenkin se on minusta niin soiva, että sopisi luonnostaan sävellettäväksi ja laulettavaksi. Kunhan joku sävellystaitoinen huomaisi, saisi nimensä laulukirjaan. Kiitos runostasi!
Kiitos tee. positiivisesta asenteestasi runoseeni.
Riimittely on mukavaa vaikka riimit eivät niin erikoisia olisikaan (aika/taika alla/kaikkialla,
omat/somat jne).
Syksyisin, kun illat pimenevät, käyn itse lähes päivittäin runosivustolla lukijana. Harvemmin runoja kuitenkaan itse kirjoitan.
Olisipa mukava nähdä Sinunkin tekstiäsi täällä jälleen.