Perheellämme ei ole yhteistä sukunimeä, vaan pidimme naimisiin mennessämme omat nimemme. Nyt perheeseemme on tulossa vauva, joka saa äidin sukunimen. Mitä mieltä olette siitä, että lapsi saisi nimekseen muodostelmalla *kutsumanimi isänpoika äidinsukunimi*. Toisaalta ajattelen, että se olisi "kiva" mainita isänkin nimi, kun sukunimi tulee äidiltä, mutta tuleeko tossa jotenkin sellainen olo, että lapsi on "isä meikäläisen" lapsi, vaikka isän nimi onkin " isä teikäläinen"
Saattaa olla ihan hölmö ajatus/kysymys, mutta...
Saattaa olla ihan hölmö ajatus/kysymys, mutta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
eli sen ja sen poika tai tytär voidaan antaa lapselle nimeksi vain, jos hän samalla saa isänsä sukunimen. Muuten on sekaantumisen mahdollisuus ilmeinen. Jos vaikka lapsen nimi on Matti Juhanpoika Järvinen, mutta isän nimi onkin Juha Koskinen, niin lasta voidaan luulla naapuripitäjässä asuvan Juha Järvisen jälkeläiseksi.
Miksi muuten aviolapsi saisi äidin suvun sukunimen? Meillä Suomessa on vanhana perinteenä se, että sukunimi periytyy isän suvulta, jos lapsi on avioliitossa syntynyt. Aviottomat lapset ovat taas saaneet äitinsä suvun sukunimen, mutta tämä on johtunut siitä, että entisaikaan ei isästä aina ollut tietoakaan.
Nykyään, kun aviopari voi pitää omat sukunimensä,
on mahdollista valita lapselle kumman sukunimi tahansa.
Koska vaimon ei ole pakko ottaa miehensä sukunimeä,
ei ole myöskään lapsen!
Saisihan lapsi äidin sukunimen siinäkin tapauksessa, että puolisoista kumpikin ottaisi vaimon sukunimen.
"Aviottomat lapset ovat taas saaneet äitinsä suvun sukunimen, mutta tämä on johtunut siitä, että entisaikaan ei isästä aina ollut tietoakaan."
Tuohon sanon sen verran, että ei isästä ole aina tietoa nykyäänkään!
Uskon, että ennen ei todellakaan harrastettu seksiä yhden illan tuttavuuksien kanssa läheskään siinä määrin, kuin tänä päivänä!
Pakko ottaa miehen sukunimi (tai hankala kaksoisnimi) tuli vasta 1920-luvulla ja tämä laki oli voimassa vuoteen 1986. Aviolapset ovat kuitenkin aina meillä saaneet isänsä sukunimen. On lainsäätäjän moka, että tämä ikimuistoinen käytäntö muuttui.
Au-lapsi sai ennen äitinsä tyttönimen, ei siis välttämättä sitä nimeä, joka äidillä sillä hetkellä oli.
Käsityksesi siitä, että ennen ei olisi harrastettu "yhden yön seksiä", on naivi ja virheellinen. Kyllä tällaisia tapauksia oli aivan riittävästi entisaikaan. Sen sijaan sellaisia au-lapsia, joiden vanhemmat asuivat "susipareina" oli ennen todella vähän. Vielä 1970-luvulla mentiin kiltisti naimisiin, jos nainen alkoi odottaa lasta.
En väittänyt missään kohtaa edellisessä kirjoituksessani, etteikö ennen olisi harrastettu yhden yön seksiä.
Kirjoitin, että EI SIINÄ MÄÄRIN KUIN NYKYÄÄN.
Aviottomia lapsia taitaa löytyä jokaisen suvusta ainakin yksi, mutta se ei tarkoita sitä, että lapsi olisi saanut alkunsa yhden yön suhteesta.
Naisten moraali oli entisaikaan paljon korkeampi kuin nykynaisilla,
osittain huonon ehkäisyn vuoksikin.
Ja mitä susipareihin tulee, niin kyllä ne alkoi jo yleistyä 70-luvulla. Ei kaikki menneet naimisiin, vaikka lapsi ilmoittikin tulostaan.
Toiset menivät naimisiin vasta sitten, kun vatsa jo aivan selvästi pullisteli.
oli paljon korkeampi. Kyllä silloin piti mennä naimisiin, jos tyttöystävä odotti lasta. Mies menetti maineensa, jos hän ei siinä tilanteessa tehnyt niin.
Ns avoliitot alkoivat yleistyä vasta 80-luvulla. 1970-luvulla avoliitossa asuminen oli vielä suhteellisen harvinaista.