Minulla olisi sinulle paljon sanottavaa.
Asiat ovat sekavana lankavyyhtinä pääni sisällä.
Langanpäätä ei löydy.
On vain paljon toisiaan risteäviä lankoja
suloisessa sekamelskassa keskenään.
Kauniin värisiä kyllä:
punaista, keltaista, vihreää..
En vain osaa kutoa keristä tarinaa,
Ei muodostu silmukoita, ei kerroksia, ei kuvioita.
Puikotkin ovat väärää kokoa
tähän kudelmaan.
Auta minua.
Tahdon päästä alkuun.
Löytää sen langanpään.
Luoda uutta.
Asiat ovat sekavana lankavyyhtinä pääni sisällä.
Langanpäätä ei löydy.
On vain paljon toisiaan risteäviä lankoja
suloisessa sekamelskassa keskenään.
Kauniin värisiä kyllä:
punaista, keltaista, vihreää..
En vain osaa kutoa keristä tarinaa,
Ei muodostu silmukoita, ei kerroksia, ei kuvioita.
Puikotkin ovat väärää kokoa
tähän kudelmaan.
Auta minua.
Tahdon päästä alkuun.
Löytää sen langanpään.
Luoda uutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kerran oli nukke jota langoissa sätkytellen sai liikkeelle,
nyt sanon sinulle, ajatella, me huomaamme vain sinut, sinua karselemalla olemme ihan rauhallisia täällä päässä, ehkä voin nmykäistä vähän lankaa, jos helpottaa
mutta
ihan tosissa, niin ihmisillä on joskus sellaia tunteita että kaikki on päässä
risteävävänä
ikään kuin tunteiden epäjärjestystä.
,kuitenkin katsomme sinua täältä ihan rauhassa, ehkä voimme vetästä
vähän jostakin
narusta. ei kun siitä jopnkun langan pätkästä .,
että anna itsellesi aikaa. --
ei haittaa, vaikka kirjaimet eivät kuulostaisi
oikealta.
olet oikea minulle.
ei sillä ;mitään haitaa,
teet niinkuin hyväksi tunnet,
rakkaus on totta.(ei valhe,ei vaatimus)
***surullista että tunteet
*sanana jo tekee silmistäsi viirut & korvasi lukittua saat, koska minulle
taas elämä
ei ole vain arjen karmea totuus
vaan realismin ja älyämisen jälkeen vielä jää suuri totuus
ja se on se mysteeri
(Jne )
-ovat jotakin-
tulevat ja olevat tunnelmamme tuovat eteemme paljon sanottavaa, paljon ahdistavaa puutetta!
asiat itsestämme ja
ulkopuoleltamme vaikuttavat joko
salaa tai arvostamme omaa hektistä hetkeä
me
tunnemme asioista osan
omakohtaisemmin kuin toinen arvaa, joskus pelon ja vihan sekaisena muistikuvana muistossa on kiteytynyt hylkäämisen liittymättä jäämisen ja toisaalta elämän arvottomuutta m e etsimme olevamme toisillemme toisistammme jotakin suurta.
jolla peilaamme huonot ja hyvät asiat,
niin miksi,miksi vasta vanhemiten kun huuma ja uskallus poistuu, intohimon erehdyttämän ihmisen tasainen elämä hohtaa paljolti poissa olevan toivon elämän sanomattoman yksinkertaisuuden sisältä, joitakin kysymysmerkkeinä joitakin humaltavan muiston hehkuna, sitten olemme ahneudesta ja toivottomuudesta tehneet
turvallisen aidon ja oman tiemme
tosin kulkeneet pitkään ja päähän miltein.,.
realismisi tekee kipeää,
mutta olen silti sinusta iloinen että saan jotakin vastapainoksi tähän minun hassuuteeni,
ollaan yhdessä mukiinmenevä juttu.