Kastrointi

Meillä 7 vuotias isohko sekarotuinen kastroitiin viime syksynä. Aamusta vietiin lekuriin, oltiin siinä kunnes nukahti piikin saatuaan. Sitten haettiin iltapäivälläja oli saanu häkissä siellä levätä, kävellä horjui itse autolle. Tuubi oli päässä jo valmiina ja sitä pidettiin ehkä 10 päivää ohjeiden mukaan.

Sellanen väsynyt oli pari päivää ja käytiin ihan pikku lenkeillä. Sitten muutaman päivän päästä tehtiin jo peruslenkkejä, vähän se oli hassua sen tuubin kanssa mutta onneksi 10 pvää menee nopeeta. Yritti haavalle päästä muttei siis onnistu tuubi päässä. haavaa muistaakseni suihkuteltiin ja tikit lähti itellään. Jälkitarkastus olis ollu vaan tarvittaes, mut ei siis ollu mitään ongelmaa. Ekojen päivien särkylääkkeet sai mukaan ja antibiootit.Ekoina päivinä kärsi ummetuksesta, annettiin riisi-jauheliha- kasvismössöä, missä paljon keitinlientä mukana. Ei juonut juuri lainkaan joten tollain saatiin vähän myös nesteytystä kuntoon. Seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen piti ruiskulla pruutata vettä suuhun muutamia kertoja kun ei juonu eikä syöny. Onneksi sitten illalla jo maistui toi nesteytetty ruoka.Öljyä lisäsin myös ruokaan ja nappulaa sai vasta kun vatsa taas toimi.

Vahtivietti koiralla rauhoittui ja siitä tuli paljon nuorekkaampi ja leikkisämpi! Merkkailu myös väheni. Vain siis positiivisia vaikutuksia!!

Meidän 1,5 v nartut puolestaan oli nyt kesällä ja ne taas "nakattiin" autoon kun olivat vielä unten mailla ja siinä oli kotona hommaa nostella niitä, molemmat yli 30kg.. Heillä oli tuubit mukana mutta lääkäri sanoi ettei tarvi pitää jos kokoajan valvotaan niiden touhua tai että myös potkupukupatentti on vaihtoehto. Se ei pysynyt päällä, joten kun ei oltu kotona, olivat tuubit päässä, kotona ollessa ei. Eivät kyllä ees yrittäneet nuolla haavaa. Paranivat tosi hyvin ja heti seuraavana aamuna olis hirvee action ja piti rauhoittaa leikkejä kokoajan.. Heille annettiin mukaan vain särkylääkkeet, saivat pistoksena 2 vkon antibiootin, joku uudehko juttu. Ja ruoka, juoma, lenkkeily, kaikki oli suht normaalia toipilasaikana.Paitsi ei vapaana päästetty riekkumaan ettei tuu vahinkoa haavoille.

Minulla on noin 6 kg painava pienirotuinen koira, jolle tehtiin kastraatio alle vuoden ikäisenä.

Toimenpide aloitettiin lääkärin vastaanotolla rauhoittavalla pistoksella, jonka vaikutusta odottelimme odotustiloissa. Kun koira oli rauhoittunut tarpeeksi siirrettiin se vastaanottotiloihin ja annettiin se varsinainen nukutusaine.
Toimenpide itsessään ei kestänyt kauaa ja kun haava oli ommeltu itsestään sulavilla tikeillä kiinni, niin minut pyydettiin sisälle ja sain ohjeet haavan hoidosta ja sen jälkeen koiralle annettiin antibioottipiikki, kuin myös herätyspiikki.
Vein koiran autoon sylissäni ja kotimatkan se myös kölli siinä, tietenkin on toinen asia jos koira on isokoinen.
Sain eläilääkäristä mukaani 10 päivän antibioottikuurin ja kaulurin. Kauluria käytin vain kolme päivää ja silloinkin vain kun en pystynyt koiraa vahtimaan esim. öisin, ulkona en myöskään kauluria käyttänyt.
Minulla oli ilmeiseti vain niin hyvä tuuri, ettei koira ollut mitenkään kiinnostunut haavasta ja pystyin sen käytön lopettamaan niin nopeaan.

Jokaisen ulkoilukerran jälkeen suihkuttelin haavaa lämpimällä vedellä ja parin ensimmäisen päivän aikana lenkitin koiraa vain sen verran, että teki tarpeensa. Vaikkakin jo heti seuraavana päivä leikkauksesta, koira hyppi sohvalle ja sängylle sisällä, aivan kuin mitään ei olisi tehtykkään.

Lääkäriin ei tarvinnut mennä uudelleen, sillä haava parani todella hyvin ja kyllä lääkäri antaa ohjeet minkälaisessa tapauksessa on syytä kääntyä uudelleen hänen puoleensa.

Päädyin kastraatioon, koska koirallani hormoonit hyrräsivät todella voimakkaasti. Lähistöllä kun liikkui kiimaisia narttuja, niin kaveri ei tehnyt muuta kuin vinkui ulospääsyä, lopetti syömisen ja nukkumisen, lenkillä nuoli koko ajan narttujen pissoja ja nosti jalkaa koko ajan.

Leikkauksesta on ollut pelkästään positiivisia vaikutuksia, muutokset tapahtuivat välittömästi, ruoka alkoi maittamaan, koira rauhoittui niin että sisällä vinkuminen loppui ja uni alkoi myös maittamaan, narttujen pissojen nuoleminen ja älytön merkkailu myös lopahti.
Koirasta tuli myös leikkisämpi ja ulkoillessa ottaa minuunkin nyt kontaktia, koska ei tarvitse enää keskittyä pelkästään narttujen hajuihin :)

Rohkein mielin vaan lääkärin luokse keskiviikkona, sillä onhan uroskoiralle tehtävä toimenpide huomattavasti helpompi ja nopeampi kuin nartun sterilisaatio.

toivottavasti joku tekee saman sinulle!

Meidän uros kastroitiin noin vuosi sitten.Meillä ei ollut aivan helppo kokemus se. Ensin koiramme ei meinannut rauhoittua rauhoitusaineen jälkeen millään, lääkärin piti antaa ilmeisesti enemmän rauhoittavaa kuin tavallisesti tuollaiselle 20 kiloiselle koiralle. Kun operaatio oli ohi lääkäri sanoi että nyt se nukkuu seuraavaan päivään ja me sit kannoimme koiran nukkuvana kotiin. Saimme mukaan kipulääkkeitä ja antibiootteja sekä kaulurin. Illalla koira alkoi heräilemään, se pyrki ylös mutta sen jalat eivät oikein pitäneet joten se lysähti maahan. Heti virottuaan koira yritti nuolla peräpäätä ja huomasi heti että jotain on vinossa. Pari päivää koiran oli vaikea kävellä kun siihen ilmeisesti sattui, ja se aina noustuaan ylös iski perän maahan, aluksi me kannoimme sen ulos pissalle koska se ei pystynyt kulkemaan portaita. Kipulääkkeet näytti auttavan ja koira selvästi rauhoittui saatuaan lääkkeen. Parin päivän kuluttua kivut näytti hävinneen ja pääsimme ulkoilemaan jo paremmin. Kauluria pidin kaksiviikkoa, jonka jälkeen poistettiin tikit. Koira ei antanut koko kahden viikon aikana kunnolla hoitaa haavaa vaan ulisi tosi kovasti jos yritin puhdistaa haavaa. Tikkien poistossa koiramme ei jälleen meinannut rauhoittua millään ja tikkien poisto olikin sellainen kokemus että siitä ei sen enempää. Ilmeisesti edellisistä viesteistä päätellen kaikki eivät tarvitse käydä tikkien poistossa, meillä oli varmaan vanhanaikainen lääkäri, en tiedä. Kastroinnin jälkeen tuli huono-omatunto, sillä en osannut odottaa noita kipuja koiralleni. Kerroin jutun vaan siksi että kaikilla ei aina ole kastrointi aivan ohihuutojuttu vaan vaikeuksiakin saattaa olla ja niihin on hyvä varautua.

Nyt koiramme on selvästi enemmän "ohjattavissa" kuin ennen kastrointia, sillä hänellä on myös aggressiivisuutta toisia uroksia kohtaan, edelleen koira on aggressiivinen mutta nyt hän kuuntelee minua ja käskyjä kun toinen koira tulee vastaan kadulla tms..Koirani ei merkkaile enää niin paljon, vaan hän tekee lähinnä kolmet pisut lenkeillä ja sisälle ei enää koskaan. Narttujenjuoksut eivät häntä enää kiinnosta ja yksi juttu mikä on hävinnyt kokonaan on "nylkyttäminen" koirani ei enää ole kiinnostunut jalastani tai tyttökoirien päälle hyppimisestä.